Marraskuinen Krakova – Schindlerin tehdas ja Wieliczkan kaivos

Luulenpa todistaneeni viime marraskuussa mahdolliseksi jotain, mitä saattaisi helposti pitää mahdottomana: toisena kokonaisena Krakova -päivänäni ehdin nimittäin vierailla sekä Schindlerin emalitehtaalla että Wieliczkan suolakaivoksessa. Kaivosvierailu oli päivän pääohjelma ja vaikka matkustusajankohtani ei enteillyt ruuhkaa, olin ostanut lipunkin etukäteen edellisenä päivänä lipputoimistosta, Krakovan vanhasta keskustasta. Kierros alkoi kuitenkin vasta iltapäivällä, neljän jälkeen, joten aikaa jäi puolipäivää jollekin muulle. Koska vanhakaupunki oli kutakuinkin katsastettu, päätin suunnataa museoon ja lopulta Schindlerin tehdas herätti ehdottomasti suurinta mielenkiintoa. Suoritin aikataululaskelmia, eikä suolakaivokseen ehtiminen lopulta ollut alkuunkaan hankalaa.

 

Lähdin ajoissa liikkeelle ja koska emalitehdas avautui vasta kymmeneltä, ehdin matkalla tutkailla Kasimierziä, joka oli edellisenä päivänä jäänyt vähemmälle huomiolle. Matkalta löytyi muitakin kiinnostavia, juttuja, kuten metallipatsain koristeltu silta ja eräs merkillinen rakennus. Lisäksi törmäsin sattumalta ”tuolitorille”, jonka sijainnin olin kokonaan unohtanut selvittää ja oikeastaan juuri samana aamulla ajatellut sen varmaan jäävän tällä kertaa näkemättä.

Krakovassa hyvin hoidetut rakennukset tuntuvat rajoittuvan tasan niiden muutaman vanhan kaupungin kadun varrelle.  Vanhan kaupungin sivukatujen ja sitä ympäröivien uusklassisten rakennusten yleisilme on jotain nuhjuisen ja rähjäisen välimaastoa, mikä tosin pukee vanhoja kivitaloja sekä muuten niin mauttomia renessanssi-mukaelmia. Emalitehtaan ympäristössä, joen toisella puolen arvokas katukuva vaihtuu kerrostaloihin, jotka tuovat mieleen itäblokin.

Emalitehtaaseen ei marraskuussa ollut nimeksikään jonoa ja museo oli todellakin vierailemisen arvoinen, ei pelkästään näyttelyesineidensä ja historiankertomuksen puolesta vaan jo pelkkä yleisilme näyttelytiloissa oli vaikuttavan huoliteltu. Puolalaiset eivät tosin oikein osoittaneet merkittävää osaamista käytännönjärjestelyissä, sillä lippujono kulki piskuisen museokauppatiskin ohi niin, että kauppaa joutui käymään loppujonon lävitse, mikä tosiaan ei ollut kovin kätevää.

 

Emalitehtaalta riensin Wieliczkan bussiin, joka kulkee aivan Galeria Krakowskan ja Krakovan päärautatieaseman edestä. Kesäaikaan Wieliczkaan pääsee ymmärtääkseni hyvin myös junalla, mutta talvella välillä kulki junia vain aamulla ja illalla. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja etapilla kannattaa pitää silmät auki, sillä bussista ehti räpsäisemään hyvän otoksen Vavelin linnasta ja myöhemmin ohi vilisti koko joukko blokkikerrostaloja.

Suolakaivos ei osoittanut emalitehdasta vaikuttavampia jonotusjärjestelyjä sillä sisätiloihin pääsi vasta kierroksen alkaessa, mikä kyseiseen vuodenaikaan oli varsin pitkä miinus. Lopulta lähialuetta kierrettyäni kysyin lipuntarkastajalta mahtaisiko sisään päästä odottamaan ja koska olin jopa puoli tuntia etuajassa, eikä ruuhkasta tosiaan näkynyt jälkeäkään, lykkäsi hän minut aiemman ryhmän mukana kaivokseen.

Kaivos oli vaikuttava, muuta ei kai tarvitse sanoa. Loputtomia käytäviä, lukemattomia luolia, suolapatsaita, suolakristalleja, suolaa, suolaa ja suolaa. Opas oli mukava, puhui jouhevaa englantia ja heitti kuivaa läppää. Välillä pysähdyttiin katsomaan lisäviihdykkeeksi patsasasetelmiin laadittuja kömpelön puoleisia valoesityksiä. Maagista kuitenkin oli se kaivokseen laskeutunut pimeys, aina kun opas käynnisti esityksen. Mene ja koe itse. Varoituksen sana kuitenkin hissistä, jonka kyydissä viiletetään ylös maan syövereistä: se on kamala, helposti pelottavin hissi, jonka kyydissä olen ollut. Peltilevykoppero, johon ihmiset ängetään kuin sillit purkkiin ja sitten mennään niin että ilma vain viuhuu korvissa!

 

Kierroksen aikana ulkona oli alkanut räntäsade. Ruuhkan hidastaman paluumatkan jälkeen laahustin kaupan kautta hostellillle ja olin melko lailla poikki, mutta tyytyväinen, erityisesti lämmittävän teekupillisen jälkeen.

 

Previous Post

4 Comments

  • Reply Christa /Traveldreamer perjantai, tammikuu 11, 2019 at 10:40

    Minulta jäi nuo molemmat käymättä joulukuisella Krakovan vierailulla. Ajattelin etten oikein ehdi, kun halusin lähinnä rentoutua ja joulufiilistellä. En edes tajunnut, että ne voisi molemmat ehtiä käydä samana päivänä.

    • Reply Ilona torstai, tammikuu 17, 2019 at 13:37

      Outseasonin ansiosta Schindlerin tehtaalla oli tosiaan alle puolen tunnin jono ja suolakaivoksen lipun kun olin ostanut etukäteen, niin tiesin, että siihen aikaan pääsisin kierrokselle jonottamatta (eikä siellä kyllä lipputiskillekään jonoa ollut). Itseäni vähän harmitti, että olin juuri ennen joulumarkkinoita liikkeellä, sitä tunnelmaa olisi ollut kiva kokea. Sulla on nyt kumminkin hyvä syy lähteä uudestaan Krakovaan 😉

  • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 11, 2019 at 17:00

    Olen itse suuntaamassa Krakovaan helmikuussa, joten kiva lukea talvisia kokemuksia sieltä! Nämä kohteet ovat myös omalla listallani 🙂

    • Reply Ilona torstai, tammikuu 17, 2019 at 13:39

      Suosittelen todella! Ja jos molempia ei ehdi niin kyllä tuo kaivos on se must see, maailmanperintökohdekin kun on

    Leave a Reply