Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mikä pelottaa?

Pahoittelut  kärjistetystä otsikosta sillä ei tässä mikään pelko sentään ole hiipinyt puseroon, jännitys vain, nimittäin pari päivää ja sitä ollaan Krakovassa. Minä ja kamera ja reppu. Enkä oikeastaan yhtään pelkää sitä yksin menemistä ja olemista, sillä jos joku viihtyy yksin niin minä, ominpäin kulkija kun olen. Mutta kyllä tässä vähän on jännitystä ilmassa.

 

 

 

Hostelli

Yövyn ensikertaa hostellissa, joten luonnollisesti yhteismajoitus on pieni arvoitus. Kohtuullisen huolellisen tutkimuksen jälkeen olen kuitenkin tyytyväinen valintaani; priorisoin siisteyden ja sänkyverhot (?) ilmaisen aamupalan edelle. Kansainvälinen yhteiselokin on jo varsin tuttua, olen nimittäin viettänyt kuluneen syksyn opiskelijasolussa kahden ulkomaisen vaihto-oppilaan kanssa, enkä oikeastaan jaksa uskoa, että hostelleissa on marraskuussa kummoistakaan ruuhkaa.

 

Varkaat

Reissun sujumisen kannalta tärkeintä kun sattuu olemaan rahat, niin kai niitä onkin syytä hivenen vainoharhaisesti varjella? Upouutta joskin edullista kameraanikaan en kyllä mielelläni menettäisi. Ikivanha puhelin sen sijaan melkein jo joutaisikin jonkun matkaan, mutta se tuskin kellekään kelpaa (kopkop).

 

Unohdan jotain

Aina sitä pelkää unohtavansa passin, vaikka on tarkistanut sen mukanaolon viidesti. Ehkä unohdankin rahat? Tai kännykän tai alusvaatteet tai hammasharjan? Oi toivottavasti unohtaisinkin hammasharjan jos se tarkoittaisi, että kaikki muu roina on mukana. Yksin lähtiessä unohduksen pelko kuitenki korostuu sillä kaikki riippuu yhdestä päästä. Tässä kun olen yrittänyt takoa koulutöitä valmiiksi ja samalla hoitaa varman päälle -matkajärjestelyjä kuntoon, on olo vähän kaoottinen. Niin monta asiaa meneillään ja muistettavana. Onneksi en tapaa olla hajamielinen.

 

Jos ei olekaan kivaa?

Merkittävin huolenaiheeni on, etten viihdykään itsekseni reissussa. Suuret suunnitelmani nimittäin makaavat yksinreissaamisen ihanuuden varassa, vaikka se ihanuus on tässä kohtaa vielä vain olettamus. En halua sen osoittautuvan vääräksi. Jälleen todettava, että jos joku viihtyy yksinään ulkomailla niin minä, mutta mistä sitä tietää ennen kuin kokeilee. Joten minä kokeilen.

 

Lento

Tämä ei liity mitenkään matkaseuraan tai sen puuttumiseen -jännittäisi joka tapauksessa. Tykkään lentokoneista ja pidän niitä kiinnostavina, mutta niillä matkustaminen onkin sitten eri juttu. Eli kyllä vain, pieni lentopelko kutisee mahassa. Tunnen jostain syystä (lentoturmatutkinnat) suurta epäluottamusta lentäjien ammattitaitoa kohtaan niin hullulta kuin se kuulostaakin ja ahdistun, kun en tiedä mitä ohjaamossa tapahtuu, että ollaanko sitä nyt hienosti kurssissa vai laulaako siellä joku varoitus.

 

Hyvät reissufiilikset kaikenkaikkiaan! Toivottavasti Krakova vain saisi vähän reilummin lämpöasteita osakseen kuin mitä ennusteet tällä hetkellä sanovat…

 

Kuvituksena pari talvireissukuvaa viime helmikuulta, arvaako joku mistä?

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply