Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kaakkois-Aasian reppureissun ABC

Faktat aluksi kuntoon.

Viisi maata: Thaimaa, Kambodza, Laos, Vietnam, Bali.
Pituus: Viisi kuukautta ja viisi päivää.
Yöt kulkuneuvoissa: Kaksi yötä junassa, kuusi yötä bussissa.
Kuinka kauan istuin joko lentokoneessa, junassa tai bussissa kotiovelta Uuden-Seelannin kamaralle saavuttuani?

255 tuntia.

A

AURINKO. Se paistaa kovaa ja korkealta.
AURINKORASVA. Käytä, vaikka ei paistaisi. On myös yllättävän kallista.
APINA. En suosittele koskemaan.
AKKUPATTERI. Suosittelen, itselläni ei ollut.
ALKOHOLI. Ole varovainen.

B

BUSSI. Välimatkat ovat pitkiä, joten istumalihaksille on käyttöä.
BALI. Välimatkat lyhyitä. Helppo kohde aloittaa reppureissaaminen. Vaikka yksinkin.
BIKINIT. Hyvä pakata mukaan.
BUDJETTI. Älä lähde viimeisillä rahoillasi, jotain voi sattua.

C

CHILI.
CURRY. Aasialainen ruoka. Nam. Älä pelkää kokeilla paikallisia erikoisuuksia.

D

DEODORANTTI. Voit kokeilla. Pettää kuitenkin.

E

E-VIISUMI. Monissa maissa käytössä. Selvitä viisumiasiat tarkasti ennen kuin lähdet.

F

FLIP FLOPIT. Pärjäsin neljä kuukautta ilmankin pelkillä lenkkareilla. Avojaloin vietin paljon aikaani.

G

GEKKO. Gekko on kaveri. Se syö hyttysiä. Ei tarvitse pelätä.
GOOGLE TRANSLATE. Kätevä apu paikallisten kanssa.
GOOGLE MAPS.

H

HOSTELLI. Dormit tulevat tutuiksi.
HYTTYSET. Suojadu.
HIKI. Valmistaudu – sitä riittää.
HYGENIA. Ei ole aina parhainta. Sulje silmäsi ja käytä käsidesiä.
HUUMEET. Älä käytä. Ne ovat rikos. Tarjoajia riittää.

I

ILMAINEN. Monesti kuulin kaupustelijoiden huuteleva perääni, jonkun asian olevan ilmaista. Mikään asia ei koskaan ole ilmaista tässä maailmassa.

J

JUNA. Thaimaassa varsinkin kolmannessa luokassa matkustaminen oli kunnon budjettimatkailua. Matkustaminen paikallisten kanssa oli elämys.

K

KORVATULPAT. Sekä hostelleihin että busseihin.
KOIRAT. Ne ovat irrallaan. Vaikka ne olisi kuinka ihania söpöjä. Älä koske. En Suomessakaan koske yhtäkkiä vieraisiin koiriin.
KISSAT.  Sama kissojen kanssa.

L

LÄÄKELAUKKU. Ota tärkeimmät mukaan.
LUOTTOKORTTI.
LUTEET. Saatat törmätä.
LUKKO. Dormien kaappeihin.

M

MAPS.ME. Vahva suositus. Löydät helposti perille.

N

NETTI. Sitä tarvitsee. Paikallinen sim-kortti on kätevä. Miten joskus on pärjännyt ilman?

O

OMPELUTARVIKKEET. Matkapakkaus. Oli yllättävän tarpeellinen. Korjasin kenkäni ainakin kaksi kertaa.

P

PASSI. Se on identiteettisi. Jos passisi katoaa, selvitä etukäteen, mitä pitää tehdä.
PULLOVESI.
PUHELIN.

Q

Keksiikö joku?

R

RAHAVYÖ. Niin kätevä.
ROKOTUKSET. Ota yhteys tarpeeksi aikaisin terveydenhuoltoon.
RINKKA. Kanna elämäsi arvokkaasti. Ota se mukaan kaikkialle.
RUOKAMYRKYTYS. Saattaa iskeä.

S

SYÖMÄPUIKOT. Opit käyttämään.
SKOOTTERI. Ennen kuin ajat. Arvioi riskit.

T

TINKAA. Hyvän maun rajoissa.
TORAKAT. Näkyy katukuvassa.
TUK-TUK. Paikalliset taksit.
TURVALLISUUS. Järjen käyttö on sallittua.  Itse en tuntenut oloani kertaakaan turvattomaksi.

U

USD. Ota mukaan dollareita – edes jonkin verran. Varmasti ilmankin pärjää.

V

VESSAPAPERI. Se ei ole itsestäänselvyys kaikkialla. Kanna mukana.
VAKUUTUKSET. Ota matkavakuutus.
VIISUMIT. Selvitä etukäteen.

W

WC. Joskus kyykkäät. Välillä istahdat.

X

Keksiikö joku?

Y

YÖBUSSI. Matkusta yöllä. Säästät majoituksessa. Huomio! Välillä busseissa on parisängyt. Välillä tuuletus on kovalla.

Z

ZEN – TILA. Saattaa välillä olla kadoksissa. Ole kärsivällinen, pidä huolta itsestäsi. Nuku.

Å.

Kun olet tarpeeksi ruskettunut, niin sinua luullaan ruotsalaiseksi.

Ä

ÄÄNET. Ne eivät lopu koskaan. Vietnam oli erittäin äänekäs maa.

Ö

ÖTÖKÄT. Kaikenlaisia sellaisia löytyy.

Tällä hetkellä ei ihan olla koronan vuoksi reissailemassa, mutta ehkä tulevaisuudessa tästä listasta on hyötyä.  🙂

Kotitehtävä. Kokeile uutta reseptiä.
Päivän kysymys. Tuleeko jollekin vielä jotain tärkeää mieleen, jota pitäisi lisätä listaan?

Auckland 28.4.2020

Henna

Pidetään hengenheimolaiset ympärillämme <3

Olin lähtenyt päiväkävelylläni kohti satamaa. Meri välkehti sinisenä. Matkallani olin nähnyt useita eri sinisen sävyjä, mutta myös niitä toisia sävyjä.

Thaimaan kristallinkirkasta merivettä. Koh Rongin turkoosia unelmaa. Don Detin joen saasteista tummanruskeaa jokivettä.

Siinä missä meriveden värit vaihtelevat myös taivaan väriloisto on ainutlaatuinen kaikkialla maailmassa. Uskomattoman kauniita auringonnousuja ja –laskuja. Taivas ennen myrskyä ja myrskyn jälkeen.

Luonnon värit värittävät myös ihmisen elämää. On myrskyjä ja poutasäätä. On niitä sävyjä, joita näkee vain elokuvissa, mutta sitten kerran se osuu omallekin kohdalle.

Korona kurittaa maailmaa. Oliko ihminen unohtanut luonnon voiman?

Mietin ihmiskohtaloita.

Kuinka moni on menettänyt läheisensä. Kuinka terveydenhuollon ammattilaiset jaksavat. Kuinka kauan koronan vaikutukset näkyvät maailmassa. Lapsien, nuorien ja aikuisten elämässä. Kuinka monen toimeentulo on uhattuna. Kuinka monta konkurssia tullaan näkemään. Entä lainanmaksut. Mikä on Suomen hintalappu ja kuinka kauan sitä tullaan maksamaan.

Kuinka moni on yksin kaiken tämän keskellä. Kuinka perheet jaksavat. Entä pitkään karanteenissa olevat yli 70-vuotiaat.

On tunteita laidasta laitaan. Sokkia, vihaa, ahdistusta, yksinäisyyttä, onnea, iloa ja kyyneleitä. Vannettakin kiristää.

Olen ollut matkallani kohta 14 kuukautta. En ole nähnyt perhettäni enkä ystäviäni Suomessa yli vuoteen. Siinä missä minun elämäni on jatkunut, niin on heidänkin.

On ostettu taloja, ollut syntymäpäiviä, häiden suunnittelua, uusia työpaikkoja, vauvoja – elämänmuutoksia.

Joskus tuntuu oudolta, että en ole ollut läsnä näissä elämäntapahtumissa. Olen miettinyt, haluanko koko loppuelämäni olla kaukana kaikesta. Siitä arjesta, jonka olin jakanut läheisteni kanssa.

Lähdin soolomatkalle eli lähdin yksin matkalle. Yksin olen viettänyt tunteja, päiviä, jopa kuukausia. Satunnaisia ihmiskontakteja lähikaupan tai dormin muiden asukkaiden kanssa lukuun ottamatta.

Silti yksinäinen olen ollut harvoin.

Suurinta yksinäisyyttä olen elämässäni tuntenut, kun olen sairastanut yksin joko Suomessa tai ulkomailla.

Maannut vessan lattialla, itkenyt laukkujen päällä kävelykyvyttömänä, Saksassa aikanaan sikainfluenssan kourissa. Joskus on tullut itkettyä suihkussa, kun ei ole tullut nähdyksi, kuulluksi tai ymmärretyksi.

Näin eristäytymisen aikana aloin miettiä yksinäisyyttä. Kuinka moni on yksinäinen? Toinen on yksin ja yksinäinen. Toinen tunteekin itsensä yksinäiseksi parisuhteessa. Toinen on yksin ja nauttii siitä.

Sain entiseltä työkaveriltani viestin. Tämähän on introvertille parasta aikaa, saa viettää aikaa omien projektien parissa.

Silti vääränlainen yksinäisyys nakertaa itsetuntoa.

Jos jotain itsestäni olin oppinut matkani aikana, niin tajusin olevani mieluummin yksin kuin semmoisessa seurassa, missä en tuntenut oloani kotoisaksi.

Seurassa, jossa ei ollut yhtään mitään sanottavaa. Ei klikannut. Ymmärsin, kuinka harvinaista se on, että oikeasti on niitä hengenheimolaisia ympärillä. Pidetään niistä kiinni. <3

Olin kuvitellut sen olevan helppoa Kaakkois-Aasiassa. Luulin, että tuntisin yhteyttä helposti muihin reissaajiin. Rakastimmehan kaikki reissaamista. Väärässä olin.

En edes siinä yksin istuessani ja merelle tuijotellessani tuntenut yksinäisyyttä. Vihdoin ymmärsin isääni. Hänellä on tapana mennä nevalle – yksin. Ja ihan rakkaudesta lajiin. Toinen lähtee metsään.

Kuitenkaan luonnon keskellä ei tunne yksinäisyyttä. Ei edes niinä hetkinä, kun sielussa on todella yksinäinen olo.

Näen pilvien liikkuvan, auringon karkaavan silmien kantamattomiin.

Ilta tummuu.

Silti taivaan väriloisto ei ennusta vieläkään myrskyn saapumista, vaikka päiväkausia on tuullut, niin että tukkaa lähtee.

Taivaan värit kertoivat minulle toivosta, uskosta ja tulevaisuudesta. Violetin, keltaisen ja kullan sävyillään. Pilvien välistä vaaleanpunainen säde osuu silmiini.

Olet ehkä kuullut sanonnan, kuinka tulevaisuus häikäisee.

Sekö se olikin – tulevaisuuteni. 😀

Kotitehtävä. Käytä aurinkolaseja kevään kirkkaina päivinä.
Päivän kysymys. Unohtiko ihminen luonnon voiman?

Auckland 26.4.2020

Henna

Päivä 29 neljän seinän sisällä

Joskus huomaan vain tuijottavani kaukaisuuteen. En edes tiedä, kuinka kauan. Minuutteja. Havahdun ajatuksistani.

Mietin maailmaa ja tätä nykymenoa.

Olin alkanut seurata monen eri maan uutisia ja montaa eri lehteä. Oltiin taas vanhan harrastukseni parissa. Siinä saa ajan kulumaan yllättävän nopeasti.

Luen koronan aiheuttamasta ahdistuksesta, päivän koronatilanteesta Suomessa ja Uudessa-Seelannissa, uutisia jumiin jääneistä matkailijoista, yrityksille suotavista rahoituksista, lomautuksista, pörssikursseista.

Milloin yhteiskunta aukeaa? Milloin pääsen takaisin töihin? Halusin niin palavasti takaisin töihin. Tekisin ihan mitä tahansa.

Halusin takaisin sen normaalin tylsän arjen, jossa kävellään sateessa töihin ja sadatellaan töissä vaatteiden olevan märkänä. Koska joku oli unohtanut sateenvarjon kotiin.

Rahat, jotka olin säästänyt reissaamista varten, ovat nyt käytössä. Kokemukset, maisemat ja vapaudentunne vaihtuivat erilaisiin kokemuksiin, tölkkiruokaan ja eristykseen.

Muistan helmikuun lopussa lukeneeni uutisia koronasta. Silti en pystynyt kuvittelemaan, missä tilanteessa maailma olisi vain kuukauden kuluttua.

Kaikki tapahtui niin äkkiä.

Makasin Whangareissa hostellin sängyssä, kun saksalainen tyttö itkee, että hän ei pääse kotiin.

Hänellä oli lento kahden viikon päähän Aucklandista-Singaporeen-Frankfurtiin. Singapore-Frankfurt lento oli jo peruttu.

Hän lähti seuraavana päivänä.

Pitäisikö minunkin lähteä? Minkälaista on olla reppureissaaja, jos maailman rajat ovat kiinni? Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tämä kestää.

Lähdin takaisin Aucklandiin. Parin päivän päästä Uusi-Seelanti sulki rajat. Sulki kaiken. Siitä on nyt neljä viikkoa.

Päivät soljuvat menemään tasaisesti. Päivä toisensa perään. Ihmistyyppinä olen mukautuvaisen sopeutuvainen. En juurikaan stressaile asioista, joihin itse en voi vaikuttaa mitenkään.

Tähän en voi vaikuttaa.

Voin vain tehdä omalta osaltani parhaani. Minussa on aina ollut piilevänä suuri usko tulevaisuuteen. Vielä mikään ei ole päässyt horjuttamaan sitä. Kuulinkin huhun, että olin hymyillyt päiväunillani.

Asioilla on tapana järjestyä. Keskityn pieniin mukaviin asioihin päivittäin. Käyn päiväkävelyllä ja silloin tällöin kaupassa. Venyttelen. Kuuntelen musiikkia. Naurankin.

Mietin ihmiskuntaa. Mietin, opimmeko tästä jotain. Se nähdään tulevaisuudessa.

Nyt voimme vain elää päivän kerrallaan.

Kotitehtävä. Kuuntele musiikkia.
Päivän kysymys. Oletko optimisti, realisti vai pessimisti?

Auckland 23.4.2020

Henna

Tölkkiruualla Uudessa-Seelannissa

En oikein tiedä, mistä aloittaisin.

En suunnitellut kirjoittavani tänään postausta. En ollut suunnitellut avaavani blogiani pitkiin aikoihin.

Viime ajat ovat olleet raskaita.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kohtasin elämän mutkia nopeammin kuin olin ajatellut uutena vuotena. Asia on tehnyt kipeää.

Kun aloitin blogini, niin halusin blogini olevan aito matkakertomus matkastani – elämän ylä- ja alamäkiä on lasketeltu toista vuotta.

Silti annetaan haavan parantua rauhassa. Ehkä aika on joskus kypsä.

Joten se siitä. Hiljaisuuteen on ollut omat syynsä.

Mutta kaikki on nyt hyvin. 🙂

Olen neljättä viikkoa eristyksissä Uudessa-Seelanissa. Neljän seinän sisällä. Palasin Aucklandiin, niin kadulla saattaa yhtäkkiä törmätä tuttuun. Onhan päiväkävely ollut sallittua.

Reissaamiseni loppui lyhyeen koronarajoitusten tullessa voimaan. Koko maa pysähtyi. Koko maailma pysähtyi.

En oikein tiennyt, mitä olisin tehnyt. Mietin jo Suomeen paluutakin. Kuitenkin lentojen hinnat olivat niin poskettomia, että en halunnut ottaa riskiä peruutetuista lennoista enkä varsinkaan halunnut jäädä jumiin lentokentälle.

Joten täällä sitä vielä ollaan toisella puolella maailmaa tölkkiruualla. 😀

Kotitehtävä. Pese käsiä.
Päivän kysymys. Oletko tölkkiruualla?

Auckland 21.4.2020

Henna