Bella tarjoilee

Asiakas: Mikä saa suomalaisen naisen ammatista X tulemaan toiselle puolelle maailmaa tarjoilijaksi italialaiseen ravintolaan?
Henna: Se on piiiiiitkä tarina.

Nauramme.

Kannan lautasia keittiöön.Onneksi olin käynyt hyvin lyhyen oppimäärän tarjoilemisesta Kambodzassa – kaksi viikkoa. Pystyin haastattelussa sanomaan on kokemusta.

Totuuden nimissä kerroin myös, kuinka vähän sitä on.

Huutelin viikko sitten tiistaina blogissa työnhausta. Päätinkin ottaa aktiivisen asenteen. Ovelta ovelle ja puhelin käteen. Sain samalle viikolle kaksi harjoitusvuoroa ravintoloihin.

Ensimmäinen tärppäsi. Täydet tunnit. Täydellistä.

Tyypillinen viikkoni:

  • Maanantai             11-15:00     17:30- 21:30
  • Tiistai                     11-14:00     17:30- 21:30
  • Keskiviikko            11-14:00     17:30-21:30
  • Torstai                                          17:30-21:30
  • Perjantai                 11-15:00     18:00-21:00
  • Lauantai                  11-15:00     18:00-21:00
  • Sunnuntai               VAPAA

Kuten huomaat, niin loma on ohi. 

Työskentelen kahdessa ravintolassa, joten olin ensimmäisen viikon pihalla kuin lumiukko kesällä. Edelleen lumi sulaa.

Mitä? Miten? Koska? Milloin?

Tiesitkö, että tarjoileminen ei todellakaan ole niin helppoa, miltä se näyttää. Ei todellakaan. Yhtään lasia en ole vielä rikkonut. Sitä odotellessa.

Veitsen tipahtaminen lattialle kaikuu minuuttitolkulla ja asiakkaiden päät kääntyvät kuin pöllöllä.Laitan astiat keittiössä tiskiin.

Keittiössä on ihan oma meininkinsä. Työkaverini Kolumbiasta ja Italiasta muistavat kertoa päivittäin, kuinka Bella, Darling tai Beautiful olen. Naurattaa.

Hei Beautiful, voisitko ojentaa minulle veitsen? Mitenkähän suomalaisessa työyhteisössä tähän suhtauduttaisiin? Siitä voidaan puhua joskus toiste.

Asiakkaat huikkaavat lähtiessään, kuinka tulevat kuuntelemaan loput tarinastani. Samalla kuulen heidän sanovan työkaverilleni. Jäimme koukkuun tarinaan, vaikka ei hän meille mitään konkreettista kertonut.

Kuulen naurua pyyhkiessäni pöytää.

Niin minusta tuli tarjoilija.

Kotitehtävä. Kehu työkaveriasi. Se kohottaa ammatillista itsetuntoa. 🙂
Päivän kysymys. Mitähän Suomessa liitot tuumaisivat työajoistani?

Auckland 28.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Uusi alku, uusi yritys, uusi mahdollisuus

On ilta – sunnuntai. Viikon viimeinen päivä. Miten sinun viikkosi on mennyt? Minulla on ollut suorastaan kiire.

Eikös auringonnousukin symboloi uuden päivän uutta alkua?

Katselin auringonnousua pilvien päällä. Kuinka valo voittaakaan pimeyden? Lensin yli kaksi viikkoa sitten kohti unelmaani.

Mieleni oli odottavan jännittynyt.

Minkälaista olisi olla ja asua täysin uudessa kaupungissa uusien ihmisten ympäröimänä. Löytäisinkö töitä? Löytäisinkö asunnon? Löytäisinkö ystäviä?

Mitä tapahtuisi?

Ei enää pannukakkuja. 😀 Uusi maa, uudet aamupalat.

Huomenna on maanantai. Uuden viikon uusi alku.

Tiedätkö sen tunteen, kun saa uuden mahdollisuuden, uuden alun tai uuden yrityksen? Juuri siltä minusta tuntui lentokoneessa.

Puhdas pöytä.Uusia alkuja sekä elämänvaiheita. Niitähän ihmisen elämässä riittää.

Aloitetaan uusi työ uusilla kujeilla, aloitetaan pikkuhiljaa kuntoremonttia, huonon päivän jälkeen uusi parempi päivä, myrskyn jälkeen poutasää.

Uusi asunto, uusi kaupunki, uudet opinnot, uusi perheenjäsen.

Hei! Aina uusi alku ei edes tarkoita mitään konkreettista. Joskus sen voi aloittaa pään sisälläkin. Huonoon päivään uusi suunta.

Kuinka suhtautua elämään?Kuinka kauan olin haaveillut tästä hetkestä? Kauan. Hetkeksi jo luovutin. Sitten pienellä onnenkantamoisella tänään se tapahtui.

Muutin pois hostellista!

Nyt on työpaikka ja tukikohta töiden jälkeen. Jaan huoneen hostellissa tapaamani brasilialaisen kanssa – ystävän.

Eli kyllä.

On työpaikka, on asunto, on ystävä.

Joskus vaan kannattaa uskaltaa aloittaa alusta.

Kotitehtävä. Jos olet jo pitkään miettinyt, uskallatko aloittaa jotain. Uskalla.
Päivän kysymys. Oletko sattunut olemaan lentokoneessa seuraamassa auringonnousua?

Auckland 25.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imschoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Onko sinulla kylmä?

On.

Taas ollaan suomalaisten lempipuheenaiheen ytimessä.

Säässä.

Aucklandissa on talvi.

Miten sinulla voi olla kylmä, sinähän olet Suomesta?

Törmäätkö sinä ulkomailla tähän kysymykseen? Tai miksi ei Suomessakin.

Olen Suomesta. Olen suomalainen. Olen kotoisin maasta, jossa muiden mielestä on aina kylmä. Joten miten minulla voi olla kylmä. Minunhan pitäisi olla karaistunut ja tottunut.

Kyllä minulla silti voi olla.

Olen yläsängyssä. Eihän siitä taas mitään tule. 😀 Siihen kaiteelle on nyt kertynyt pino. Rinkasta kaivettu kaikki. Tuulipuku, huivi, hanskat, fleece, kevyttoppatakki.

Olen ollut Aucklandissa pikkuisen yli viikon. Tänä aikana olen käynyt tämän saman keskustelun – monesti. Suorastaan joudun selittämään sinisiä sormiani. Villasukkiani. Pipoani.

Yritän saada heitä ymmärtämään, vaikka Suomessa on kylmä talvisin. Niin avainsana on lämmitys. Ja tähän löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja. Täällä en ole nähnyt kertaakaan pattereita yhdessäkään huoneessa.

Onneksi en ole ainoa. Dormissani jokainen vuorotellen kaivaa lisää vaatetta niskaan. Kerrospukeutuminen on päivän sana. Onko se muotia? Pitäisi olla. Olisin muodin huipulla.

Suomen talvi on kylmä, mutta silti muistan Keski-Euroopan talven tuntuneen kylmemmältä. Ihan kuin Keski-Euroopassa niin täälläkin kylmän kostea viima jämähtää luihin ja ytimiin. Siinä vaiheessa ei lämmitä tee, kaakao eikä viini. Ei mikään sydämen roihu. Vain takkatuli pelastaisi.

En muutenkaan ole se lämminverisin yksilö.

Yöllä pipo päähän ja villasukat jalkaan. Fleecepeitto. <3 Räpsäiseekö joku muukin bloggaaja kuvat 30 sekunnissa blogiinsa ennen kuin juoksee töihin? 🙂 Kyllä, olen nykyään töissä. Loma on ohi.

Istun hostellin yhteisissä tiloissa takki päälläni, villasukat, kalsarit, tuulihousut ja fleece. Oikeasti ei ole yhtään liioiteltua. Joinakin öinä laitan pipon päähän. Onneksi otin kaksi. Paksumman ja ohuemman. Ohuemmasta on tullut uni-piponi.

Vieressäni istuu japanilainen sortseissa. Kysyn, onko kylmä. On. Mutta ei ole kunnon vaatteita mukana. Haen hänelle villasukat.

Ja mikä hulluinta sisällä tuntuu kylmemmältä kuin ulkona.  Eli välillä pitää mennä ulos lämmittelemään.

Taika-rinkastani olen saanut taiottua moneen säähän ja tilanteeseen vaatteita. Nyt pitää kehua itseään.

Hyvin pakattu.

Tässä kirjoittaessa alkaa itseänikin naurattaa. Kun nyt vähän vaikuttaa siltä, että mikään ei ole hyvä. Vietnamissa oli liian kuuma ulkona. Ilmastoinnin edessä sopiva. Täällä on sisätiloissa liian kylmä. Ulkona hyvä.

Onneksi Balilla oli optimaalinen. Jossain vaiheessa vältyttiin sää valitukselta.

Kotitehtävä. Ei viitsitä valittaa säästä. 😀 
Päivän kysymys. Mikä on syksyn uusin trendi Suomessa?

Auckland 20.8.2019

Henna

Seuraa matkaani. 
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Million dollar baby

Tiedätkö sananparren pankista, hiekasta ja lattiasta?

Koska olin huolissani. Kannoinko kenkieni mukana hiekkaa?

Ubudissa marketin useat maksupäätteet.

Raha.

Kyllähän se kiinnostaa ruudun ja maailman toisella puolella. Naapurin pihaankin kurkataan salaa. Oliko taas ilmestynyt uusi auto?

Entäs minun tilanteeni? Irtisanoin lähtiessäni työpaikkani. En matkusta ansiosidonnaisella. Ei sovi periaatteisiini.

Olen matkustanut itse tienaamillani ja säästämilläni rahoilla. Palkka oli alle suomalaisen mediaanin.

Koh Rongilla tein töitä asumista ja ruokaa vastaan.

On trendikästä puhua rahasta – avoimesti. Mielestäni se on hyvä asia. Tuodaan esille palkkoja, inspiroidaan säästämiseen.

Mutta kuten Suomessa yleensäkin asiat Internetin ihmeellisessä maailmassa fitneksestä karppaamiseen. Keskustelu rahastakin on lähtenyt pikkuisen laukalle.

Mediassa laukataankin ääripäistä toisiin

Kun hallitus keventää verotusta ja jää 10 euroa enemmän kuukausittain rahaa lompsaan. Alkaa poru – ei riitä mihinkään. Kun etuudesta/palkasta otetaan 10 euroa pois. Alkaa poru – sillä rahalla saa jo vaikka mitä.

Maksuhäiriöistä tavoitteellisen sijoittamisen kautta suomalaisten velkaantumisasteeseen.

Vietnamin Hanoin pankkiautomaatit sulassa sovussa.

Auttaako minun matkabudjettini sinua suunnittelemaan omaa matkaasi? Ihan rehellisesti.

Koska jokainen matkustaa omalla tavallaan. Toiset kaipaavat tähtiä. Aamuista kahvia. Ravintolakokemuksia. Päiväretkiä.

Minun matkabudjetissani tähdillä ei ole väliä, paitsi kerran. En juo kahvia. Käyn markkinoilla syömässä. Olen tehnyt yhden rehellisen päiväretken.

Cat Ban kansallispuistoon oli pääsymaksu.

Ha Giang -loopin neljä päivää maksoi kaikkinensa melkein 200e – ruokineen, majoituksineen. En itse ajanut. Jälkeenpäin kuulin, että jos olisin maksanut vain ajajan ja fiksannut loput itse, olisi tullut pikkuisen halvemmaksi.

Matkustamisen ja lomailun tarkoituksena ei ole sysätä omia päivittäisiä raha-asioitasi pakkaselle.

Matkan suunnittelu lähteekin ihan peruskysymyksestä. Onko varaa? Jos vastaat kriittisen tarkastelun jälkeen kyllä. Sitten matkakohteen valintaan.

Oma nyrkkisääntöni: Lentojen ja majoituksen verran rahaa elämiseen – ainakin. Lisäksi puskuri pitää olla kunnossa. Jotain saattaa sattua.

Mitä pidempi matka, sitä enemmän tarvitset käyttörahaa. Siinä vaiheessa majoitus ja lennot saattavat olla se halvin osuus.

Pidennetty viikonloppu Lontoossa kahdelle henkilölle.

  • Lennot Helsingistä 300e. Jos hyvä tuuri käy.
  • Majoitus neljälle yölle jaetulla kylpyhuoneella 260e (halvin, mitä nopeasti löysin).
  • Joten rahaa elämiseen yhteensä vajaa 600e.

Päiväbudjetiksi yhdelle henkilölle 75e. Aamupala, lounas, päivällinen, parit kahvit ja viinit, liikkuminen, nähtävyydet. Helposti menee. Varsinkin jos välttelet Subwayta ja sitä kuuluisaa McDonald’sia.

Pidennetty viikonloppu Riikassa on ihan erihintainen.

Pakettimatkat ruokineen ovat siitä hyviä vaihtoehtoja, että olet jo maksanut prosentuaalisesti isoimman osan matkastasi. Ei tule samalla lailla yllätyksiä. Älä osta sitä velaksi.

Kyllä luottokortin tai matkan osamaksukin pitää saada sovitettua kuukausittaisiin menoihin.

Miksipäs et säästäisi sitä etukäteen?

Kambodzassa pää meni sekaisin kahdesta valuutasta.

Tervetuloa asiakkaaksemme.

Lähdin kolmen tilin, kortin ja verkkopankin kanssa kävelemään kohti hostelliani.

Palvelu oli ensiluokkaista.

Kurkkasin perääni. En nähnyt hiekkaa. Ehkä joku kerkesi jo siivota sen pois. Koska en tietenkään ollut muistanut putsata reppureissussa rähjääntyneitä kenkiäni.

Kotitehtävä. Vaikka niitä omia raha-asioita ei aina jaksaisi. Jaksa silti miettiä niitä.
Päivän kysymys. Onko kateus suomalaisen perisynti?

Koska tällä puolella ruutua ja maailmaa aiotaan hetkeksi jos toiseksi asettua aloilleen. Mielellään otetaan vastaan postausideoita ja – toiveita. 🙂

Ja hei! Jos raha kiinnostaa. Niin voin siitäkin kirjoitella enemmän.

Auckland 18.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin