Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suunnittelun ihanuudesta

Tiedättekö sen, kun tietokoneella on kymmenen välilehteä auki, google-kartasta eebookersiin ja goeurosta momondoon? Ja sitten yrittää löytää sitä just tähän vaiheeseen sopivaa matkakohdetta. Ja niitä parhaita mahdollisia lentoja sinne jonnekin. Ja sitten selaa, mitkä kaikki kaupungit, vuoret ja metsät ovat junamatkan päässä varsinaisesta kohteesta. Että missä kaikkialla ehtisi käydä.

 

Ärsyttävää?

 

Ei ainakaan minusta.

 

Kahden- kolmen reissun vuositahdilla en taida voida sanoa harrastavani matkustamista, mutta matkojen suunnittelua – sitä minä totta vie harrastan! Onhan se hyvin suunniteltu kuin puoliksi tehty, mutta minusta suunnitteleminen on lähinnä puolet hauskuudesta. Ennen varsinaista matkaa paras vaihe on ehdottomasti se, kun ei vielä tiedä minne on lähdössä! Saa kaivella halpoja lentoja, tarkkailla karttaa, innostua ja inspiroitua, selailla kuvia googlesta, vertailla ja laskelmoida – etsiä ja löytää. Minulle se on tapa haaveilla, se hypoteettisten matkojen kaavailu.

Onnistunut matka on niin monen palasen summa, että vaikka muutenkin laadin listoja ja taulukoita minkä kerkeän, niin matkailusta kun on kyse, sisäinen suunnittelijani ihan villiintyy. Sitä paitsi suunnitteleminen tekee ideoista ja unelmista todellisia. Ne tulevat lähemmäs, ulottuville. Niistä tulee – niin – suunnitelmia, ei vain haaveita.

 

Vanhempien kanssa matkaillessa, meillä on tuntunut olevan vähän sellainen meininki, että nimenomaan siinä epämääräisessä haaveilu-vaiheessa vellotaan ihan loppuminuuteille asti. Viime vuonna varasimme hiihtolomalennot muutamaa päivää ennen lähtöä ja tänä vuonna sama juttu: eilen aamulla sain tietää, minne lähdetään etelän hiihtolomaviikolla kahdeksan (siis ensiviikolla!). Edellispäivänä palloteltiin lähinnä vaihtoehtoja Espanjan seudulla, sitten huomattiin, ettei keski-Euroopan sääkään ole hullumpi ja päädyimmekin ostamaan lennot Amsterdamiin.

Nyt alkaa se kohdefiilistely -vaihe.

 

Olen halunnut Amsterdamiin jo pitkään, ja sitä paitsi kaavailin siellä vierailua ensi kesän Interrailille, mutta saanpahan viilata taas reilisuunnitelmaa, joka tuskin vieläkään tulee olemaan se lopullinen.

 

Interrail on vuoden toinen tähän mennessä (melko lailla) kiveen hakattu reissu. Päätin jo vuoden 2016 perhereilin jälkeen, että 2019 olisi sopiva aika ottaa ja lähteä yksin junailemaan. En ole tehnyt homman eteen vielä mitään, mikä löisi asioita lukkoon, suunnitellut ja taas suunnitellut senkin edestä. Kohteiden puolesta ainakin kiinnostavia vaihtoehtoja piisaa, rutkasti liikaakin. Sooloreili on mulle kuitenkin monen vuoden unelma ja palan halusta päästä täyttämään sen. Yritän vielä vakuuttaa vanhemmat siitä, että se on Eurooppa, ei Meksiko.

 

Entä mennäänkö perheen kanssa kesälomalla jonnekin? Kyllä varmaan – jonnekin.

 

Kuvituksena pari haaveutuista maisemaa Vesuviuksesta ja Vesuviukselta.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply