Browsing Category

Sosiaalinen media

Somen monet kasvot

Tarvitseeko some säännöt?

Päivän polttavin kysymys tässä blogissa. Perheissä pidetään perhepalavereita, töissä käydään läpi työpaikan sääntöjä, lastentarhassa on värikäs sormiväreillä kirjoitettu sääntötaulu, kouluissa on säännöt.

Yleensä osa näistä säännöistä on yhtä kuin käytöstavat. Asetetaan yhdessä rajat, minkä yli ei olisi suotavaa astua. Eikö niin? Sano huomenta, ota toinen huomioon jne.

Miten käyttäytyä somessa?

Minä en ole  koskaan tuntenut oloani ”mukavaksi” somessa. Silti aloin kirjoittaa blogia ja kylkeen vielä Instagram. Kuinka monesti olet kuullut sosiaalinen media on tulevaisuus? Minä olen aina silloin tällöin törmännyt tällaiseen ajatteluun. Kaippa tämä some on sitten sitä tulevaisuutta. Oli blogin perustamiseen kyllä muitakin syitä kuin vain tulevaisuuteni.

Linkedin on aiheuttanut eniten harmaita hiuksia. En ole edelleenkään kirjautunut sinne CV:ni kanssa. En vaan kykene siihen. En pidä koko konseptista. Viimeistään sitten, kun matkakassan pohja alkaa näkyä, niin pakon edessä kaikki keinot käytetään. Onneksi minulla on myös aitoja sosiaalisia suhteita tilanteen varalle.

Minä en kasvanut puhelin kädessä, nykypäivänäkin yritän vältellä kokoaikaista puhelimella oloa. Silti käytän nettiä kaikkeen. Googlaan reseptit, luen uutiset, katson sarjat, ostan lennot, seuraan hyvin paljon kaikkia turhia ilmiöitä, ääniviestit laulaa. Musiikkia kuuntelen puhelimella tai tietokoneella. Joten läsnä se netin ihmeellinen maailma on, johon sosiaalinen mediakin kuuluu.

On olemassa somemyrskyjä, bloggaajat saavat osansa, julkkikset toisen osan. Ihan julkisuudesta kaukana oleva yksityishenkilökin saattaa joutua myrskyn silmään ihan vai sanomalla jotain epäsopivaa ja siihen lisätään vielä titteli, niin myrsky on valmis.

Kun sanoo oman näkemyksensä tai mielipiteensä julkisesti, saattaa joutua lynkatyksi. Mieti Suomessa, jossa on mielipiteenvapaus. Jos suustasi pääsee sammakko, sekin saattaa nykyään olla Iltalehden otsikkona. Kokeileppa sen jälkeen googlata oma nimesi. Ei muuten naurata, itkuhan siinä saattaa raavaammallekin miehelle tulla.

Ydinongelma taitaa olla anonymiteetti. Ihmiset keskustelevat keskustelupalstoilla ja on helppoa kirjoittaa toisesta henkilöstä mitä vaan. Et joudu siitä vastuuseen. Sellainenkin sanonta on ota popcornit esille ja lue keskustelupalstoja tai kommenttikenttää. Siinä vasta viihdettä. Siihen meistä varmasti jokainen sortuu. Ihan vasta vähän aikaa sitten kuulin Jodelista. On siis kuulemma ihan joku sovellus. Ellinoora laulaa siitä. Tuskin kukaan niitä kirjoittamiaan juttuja toiselle kasvotusten sanoisi.

Nettikiusaaminen. Kiusaamisen uusin termi. Lisää kiusaamista, entisiäkään ongelmia ei olla saatu kitkettyä yhteiskunnasta. Tämä ei muuten ole hyvä juttu. Yleensä kiusattu vaihtaa koulua tai työpaikkaa. Missä on kiusaajan vastuu? Tästä on tehty aloite eduskuntaankin.

Mitenkäs sitten netissä ja somessa? Siellä et kiusaajana joudu ollenkaan vastuuseen, koska eihän kukaan tiedä, kuka olet. Kyllä ne sanat satuttavat netissäkin. Jokaisen ruudun takana istuu kuitenkin ihminen, jolla on tunteet.

Entäs lapset ja nuoret? Kuinka nuorena sitä jo ensimmäisen puhelimensa saa? Miten pystyy valvoa lapsensa nettikäyttäytymistä? Kuka sitä edes opettaa? Vanhemmat vai koulu? Viime aikoina on järkyttänyt myös seksuaalirikokset, joissa somella on ollut oma roolinsa.

Luin jutun itse somekuningattaresta Kim Kardashianista. Kim oli sanonut jollekin toiselle julkkikselle tähän tyyliin ilkeistä kommenteista ”kun luet parissa sekunnissa kommentin, niin älä pilaa omaa päivääsi niiden sekuntien takia, kun jollain toisella on ollut paha olla.”

Kyllä joskus kävi mielessä, miten Cheek jaksaa. Olla nyt niin vihattu, että lopettamisesta kiersi netissä t-paita. Yleensä netissä kiertää kiitokset huikean uran jälkeen. Kiitos Teemu. Selänteestä puhuin, vai oliko se sittenkin ”one more year”. Cheekin kohdalla vihalla oli onneksi myös se kolikon positiivisempi puoli.

Katsos, vaikka tuo esille itsensä somessa tai on julkisuuden henkilö tai sanoo sammakon vahingossa tai käyttää epähuomiossa outoa ilmaisua, niin silloin minä ja sinä ei saada ylimääräisiä oikeuksia. Me emme saa sitä anonyymia oikeutta haukkua, kiusata tai lynkata toista ihmistä keskustelupalstoilla tai kommenteissa.

Täydellinen some

Se vasta halkookin suomalaiset haituvani. Pitäisi olla aina viimeisen päälle se kuva tai aamupala. Ei minun lähikaupassani ole orvokkeja, joilla saisin tehtyä aamupalastani iloisemman ja värikkäämmän.

Yritän ymmärtää ilmiötä, jossa ihmiset inspiroituvat kuvista ja sisustuksesta sekä ajatelmista, onhan näitä. Miksi kuitenkin enenemissä määrin puhutaan siitä, kuinka some ahdistaa ja pidetään sometaukoja, lopetetaan koko some, ei edes mennä someen. Kysynpä vaan, mikä mättää? Somessa vietetty aika, somen täydellisyys, netin ikuisuus, yksityisyys?

Minkälainen on minun someni?

Olen jaotellut sen kolmeen osaan.

  1. Blogi
  •  Kirjoitan matkapäiväkirjaani ja pari sopivaa kuvaa.
  • Joskushan sitä voi olla Carrie ja leikkiä kolumnistia.
  1. Instagram
  • Sinne se kuva. Tämä ei ole vielä ottanut tuulta purjeisiinsa.
  • En enää kirjoita englanniksi, ruotsiksi tai saksaksi yhtään mitään päivän ajatelmaa. Sen voi lukea blogista.
  1. Instagramin tarina
  • Se on sitten se video ja podcast. Eihän tässä hätäkässä youtubea kerkeä opetella.

Kuvat otan maailman parhaimmalla halvimmalla kamerallani sekä onnettomalla puhelimellani, missä ei ole edes kaksoiskameraa. En muokkaa niitä, korkeintaan rajaan. Kaikkea kauneutta ei vaan voi ikuistaa kuvaan. Ei edes omaani. Nauran olemattomaan partaani. Instagramiin en aio käyttää aikaa sen enempää. Otan kuvan ja lataan sen sinne. En halua joutua kokemaan ahdistusta somesta.

Minä en ole sosiaalisen median ammattilainen. Olen aloittelija ja siltä someni saa näyttää. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minut on syrjäytetty valokuvaajan paikalta. Värisilmäni on olematon. En ole valokuvaaja enkä ammattikirjoittaja. Kauheatahan se olisi aloittaa huipulta, siellä vasta tuulee.

Vihon viimeinen asia on se, jos tässä  kaiken lisäksi alkaisin vielä vertailla omaa someani toisen someen. Tarkoittaako se sitä, että vertaan omaa elämääni toisen elämään? Kumman elämä näyttää silotellummalta? Kumpi urheilee enemmän, kumman koti on siistimpi, kenen selfie on virheettömämpi. Toisen somen mukaan hänellä ei ole koskaan huonoja päiviä. Kaikilla meillä on maanantai.

Mietin vaan, onko some sen vuoksi täydellinen, koska jokainen sisimmässään pelkää sitä somemyrskyä keskustelupalstoilla tai sitä ilkeää kommenttia, jonka joku anonyymisti kirjoittaa? Koska tiedätkö, se sattuu.  Ei uskalleta tuoda esille sitä omaa haavoittuvaa puolta, koska haava saattaa aueta lisää.

Ei uskalleta ottaa kantaa asioihin. Nimesi saattaa silloin olla ympäri keskustelupalstoja. Ihmiset sen somen täydellisyyden tekevät ja kait siihen joku syy on taustalla. Vai annetaanko someen vain siloteltu pinta ja aitous jätetään yksityiskäyttöön?

Somen pitäisi olla kiva ja inspiroiva paikka. Ei paikka, joka ahdistaa. Näin minä sen olen ymmärtänyt. Mitä se haittaa, jos se kuva ei ole täydellinen tai paremmin ketä se haittaa? Sinua vai minua. Jos se ei haittaa minua, niin ei sen pitäisi haitata sinuakaan. Sama pätee myös blogiin. Jos esimerkiksi kirjoitusvirheet ja pilkkusääntöjen oikominen eivät minua haittaa, miksi se haittaisi sinua. Jos julkaisen jotain tänä vuonna, niin ensi vuonna saatan pohtia asiaa aivan toisin.

Tarvitseeko some säännöt? Kyllä tarvitsee.

Kuka ne kirjoittaisi ja kuka niitä valvoisi? Taas lakialoite vai?

Siihen asti minun somessani vallitsee minun sääntöni.

Kotitehtävä. Ennen kun osottelet sormella, pidä huoli että omat kätes on puhtaat.Jokainen kyynel. Profeetat, Cheek ja Elastinen.

Päivän kysymys. Mitä mieltä olet somesta?

Katsotaan kuinka kauan tämä minun ja somen lämmennyt suhde kestää. Se tarina on ennenkin kylmentynyt nopeasti. Twitterissä viihdyin viikon.

Koh Mook 14.3.2019

Henna

Somettajan matkassa – nyt rytisee ja paukkuu

Olen palannut sosiaaliseen mediaan niin vauhdilla, että en itsekään ole pysynyt perässä. Koska blogini on saanut niin paljon huomiotani, niin koko Instagram on ihan heitteillä.

Kirjauduin Instagramiin päivää ennen blogini perustamista ystäväni avustuksella. Hän oli vihjaillut minulle suoraan jo vuosia asiasta. Kuitenkin vaati vuosien sulattelun, että tein tämän maata mullistavan loikan.

Ensitöikseni etsin seurattavakseni Mikael Forssellin – jalkapalloilijan. Saatat kohottaa kulmiasi. Olen joskus ehkä jossain Iltalehden jutussa törmännyt kyseisen jalkapalloilijan videoihin. Kunnon elämänmakuista menoa. Päätin, että häntä alan seurata, jos joskus puhelimessani on Instagram. Muuten en välitä jalkapallosta ollenkaan.

Tervetuloa seuraamaan matkaani myös Instagramiin. Minut löytää nimellä imchoosinghenna. Älä säikähdä, vaikka siellä ei ole yhtään julkaisua. Niitä alkaa kyllä tulla. Lupaan sen.

Tässä se nyt on – minun matkablogini. Jännittävää! Matkakin alkaa ensi viikolla. Sekin alkaa jännittää. Tänään saavuin Helsinkiin ja huomenna huilataan. Kerran vielä voisi purkaa ja pakata rinkan harjoituksen vuoksi.

Terveisiä Helsingistä!

Kotitehtävä. Seuraa Instagramissa vietettyä aikaa ja säännöstele.

Päivän kysymys. Pidätkö jalkapallosta?

Helsinki 3.3.2019

Henna

Bloggaamisen alkeet – kamera

Löysin kameran romulaatikosta, mutta en enää löytänyt kameran laturia. Se on mystisesti kadonnut. Ei huolta, sellaisen voi varmasti vielä ostaa.

Gigantissa se viimeistään valkeni. Kamera on auttamattomasti liian vanha. Myyjä ei ollut nähnyt aikoihin sellaista muistikorttia. Selkeästi yritti pidätellä naurua. Oli muuten hauska myyjä. Joten tämä uusi ostettu kamera on nyt sitten maailman paras halvin kamera.

Vuosien aikana on tullut matkusteltua, mutta ongelmana on ollut valokuvaus. En vaan yksinkertaisesti ole saanut kaivettua puhelinta tai kameraa laukustani ikuistaakseni hetkiä. Olenkin ollut  aina se henkilö, joka on ottanut muistitikun mukaan ja varastanut muiden kauniit kuvat.

Jotenkin valokuvaaminen ei ole koskaan tuntunut omalta jutulta. Olen ennemmin ollut liikkeellä motolla kaikkea ei voi ikuistaa. Ei pysty ikuistamaan Varsovan kaksia kasvoja – tuota vanhaa ja uutta. Las Vegasin vilkkuvat valot pitää itse kokea. Kuvat eivät tee oikeutta sille täydelliselle turkoosille vedelle, missä kivetkin näyttävät taianomaisilta. Entäs se tunnelma sateen jälkeen?

Vaikka olen varastanut ne kuvat. Harvoin niitä tulee katsottua. Useammin tulee tarinoitua hetkistä ja kokemuksista. Kuitenkin perustin julkisen matkapäiväkirjan. Kyllä teksti tarvitsee kuvia herätäkseen henkiin.

Näin uuden vuoden kunniaksi haastan itseni ja yritän. Yritän poimia kameraa laukusta ja napata kuvia, jotta sinä pääsisit matkustamaan kanssani. Näyttää  sinulle kuvin kokemani ja yrittää tekstillä kertoa, mitä tunnen ja mitkä asiat sykähdyttävät matkallani.

Sen lisäksi, että Gigantin myyjä sai ostamaan uuden kameran, niin hän melkein myi minulle uuden puhelimenkin. Olin jo sujuvasti katsomassa vain 249 maksavaa puhelinta. Katsos kun, minun nykyisen puhelimeni kamerassa ei ole tuplakameraa.

No nyt on tuplat, eikä siihen tarvittu uutta puhelinta. On sekä maailman paras halvin kamera että auttamattomasti liian vanha puhelin, jossa ei ole kaksoiskameraa.

Kotitehtävä. Varo myyjien hohtavia hymyjä.

Päivän kysymys. Ikävöitkö vanhanaikaista kameraa ja valokuvia?

Suomi 22.2.2019

Henna