REILI19: Sensuroimaton matkapäiväkirja – 2,5 päivää Budapestissä

PÄIVÄT 7, 8 ja 9
Praha – Budapest

 

Seitsemännen reissupäivän aamuna hyppäsin Budapestin junaan ja jätin Prahan taakse. Budapestissa kiersin nähtävyyksiä, sain sadetta niskaan ja Keleti oli ”pályaudvar zárva”.

Reilin Budapest-osuudeksi uskaltaudun jakamaan sensuroimattoman matkapäiväkirjan, ehkä laiskuuttani (saatoin vain copypasteta), tai ehkä kuvittelen sen olevan viihdyttävä. No ainakin vaihtelun vuoksi.

 

20.05
10:57 (juna)

Bongattu CityElephant ja InterPanter

 

15:32 (juna)

Oon tajunnu jotain aika keskeistä reilaamisesta: kyse ei oo vaan niistä kaupungeista, joissa viipyy vaan myös siitä junamatkustamisesta. Niillä matkoilla paikasta toiseen on oikeesti rooli muutenkin kuin siirtymisinä. Tarkoitan siis sitä, että junassa on oikeesti kiva istua ja se on sellanen hengähdystauko tursiteilun välissä. Oon nyt istunu viis ja puol tuntia junassa ja tuntuu melkeen, että voisin istua iltaan asti. Oon kyllä ennenki huomannu, että autossa ja bussissa, ja tietty siis junassa myös, pystyn olemaan tekemättä mitään, ainakaan mitään suunnitelmallista tai päämäärätietosta.

 

15:38 (juna)

Tykkään miten täällä on vihreinä kumpuilevia vuoria (mäkiä?) ja vesi kimmeltää, kun aurinko on alkanut paistaa. Ja että alaan vähän virkoomaan väsymyskoomastani. En juonu eilen kuppiakaan kahvia, enkä tänäänkään vielä yhtään. Aijon ekana Budapestissä mennä kahville. Saakeli.

Äsken tuli joku kuulutus, josta ymmärsin vaan Budapest Nuygati. Toivottavasti ei siltikään koskenu mua.

 

21:35 (hostelli)

Äsken tein vielä luteiden lisäetsinnän hyllyn välistä, kun kuulu sellasta rapinantapaista.

Se sitte tuliki kivennäisvesipullosta.

 

22:30 (hostelli)

Oon atm yksinäni kahdeksan hengen dormissa. Ja nyt ku sanoin ton niin varmaan tänne ihan just pöllähtää joku. En kaipaa tänne huoneeseen ketään, mutta tuli kyllä kotosampi

olo, kun tänne iski sentään jotain porukkaa, ees vieresiin huoneisiin, vaikka vaikuttaakin olevan paperinohuet seinät.

Ensivaikutelma Budapestistä on hyvä! Täällä tuntuu olevan viihtyisän eläväistä, minne vaan meneekin. Prahan kaikki paitsi ne muutamat vanhankaupungin kadut vaikutti aika kuolleilta niin ihmisten kuin kauppojen ja ravintoloidenkin puolesta. Täällä on mielettömästi kaikenkarvaisia pikkuravintoloita ja kahviloita ja Spareja. Oi! Budapest on Sparien luvattu maa!

Saksassa ruokakauppoja oli kovin nihkeesti ja ravintolatkin hirmu luotaantyöntäviä tai ainakin vaikeasti lähestyttäviä. Prahassa oli jo cosymmän olosia ravintoloita, mutta ne tuntu olevan joko tyhjiä tai täysiä tai kalliita tai hienoja. Minimarketteja Prahassa oli ihan kivasti ja Alberttejakin. Mutta täällä! Kaikkien minimarkettien paikallakin on Spar tai Tesco ja on ne nyt aina jotenki vähemmän epäilyttäviä ku jotkut kiinalaisten pitämät hikimarketit. Siis huolimatta, että hikimarketit vähänniinku kuuluu lomatunnelmaan.

Noniin, kauppalöpinä sikseen.

Heräsin aamulla 7:50 eli kaks tuntia ennen junan lähtöä. Söin hostellilla aamupalaa ilmasen teen takia. Vedenkeitin ei syystä x toiminut enää tänään, niin keitin sitten kattilassa teevettä. Pakkasin kimpsut ja kävelin Albertin kautta asemalle. Olin siellä aika tosi aikaisin, siis siihennähden mikä olis ollu tarpeellista. Sain iskettyä junasta itelleni istumapaikan. Alkaa jo tulla etelän tunnelmaa, kun oli sellasia kabinettivaunuja. Samassa kopissa oli vaan tsekkejä, oletetusti, myöhemmi unkarilaisia, oletetusti. Alkumatkasta sellanen herttanen vanha pariskunta ja pappa aina nousi auttamaan kun mää tai joku muu nosteli laukkuja. Myöhemmin sit sellanen nuorempi ei ainakaan herttanen pariskunta tuli Bratislavasta ja imutteli jotain loppumatkasta. Mää vaan yritin esittää että luen vaan enkä huomaa. Muiskmuisk. Yök.

Junamatka meni lukiessa ja torkkuessa. Kameran kuvatkin sain kyllä seulottua parin viime päivän osalta. En oikeestaan ymmärrä, miten kuus ja puol tuntia (6,5h) tuntu oikeesti menevän niin nopeesti. Ehkä joku torkahdus oli huomaamatta vähän pitempi.

Aamulla sato, kun kävelin asemalle ja koko aamupäivä oli tosi harmaata. Sitten alkoi kirka

stua ihanasti. Vähän ennen Budapestiä tuli kuiteski hirveä kuuro, joka onneks ehti mennä ohi ennen kuin juna oli laiturissa. Sillon paisto taas aurinko. Nuygatin asemahallin lattia oli kuitenkin ihan märkä. Vuotaako niiden katto oikeesti ku seula vai mitäköhän siellä oli hommailtu.

Olin päättäny mennä heti johonki kahville, mutta kävelinki vaan suoraan hostellille, kun en vaan saanut mentyä mihinkään kahvilaan. Costa coffeessa oli hirveet hinnat. Jos jotain opin jo Puolassa niin sen, ettei kannata länsimaisiin ketjuihin turvautua idässä. Hostelliakin pummasin. Kävelin eka vaan ohi sitä huomaamatta tai oikeestaan erityisemmin siitä kohtaa ees katsomatta.

Respan tyyppi oli tosi ystävällinen, tuli näyttämään huoneen ja kerto keittiöstä yms. Sängylle tein bedbug-syynin. Ehdin syödä eväitäkin, sellasen sarvisämpylän (?) ja pitkulasämpylän, nälkääni ennen kuin sain itseni liikkeelle. Hetken meinasin mennä vaan johonkin ostoskeskukseen heilumaan laiskapäivän illaksi, mutta ilma oli liian hieno, joten lähdinkin keskustaan ja läheisille muutamille nähtävyyksille päin. Arvoin ruoka/kahvipaikkaa. Ostin janooni tescosta vettä ja extenpore suklaapatukan ja purkkaakin, kun oli niin iso seteli 40 forintin (siis n.14snt!) vesipulloon. Kävin matkalla kirjakaupassa, joita oli kolme peräkkäin!

Menin lopulta kivannäköiseen leipomoon, joska yllätykseks sai salaattejakin. Söin ceasaraalaatin, joka tosin oli vähän sovellettu versio. Hyvää ja raikasta silti. Samasta kuppilasta otin jälkkäriksi kahvin ja sellaisen sopivan kompaktin kokoisen, kiinteän leivoksen, josta tunnistin uskoakseni aprikoosin.

Uusin voimin katsastin vanhan synagogan, joka olikin aika kokoinen, barokkikirkon (vai uusklassismi?) ja oopperatalon, joka tosin oli paketissa*. Siis kivijalasta saamari kupoliin asti. Matkalla poikkesin muutamissa matkamuistomyymälöissä. Kaikissa myytiin paprikajauhetta pusseissa ja purnukoissa. Sitä täytyy ostaa kotiin, koska meillä sitä taidetaan käyttää kuin Unkarissa konsanaan.

 

Oopperatalolta kävelin sparin (tottakai) kautta hostellille. Söin vähän iltapalaa ja sometin hetken pitkästä aikaa. Instagramkin on jo ihan kärsimätön, kun en käy siellä. Hups.

Meinasin mennä aikasin nukkumaan, mutta kappas, kello on 11.

Huomenna suuntaan kauppahallille aamupalalle! Niinkuin oon haaveksinut jo ikuisuuden. Ja sitten Budan linnalle.

Nähtävyyksiä tässä kaupungissa ei taida ihan läpeensä olla, joten ehkä tempasen keskiviikoksi päiväreissun jonnekin ja torstaina ainakin isken aamusta Wieniin.

 

*siis rakennustelineiden peitossa

 

22.05
11:42 (kauppakeskus Arena)

Kävin kirjakaupassa ja pitäis varmaan useemmin ihan tutkimalla tutkia vaihtoehtoja, kun tuntu että oisin voinu ostaa vaikka miten monta. Lopulta otin vaan yhen. On kuiteski Suomen hinnat ja voin sitte myöhemmin ostaa lisää lukemista jos kerkeen tonkin reissu päällä lukemaan.

Pitää varmaan alottaa eilisestä, kun nyt tähän ryhdyin. Olin eilen illalla siinä määrin väsynyt, etten jaksanut keskittyä tämmöseen kirjottamiseen vaan luin vaan hetken ja sitte nukahin.

Herätys oli kasilta (tai kaheksan kolkyt, hitto ku en oikeesti muista oliko ees herätystä ollenkaan, voi luoja). Otin jogurtin matkaevääksi ja lähdin kauppahallille aikeena ostaa sieltä aamupalaa. Kauppahalli oli iso ja komea ulkopuolelta, sellanen värikäs mosaiikkikatto, joka taitaa olla Budapestin juttu, mutta tarjonta petti vähän aamupalan metsästäjän. Leipomoita oli pari kolme ja aika paljon matkamuistokojuja, lopun edestä hedelmiä ja lihaa. Ostin sitte pari jotain juustokökköä, jotka syödessä tunnistin skonsseiksi. Oi olivat hyviä, aika suolaisia, mutta just bueno. Sitte ostin mansikoita. Välillä oli ihan mansikanmakuisiakin, mutta mehukkaita (vetisiä) olivat ainakin. Ostin kans sellasen paprika-avaimenperän ja paprikajauhepurkin kotiin. Paprikakamaa on vaan älyttömästi.

Jatkoin matkaa ketjusillan yli, joka oli ihanan vihreä ja ratikat ihanan keltaisia, ja piipahdin Gellertin kylpylän aulaan. Antoi osviittaa aika ylellisestä kylpylästä. Siinä vastapäätä oli puolivahingossa löytynyt luolakirkko, jossa kävin kanssa. Audioguide kuulu hintaan (500f) ja sitä guidea oliski riittäny varmaan pariks tunniks. Yrittivät kai käännyttää vierailijoita tai jotain. Kirkko oli aika siisti, sokkeloinen ja matala luola, obviously. Oon bongannu tähän mennessä jo aika monia erilaisia kirkkoja, kaikki joissa oon käyny nii ollu aika tosi uniikkeja toisiinsa nähden.

Kirkolta kiipesin Gellert-vuoren vapauden patsaalle. Polut ylös oli huomattavasti idyllisempiä, mitä Prahan Malá Stranalle. Vapaudenpatsaanvieressä oli sellanen linnoitus, en tiennyt oikeen mikä sen funktio oli, kun en matkaoppaasta muistanut ja kartta, jonka varassa oon riippunut, on kertakaikkisen surkea. Onneks Budapest on jotenkin tosi helppo suunnistettava, ei tarvii ees karttaa melkeen.

Gellertiltä laskeuduin suuntana vihdoin Budan linna. Se linnan päärakennus oli oikeestaan aika tylsä, sellanen rusehtava uusklassismitorppa (palatsi). Hienompia oli mun mielestä muuri ja puutarha. Meinasin saada niskaan sadekuuron ja söin jossain porttikongissa loput mansikat. Sitte menin extempore Budapestin historiamuseoon. En oikeen jaksanut kunnolla paneutua näyttelyyn, mutta oli siistiä kun niitä vanhoja koristeltuja kiviä näki niin läheltä. Siitä alkuperäisestä vanhasta linnastahan ei paljon muuta oo jäljelläkään kuin jotain satunnaisia kiviä. Muuten rakennus oli sisältä ihan jotain 60-lukua.

Ilma oli parempi, kun lähdin museosta. Kävin linnan sisäpihalla ja jatkoin kalastajalinnakkeelle. Oli nälkä ja pistelin menemään omenaa ja riisikakkuja. Ruokaa ei ollut näköpiirissä oikeen missään muodossa. Kalastajalinnakkeen läheltä löysin rimin (vai mikä piru redi se onkaan) ja ostin jugurttia ja taas skonssin (liian hyvää). Vähintään triplahinnat. Söi ne puistikossa.

Se kalastajalinnakkeen viereinen kirkko oli tosi hieno, siis ulkopuolelta. Katto sitä värikästä mosaiikkikuviota ja tornit piikikkäitä, korkeita ja kapeita. Mokasin kuitenkin, koska kirkko oli mennyt jo kiinni,enkä sitte päässy käymään siellä sisällä. Se kalastajalinnake oli myös aika hullu. Sen tornit oli sellasta prinsessalinna-mallia, pyöreitä suippoja.

Kävelin ristiin rastiin vanhaa kaupunkia, vilkasin tornia, joka oli epäilemättä ennen ollut kirkon torni ja löysin entisen kaupungintalon (?), jossa oli taas sellanen eksoottinen katto. Löysin turistikaupasta hollantilaiset pelikortit.

Linnavuorelta laskeuduin jokirantaan. Näin ehkä oudoimman talon ikinä, kun oli nii rumakin ja kummallinen. Rannassa kuvailin parlamenttitaloa. Aika on ilmestys. Jos joku päättäis rakentaa Suomen eduskunnalle tollasen talon niin siinä sais itsekukin halvauksen.

Kävelin jokivartta margaretin saarelle. Toista puolta ajo joku järkyttävänpitkä poliisisaattue valot vilkkuen, kun ehdin sillalle asti. Jalkapohjat oli jo aika kipeet, kello oli melko paljon ja selkä oli vihoitellut koko päivän, niin en vaan simply jaksanut kävellä siellä saarella kauemmas kuin sellaiselle suihkulähteelle. Sen ansiosta saarelle koukkaaminen ei kuitenkaan ollut turha reissu. Oli meinaan harvinaisen komea suihkulähde-esitys. Keskeltä se suihku nousi jossain kohtaa puiden latvojen tasalle. Budapest pistää energiaa palamaan.

Saarelta kävelin katsomaan sitä parlamenttitaloa lähempää. Kahjo! Sitä parlamenttitaloa vastapäätä oli joku uusklassismi pytinki, mutta sen tarkoitusperä on yhä hämärän peitossa. Alan kyllästyä uusklassismiin.

Pistin kameran syrjään, alko jo hämärtääkin, ja kiirehdin hostellille päin. Toteutin aamulla kutitelleen suunnitelman syödä hummus&falafelissä, joka oli hostellin lähellä. Otin tosin takeawayn. Matkalla ostin postikortteja.

Hostellilla ei näkynyt vieläkään ketään. Kävin suihkussa ja syynäsin luteiden puremia, mutta löytänyt mitään vakuuttavaa. Tuntuu vaan että kutittaa, mutta ehkä kutittais anyway ja kaikki kutina tuntuu et ois luteiden takia. Huoh.

Söin falafelpitani, jossa oli hirveesti hapankaalia, not my favourite.

Luin vähän ja painuin nukkumaan. Yritin olla ajattelematta, että oon yksin kaheksan hengen dormissa. Kuulin sentään, ku joku tuli sisään siitä rappukäytävän ovesta, lohdutti vähän.

Heräsin yöllä vessaan ja oli epämukavan kuuma, mutta muuten nukuin meluhaittojen puutteessa harvinaisen tukkina. Aamulla heräsin kasilta herätykseen. Päivän suunnitelma oli aika auki. Hain juna-aikatauluja. Hylkäsin idean Aszofosta ja olin aikeissa mennä Pannonhalman luostariin, se oli sentään unesco-kohde, sadepäivä kuluisi junassa ja luostarissa. MAV näytti, että junia menee vaan Kelenföldiltä. Koska interrail-sovellus sano muuta, kävelin itsepintaisesti keletille. En olis kyllä kuitenkaan ehtinyt 10 yli 10 junaan, oli vähän puolivaiheessa mun suunnitelma, kun olin epävarma takasin pääsystä ja hinnasta ja kannattaako käyttää reililippua ja että meneekö niitä junia nyt keletiltä ylipäätään. Matkalla ostin evästä sparista.

Keletillä sitte epämieluisa totuus paljastui: asema suljettu 13-26.5. Note to self: rautatieyhtiöiden omat aikataulut kannattaa aina tarkistaa ja niitä kannattaa myös uskoa.

Hylkäsin sitten idean Pannonhalmasta ja päätin että tänään on shoppailu/museopäivä. Siitäkin huolimatta, että oon surkea shoppailija. Kävelin sitte läheiselle Arenan kauppakeskukselle. Meinasin mennä leffaan, kun täällä on elokuvateatteri, mutta enkuks ois nähny vaan pikachun tai avengersin illalla yheksältä.

Kävin kirjakaupassa ja ostin sen yhen kirjan, yritin ettiä juntteja suihkuläpysköjä, mutta en raaskinu ostaa yksiäkään. Eikä täällä oo decathlonia. Nyt istahdin tähän alas. Eilinen juomattomuus tuntuu vähän ja oon yrittäny lipittää vettä. Seuraavaks suunnittelin suuntaavani rautatiemuseoon, vaikka se onkin vissiin ulkoilmamuseo.

 

14:48 (house of terror)

Melkonen persoona täs terror-museon jonon vahdissa :p.

 

23:03 (hostelli)

Lähdin kauppakeskuksesta aikeena ottaa Keletin edestä bussi sinne rautatiemuseoon, mutta jestas ulkona vihmo vettä! En sitte menny sinne rautatiemuseoon. Keskustassa näytti olevan joku sisätila underground-museokin ja päätinkin mennä sinne. Matkalla piti kulkea jotakuinkin hostellin ohi ja koska tuuli ja satoi, poikkesinkin hostlalle pitämään evästauon. En sitte lopulta menny sinne toiseenkaan rautatiemuseoon. Googlasin meinaan vielä Budapestin museoita ja tuli se house of terror -mesta esille. Olin kokonaan unohtanu sen! Lähdin sitte sinne. Se rakennus oli aika cool. Hetki piti jonottaa sateessa ulkona, muttei kauaa.

Näyttely oli tosi hieno! Vaivalla sisustettu kaikki ne näyttelysalit ja paljon aikalaiskertomuksia videopätkinä. Joka huoneessa oli lisäks infolappuja enkuks. Muuten siitä näyttelystä ois varmaan aika vähällä vaivalla saanu enemmän irti jos vaan puhuis unkaria. Sitte jostain syystä alko siellä museossa iskeä kauhee kirjotusinspis** ja meinas olla vaikea keskittyä.

Olin museossa melkeen sen sulkemisaikaan asti ja sitte lähdin kävelemään sille jokurannan kauppakadulle. Ekaks kuitenkin tähtäsin sopivimmin matkalle osuvaan postiin. Siellä oli sellanen monimutkanen vuoronumerojärjestelmä, että piti valita, mitä palvelua tarvii. Yks nainen siinä sitte hommas mulle ystävällisesti lapun siitä masiinasta ja sain postimerkkini.

Sitte käyskentelin kävelykadulla. Ostin äitille huivin turistikaupasta ja pelkään, että tyyppi laskutti mun kortilta liikaa, kun otti vaan sen kortin, ei näyttäny summaa ja heitti siitä koneesta tulleen kuitin pois. Ookoo. Onneks etämaksussa on joku katto.

Yritin kovin mennä syömään johonkin, mutten vaan saanut itteäni sisälle mihinkään. Oisin menny taas hummus&falafeliin, siihen kävelykadun paikkaan, mutta se oli niin hiljainen, että vaikutti ahdistavalta. Päädyin sitte lopulta johonkin pikaruokamestaan, jossa oli tiskillä kasat ruokaa ja ne siitä kokos annoksen mitä pyysi. Otin kanasalaattia, se näytti hyvältä, mut sitä saiki vaan sellasen salaattilautasellisen, kukkurallisen tosin, mutta kumminki. Tympi vähän, kun ei oikeen tehnyt mitään mun nälälle moinen. Pistorasiastakaan ei tullut voltteja kännykkään.

Lähdin kävelemään hostellille. Oli inhottavan kylmänkostea sadeuhkaava keli ja mua vähän väsytti. En ees tienny, mihin muuallekaan oisin vielä voinu mennä. Ostin jostain leipomopuodista kaks miniskonssia, jotka söin heti ja sitte menin spariin ostamaan paloja*** ja evästä huomiselle.

Hostellilla kirjoitin kortit loppuun ja setvin vielä aikatauluja. Niin ja pakkasin rinkan, että oon ready to leave the town huomenaamulla. Nyt unta kaaliin.

 

23:21 (hostelli)

Nyt täällä sentään kuuluu muitakin. Huoh. Toivottavasti ei liikaa.

 

**täysin asiayhteyteen liittymättömiin projekteihin

***ilta-ja aamupaloja

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply