Browsing Category

Arki matkalla

Staff wanted – kelpasiko suomalainen työvoima?

Olin julkaissut tekstin Koh Rong – kaikki jämähtämisen merkit ovat ilmassa sunnuntaina. Maanantaina olin aamusta rannalla ja sen jälkeen menin palloilemaan kylään. Kävin syömässä ja tutkailin muiden ravintoloiden menuita.

Sitten näin sen. Staff wanted. Australialainen tuli juttelemaan minulle. Hän työskenteli ravintolassa. Kysyi, haluaisinko syödä. Kerroin syöneeni jo, mutta jos hän voisi kertoa minulle enemmän tästä staff wanted jutusta. Toinenkin australialainen liittyi keskusteluun. Kohta kävelin kohti ison pomon toimistoa, ja hän lähetti minut toisen pomon luokse.

En kerennyt edes jännittää työhaastattelua. Ei sillä, ei sitä olisi edes tarvinnut jännittää. Se oli nimittäin kevyt. Kysyi nimeä. Kauan saarella, minkälainen viisumi. Mietti monia minuutteja, tarvitsevatko he työntekijöitä. Mistä olen kotoisin? Olinko aiemmin työskennellyt ravintolassa? Henna, Suomesta, viisumi 28.4 asti, en ollut työskennellyt.

Kättä päälle aloittaisin seuraavana päivänä.

Aloitan työt tarjoilijana. Ihan spontaanisti.

Teen töitä 6 h päivässä kuutena päivänä viikossa. Palkan syön ja nukun. Tarkoittaen, että en saa palkkaa rahana, vaan saan ylläpidon. Sopii.

Virkailijan mainoslause more people, more fun. Sitä tänne tultiin hakemaan. Kun on yksin matkalla, niin kukaan ei tule hakemaan sinua bungalowista, vaan on yksinkertaisesti itse oltava aktiivinen.

Olin eniten innoissani yhteisöstä. Minulla on työurani aikana ollut aina ihania työkavereita, joista osasta on tullut ystäviäni. Uskon löytäväni ravintolasta hetkeksi matkailijoiden yhteisön, joiden kanssa nauraa ja heittää vitsiä. Käydä rannalla. Juttelin jo englantilaisen ja parin saksalaisen kanssa.

Tässä ravintolassa työskentelen.

Tästä voisi tulla vaikka kuinka kivaa!

Kaikki jämähtämisen merkit olivat ilmassa –jämähdin.

Olen ollut kolme päivää töissä. Enkä ollut väärässä. Minulla on yhteisö. Tänään muutan staffin tiloihin uuteen dormiin.

Kotitehtävä. Pitäkää työyhteisöstänne huolta. Olkaa yhdessä, ei erillään. Hymyilkää,vitsailkaa ja auttakaa.

Päivän kysymys. Jännitätkö työhaastatteluita?

Koh Rong 12.4.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

2 kommenttia
perjantai, huhtikuu 12, 2019 by Henna

Mitä tapahtui 26.-28.3.2019?

26.3.2019 klo 07:30

Se alkoi.

Halasin Dadaa, hänen miestään, kaikkia keittäjiä. Lupasin Dadalle tulen takaisin some day. Lautta vei Trangiin. Trangista perinteinen yöjuna Bangkokiin.

Yöjunassa oli yllätyksiä.

Ensin istuin TAAS väärään paikkaan. Voitko kertoa minulle, kuinka näitä pitäisi tulkita? Minun paikkani oli 50. Tällä kertaa tulkinnassa piti käyttää tussilla merkittyjä paikkoja. Ei ihan liikkuvassa junassa kuvaaminen onnistunut.

Olin mietiskellyt itsekseni matkustuksen ajankohtaa. Olin päättänyt matkustaa viikolla. Järkeilin, että se olisi rauhallisin ajankohta. Ei mennyt ihan nappiin.

Juttelin thaimaalaisen naisen kanssa ja hän kertoi, että Bangkokissa on jotain. En ihan ymmärtänyt, että mitä. Ehkä se liittyi kuninkaaseen ja kaikki halusivat mennä katsomaan.

Jos olet matkustanut Aasiassa, niin tiedät, että vessa on aina aika yllätyksellinen. Kun matkustin ensimmäisen kerran junalla, niin hetken siinä mietiskelin ja katselin ovea, jossa luki toilet. Ihan VR:n veroinen vessa. Jes.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Se oli silmä silmästä. Jep.

27.3.2019 klo 7:35

Bangkokissa. Juna oli kaksi tuntia myöhässä. Matkustusaika 17h. Suihku juna-asemalla ja uudet aurinkorasvat pintaan. Freesi olo katosi minuutissa.

Sitten piti selvittää seuraava kohde. Olin googlaillut etukäteen, mutta aikataulut selvisivät vasta Bangkokissa. Mietin ensin, että jos jäisin vielä Thaimaahan. Mutta en halunnut särkeä Koh Mook saaren lumousta.

Laos 10 tuntia
Kambodza 5 tuntia.
Aika ratkaisi.

Kambodza.

Juna kohti rajaa. Kuten todettu 5 tuntia. Siinä junassa ei ollut paikkoja. Mikä helpotus! En voinut epäonnistua. Jäin Thaimaan puolelle vielä yöksi. Olin niin rähjääntynyt, kun löysin hostellin. Olin yltäpäältä hiessä, aurinkorasvassa, pölyssä ja hiekassa. Olihan sitä matkaa tehty.

Edellinen yö junassa istualtaan antoi perspektiiviä sängylle. Nukahdin hyvin onnellisena sänkyyn suihkun jälkeen.

28.3.2019 klo 9:00

Seuraavana päivänä rajalle. Jaoin kyydin sinne ranskalaisen pariskunnan ja heidän ihanan pienen poikansa kanssa. Se olikin kunnon markkinapaikka.

Vihdoin viisumi- ja rajajutut takana. Kaikki meni hyvin. Kuukauden viisumi on taskussa.

Sitten etsittiin kyytiä kohteeseen. Tämä pieni poika huusi aina isältänsä ohjeita. Isä pelaa taustalla shakkia. Ostin lipun pojalta isän ohjeiden mukaan. Yksi nainen takahuoneesta tuli tulkiksi.

Bussissa 3 tuntia. Siellä oli karaoke.

Se päättyi 28.3.2019 klo 18:00

Vihdoin kohteessa Siem Reap.

Täällä neljä päivää.

Kotitehtävä. Arvosta sänkyäsi.

Päivän kysymys. Milloin olet viimeksi laulanut karaokea?

Siem Reap 28.3.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

2 kommenttia
torstai, maaliskuu 28, 2019 by Henna

Taskut tyhjät huolista / Ellinoora, Ei hävittävää

Tapahtui kerran resortissani.

Olin ostamassa vettä.

Yhtäkkiä joku alkaa puhua minulle. Hän paljastui hollantilaiseksi, joka tuli vuosittain viettämään lomaansa saarelle.

Hollantilainen: Olet ilmeisesti yksin matkalla? Olen nähnyt sinun chillailevan täällä.
Henna: Joo lähdin ihan yksin.
Hollantilainen: Sinua on ollut kiva seurata. Hymysi on joka päivä leveämpi ja tanssahtelit aamulla aamupalalla.
Henna: Suomalainen hetki. Hämmentynyt. Lisäksi täysin sanaton.
(By the way. En kauhean usein jää sanattomaksi. En muista edellistä kertaa.)
Hollantilainen: Ei sinun tarvitse kertoa minulle tarinaasi.
Henna: Edelleenkään ei oikein osaa sanoa mitään. Tekee suomalaiset ja vaihtaa pokkana aihetta.
Jatkoin sanomalla. Rakastan tätä paikkaa. Tuntuu, että aika pysähtyy.
Hollantilainen: Tiedän juuri, mitä tarkoitat. Siksi minäkin tulen tänne joka vuosi.

Sen jälkeen mietittiin, mihin menisin seuraavaksi. Hän ehdotti Malesiaa. Voisin olla siellä ja sitten uudestaan leima passiin ja kohti Pohjois-Thaimaata.

Olin pitkään hämilläni koko tilanteesta.

Kohtaamispaikka.

Pakko myöntää, että olen itse ihan samanlainen. Seurailen ihmisiä. Kulttuuriset erot ovat kuitenkin tiukassa. Minä en mene kertomaan sitä niille ihmisille.

Menin yksi syksy ystäväni luokse junalla Keski-Suomeen ja matkalla katselin ihmisiä. Mietin paljon, ovatko he onnellisia. Silloin oli marraskuu. Ei näkynyt hymyjä.

Jotain ihmeellistä oli tapahtunut tällä saarella.

Oliko se Dadan ansiota? Keinun. Meren. Riippumaton. Saaren. Jonkun muun.

Joku taika sai minut taas hymyilemään aidosti.

Tänään, 17 päivää myöhemmin, jatketaan matkaa. Voisi myös sanoa, että palataan lähtöpisteeseen.
Yöjuna Bangkokiin. Malesia hylättiin tässä vaiheessa.

Kotitehtävä. Hymyile aitoa hymyä. Jos sitä ei löydy. Etsi se.

Päivän kysymys. Missä sinun aikasi pysähtyy?

Koh Mook 26.3.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

4 kommenttia
tiistai, maaliskuu 26, 2019 by Henna

Inhoan hiekkaa, mutta rakastan merta

Lähdin reissuun Aasiaan, joka on tunnettu turkoosinsinisestä vedestään ja valkoisesta uskomattoman hienosta hiekastaan. Sinällään tilanne on aika koominen, koska täysin rehellisesti voin sanoa inhoavani hiekkaa.

Sitä on aina kaikkialla. Laukussa, vesipullossa, kengissä, sängyssä, lattialla, sukissa, päänahassa, korvan takana, joskus yskähdyksenki mukana tulee hiekkaa. Ärsyttävintä on, kun se tarttuu aurinkorasvaan ja huulirasvaan. Kun hiekka kuivuu, niin iho tuntuu samalta kuin hiekkapaperi. Suosin pehmeää ihoa.

Onneksi meri kompensoi inhoani hiekkaa kohtaan. Rakastan merta. Voisin tuijotella sitä tuntikausia. Edes ihminen ei, kaikesta yrityksestään huolimatta, voita merta. Välillä luonto muistuttaa ihmistä ihmisen pienuudesta, hyvä niin. Ikävä kyllä ihminen tuhoaa luontoa, minkä kerkeää.

Viime syksynä tapahtui jotain tosi outoa marraskuussa. Ensimmäistä kertaa vuosiin näin Suomen marraskuun majesteettisena. Se luonnon pimeys tuntui luissa ja ytimissä. Kävelin iltaisin meren rannoilla ja metsässä ihaillen sitä mystistä pimeyttä.

Näillä kävelyilläni jäin usein sillalle, jolloin musta tuuli puhalsi mereltä vasten kasvojani. Kerran leikin Kate Winsletia ja Leonardo DiCapriota Titanicista, yksin kylläkin. Tiedät sen kohtauksen, kun he ovat laivan kärjessä ja tulevaisuus on avoin. Tuuli tuivertaa hiuksissa ja uskallat päästää kädet irti, koska luotat elämään.

Entisessä kotikaupungissani tunsin meren läheisyyden koko ajan. Talvella piti pitää piposta kiinni, mielellään käyttää tuplapipoa. Kesällä mereltä tuleva tuuli viilensi. Kerran jos toisenkin itkukurkussa pyöräilin vastatuuleen, kun tuuli vihmoi räntää vaakatasossa sillalla. Niinä hetkinä teki kyllä mieli enemmän vihata kuin rakastaa.

Uin joka päivä meressä ja yritän harjaannuttaa kellumistaitojani. Sen jälkeen levitän lisää aurinkorasvaa, ja hiekka naarmuttaa ihoani. Täällä annoin kuitenkin merelle tämän mahdollisuuden. Ai kävinkö viime kesänä uimassa Suomen vesissä. En todellakaan. En ole koskaan ollut niin lämminverinen, että mielelläni kävisin uimassa luonnonvesissä. Ihmiset sanoivat meriveden olevan lämmintä kuin maito. En uskonut heitä.

Aamupalan jälkeen istun keinuun ja tuijottelen merta. Viihdyn resorttini rannalla. On luksusta, kun saa olla ainoa henkilö rannalla. Saa tanssahdella musiikin tahdissa.

Minun piti tänään lähteä saarelta. Ostin lisäaikaa.

Katso tuota kuvan hiekkaa. Eihän sille voi olla vihainen koko aikaa.