Monthly Archives

marraskuu 2018

Dal Bhat power 24 hour, no toilet, no shower

Yllä olevaa mantraa tulikin toistettua useaan otteeseen trekkiviikon aikana. Perjantaina 16.11. lähdimme oppaamme Sunilin kanssa Nayapulista kohti Khopraa. Tavoitteenamme oli suorittaa sunnittelemamme vuoristotrekki viikossa.


Ensimmäinen ateriamme oli Dal Bhat. Kyseinen ruoka tuli hyvinkin tutuksi, sillä söimme sitä kerran tai kahdesti päivittäin. Sillä yleensä jaksoi pitkälle, mikäli muisti silloin tällöin kaivaa repusta myös säännölliset snickers-annokset. Aamiaiset koostuivat länsimaiseen tapaan paahtoleivästä sekä kananmunista.

Suihkun suhteen ensimmäisenä iltana olimme onnekkaita. Saimme pestä itsemme lämpimässä suihkussa 3500 portaan nousun jälkeen. Olimme sympaattisessa Ullerin kylässä, joka nousikin yhdeksi suosikeistamme. Seuraavana päivänä ei olisikaan enää näin mukavaa.

Seuraavan päivän yöpymispaikkamme Ghorepani oli hyvä esimerkki siitä, miten massaturismi näkyy myös hieman epätavallisemmissa paikoissa. Kyseisen kylän läpi oli tavallaan pakko mennä, mikäli halusi välttää muut huomattavasti rankemmat reitit kohteeseemme. Toki kylässä oli hyvä täyttää ehtyneitä suklaavarastoja tulevaisuuden varalle. Kylän vieressä on myös tunnettu Poonhill-näköalapaikka (3210 m) jonne myös aioimme seuraavana aamuna mennä ihastelemaan vuoristomaisemia.

Herätyskello soi 4.30. Ikkunat olivat jäässä ja hengitys höyrystyi. Huoneessamme lämpötila oli selvästi pakkasen puolella ja makuupussista oli todella vaikeaa nousta pois. Lähdimme kuitenkin puolen tunnin päästä reippaina ulos ja jälleen kerran portaita ylös kohti määränpäätä. Niin olivat ikävä kyllä päättäneet tehdä myös todella monet muutkin. Asia oli toki tiedossa, mutta silti ihmismäärä yllätti. Näköalat olivat toki hienot, mutta mielessä siinsi jo kahden päivämatkan päässä oleva Khopra, jossa pääsisimme huomattavasti lähemmäs vuoria, ja missä olisi paljon vähemmän turisteja.


Kuitenkin jo muutaman tunnin kuluttua kävi selväksi, että suunnitelmia pitäisi muuttaa. Yön aikana huoneeseemme tunkeutunut pakkanen oli aiheuttanut terveydellisiä ongelmia retkikuntamme naisjäsenelle, ja myös kirjoittajan vanhat polvivammat alkoivat ilmoitella itsestään. Päätimme aamiaisella, että lähdemmekin alaspäin, joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Khopra jäisi haaveeksi tällä kertaa.


Seuraavat päivät olivatkin helpompia. Yövyimme Tadapanin, Ghandrukin ja Pothanan kylissä, ja trekkimme päättyi 21.11 Phediin. Alas tullessa oli myös hyvin aikaa ajatella yleisesti koko kokemusta ja ehkä jo suunnitella vähän seuraavaa trekkiä.


Trekkaaminen koostuu simppelisti pääasiassa vain muutamasta elementistä, jonka takia päiväkohtaisia raportteja trekistä ei jaksa kirjoitella, eikä myöskään lukea. Päivät koostuvat pääasiassa syömisestä, kävelemisestä, nukkumisesta, kortin peluusta sekä kokemusten vaihtamisesta muiden trekkaajien kanssa. Tämän takia kyseinen aktiviteetti kannattaa kokea itse. Hommaa joko rakastaa tai vihaa, kuten mekin tiettyinä päivinä huomasimme.


Nepalin vuoristossa luonto on hyvin ainutlaatuinen ja kävellessä ajantaju hämärtyy. Vuorten juurella itsensä tuntee todella pieneksi ja ne herättävät suurta kunnioitusta. Ilman kännykkää, läppäriä ja muita hömpötyksiä aivotkin tuntuvat toimivan paremmin. Seurauksena tästä toinen meistä koki pienen valaistuksen mahdollisten tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, joiden miettiminen tähän mennessä hektisessä työelämässä on tuntunut mahdottomalta.


Mikäli kuvat ja teksti herättivät mielenkiintoa ja matkakuumetta, suosittelemme ottamaan lomaa tai lopettamaan duunit ja tulemaan tänne. Mikään paikka maailmassa ei ole vielä tähän mennessä säväyttänyt näin paljon. Annapurnan alue on iso luonnonsuojelualue, jossa fasiliteetit ja reitit ovat tänä päivänä kunnossa. Tästä syystä myös tiettyinä vuodenaikoina on paljon turisteja, joka saattaa näkyä polkujen varrella tyhjien kokispullojen ja suklaapatukan kääreiden muodossa. Heitä siis roskat roskiin tai rinkkaan äläkä osaltasi pilaa yhtä hienointa olemassa olevaa asiaa.