REILI19: UNESCO-kirkko ja kolme ykkösraidetta – päiväkierros Modenassa

PÄIVÄ 12
Bologna – Modena – Firenze

Ehkä se on tämä alkuvuosi ja se, että kesä on tulossa kohti, eikä lipumassa pois, kun matkakuume alkaa alituiseen pahenevana kutittelemaan sisuskaluja. Huomaan googlaavani lentoja. Ja junia. Ja surffailevani mapsissä. Huomaan suorastaan aggressiolla palaavani tähän interrailin purku-projektiin. Koska sitä matkustusintoa on kanavoitava johonkin.

Palaankin nyt Italiaan, reilipäivään 12, jolloin iskin aamutuimaan hostellista rinkkoineni numerolappurintaisten juoksijoiden kansoittamalle rautatieasemalle ja hyppäsin Modenan junaan. Tänään olisi epäilemättä eilen jo esimakua antaneen liikuntahappeningin huipentuma. Saatoin olla tyytyväinen, että hyvällä tuurilla kaikilla muilla oli suunta kaupunkiin eikä sieltä pois. Pääsin pakenemaan juoksijamassaa puolen tunnin paikallisjunamatkan päähän. Modena kannattaakin laittaa korvan taakse, sillä se on mainio päiväretkikohde Bolognan-visiittiin yhdistettäväksi.

Junassa söin aamupalaa ja join reissun siihen mennessä parhaan takeaway-kahvin, joka tosin taas oli aivan liian pieni. Yritin setviä illan paikallisjunayhteyksiä Firenzeen, mutta päätin lopulta huolehtia asiasta myöhemmin.

Modenassa vein rinkan aseman lähellä sijaitsevalle hostellille säilytykseen (Pro Tip: jos etsit tavarasäilytystä paikassa X, googlaa ”luggage storage in X” ja tripadvisor todennäköisesti kertoo, mistä mokoma löytyy) ja lähdin kiertelemään kaupunkia. Olin tullut lähinnä UNESCO-katedraalin puoleensa vetämänä, mutta kaupunki oli yleisesti ottaenkin viihtyisä. Italia on tässä suhteessa pettämätön. Katukuva on hyvin samaa tyyliä kuin Bolognassa, joskin jokapaikassa tuntuu olevan avarampaa kuin Bolognan pikkukujilla, eikä julkisivujen kirjo ollut aivan niin värikästä. Päivääni latistivat myös tummat pilvet ja epämääräisestä tihkusta iltapäiväksi yltyvä sade. Italia ei vain tunnu alkuunkaan niin Italialta sateessa. Ei siellä kuulu sataa, ikinä.

Törmäsin heti ensimmäisen nurkan takana Fiatin traktorimessuille, mikä tosiaan alkoi saada reissun varrelle sattuneiden tapahtumien paljouden jo huvittavalle tasolle. Katsastin sen odotetun UNESCO-kirkon ja -kellotornin, jonka näköalat olivat ehkä vähän pettymys, vaikkakin edullisen hintansa väärti. Kirkon edustalla oleva aukiokin on maailmanperintöluettelossa, mutta se oli, tyylikkäästä raatihuoneesta huolimatta, melko mitäänsanomaton. Kirkko katsoi aukiolta poispäin ja vaikutelma oli, että katedraali oli vain peruuttanut keskelle toria ja parkkeerannut siihen. Bolognan kirkkojen tyylistä poiketen katedraali oli vaalea ja lukeutui enemmän samaan kastiin kuin Firenzen ja Sienan duomot. Kirkkobongaukseni olikin siihen asti ollut varsin palkitsevaa, sillä matkalle oli osunut lähinnä hyvinkin toisistaan poikkeavia rakennuskomplekseja.

Modenan vanha keskusta on kompakti alue ja sen ottaa haltuun helposti lyhyessäkin ajassa. Kiersin kohtuullisen toimivaksi todetulla taktiikallani turistikarttaan merkatut isommat rakennukset ja silmäilin katukuvaa mennessäni. Sadepilvet tuntuivat vievän väreiltä loiston. Muita turistejakaan ei liiemmin näkynyt, ainakaan enää muutaman korttelin päässä keskusaukiolta. Yltyvä sade karkotti lopulta minutkin, tuntia tai kahta aiemmin kuin olisin muuten lähtenyt. Rinkkaa hostellin säilytyksestä hakiessani satoi jo kaatamalla ja maleksin hostellin aulassa tovin jos toisenkin, mutta pääsin lopulta jotakuinkin kuivana rautatieasemalle.

Alkoi päivän seuraava vaihe: paikallisjunalla Firenzeen. Argenton varausmaksut eivät ole kummoiset, mutta minulla ei ollut loppupäiväksi suunnitelmia ja junassa istuminen on parasta, joten regionaleilla kikkailu tuntui hyvältä idealta. Otin Modenasta ensimmäisen junan takaisin Bolognaan ja setvin siellä yhteyksiä lisää. Junaa piti odotella aika kauan ja kävin kiertelemässä rautatieaseman liepeillä olevassa matkamuistomyymälässä, ainoa rihkamakauppa, jonka näin koko Bolognassa. Asemalla sopivasti (liian myöhään) 10 minuuttia ennen junan lähtöä yritin selviytyä oikealle raiteelle. Se yritys kesti ratkaisevasti puoli minuuttia liian pitkään ja loppukirini päätteeksi juna lipui asemalta – ilman minua. Note to Self/ Pro Tip: Bolognan asemalla on kolme eri ykkösraidetta.

No niin. Odottelin vähän lisää ja ostin vähän lisää evästä ja lopulta vielä yhden juoksuvaihdon jälkeen olin lopulta Firenzessä ja hostellilla. Iltaani piristivät grissinit ja respan poika, joka myi minulle kahden päivän aamiaiset ilmaiseksi. Kiitosta vain. Sitä ilmaista aamupalaa ja Sienaa visioiden simahdin unten maille.

Previous Post

No Comments

Leave a Reply