Suomen suurin matkablogiyhteisö

Paluu hostelliin

Heräsin kolinaan.

En tiedä, tuliko ääni kadulta vai huoneesta. Käänsin kylkeä. En halunnut vielä nousta. Hautauduin syvälle peittoihin. Onneksi peitto oli erittäin hyvä.

Väsymys painoi silmäluomia. Siivous, muutto ja paluu hostelliin olivat verottaneet akkuani sen verran, että kuume oli palannut hetkellisesti kaverikseni.

Työkaverini olivat kysyneet, josko tarvitsen apua. En kuitenkaan jaksanut muuttopäivänäni olla sosiaalinen. Joten päätin pärjätä itsekseni.

Enpä ollut dormissakaan vaihtanut yhden ainutta sanaa kenenkään kanssa. Kunnon suomalainen jurnuttaja. Tiedätkö, kun aina ei vaan jaksa.

Uni oli kadonnut tuhkana tuuleen. Ponkaisen ylös sängystä yllättävänkin tarmokkaasti etsien sekä flipflopeja, hammasharjaa sekä  – tahnaa. Pyyhe! Pyyhettä ei saisi unohtaa.

Laahustan kohti vessoja. Kaikki varattu. Minullahan on vain aikaa. Kunhan tässä odottelen hetken jos toisen vuoroani..

Olin palannut hostelliin edellisenä päivänä. Siinä odotellessani diagnosoin itseni. Diagnoosi: muutosvastarintainen suomalainen.

Termi on sinullekin varmasti tuttu työelämästä. Kun työntekijöille esitellään jotain uutta. Mitä ikinä onkaan keksitty. Kohta esitellään kalvoja muutosvastarinnasta.

Eihän se sitä ole. Me ihmiset olemme erilaisia. Muutosvastarinta sanana jakaa ihmisiä kahtia: positiivisiin ja negatiiviseen. Ne, jotka sanovat kaikkeen joojoo ja pienesti epäileviin.

Eli päätin olla pitämättä koko sanasta. Joku muu sana pitäisi keksiä armaaseen suomen kieleemme.

Sillä hetkellä itse olin kuitenkin vähemmän kuin enemmän aurinkoinen, joten sana kuvasti minua oikeinkin hyvin. Kuinka olinkin keksinyt niin osuvan termin kuvaamaan olotilaani?

Muistelin asuntoni lämmintä lattiaa. Omaa vessaa. Hammasharjan omaa paikkaa. Alkoihan siinä odotellessa naurattaakin.

Muistan, kuinka ensimmäisen viikon asunnossakin vahingossa kannoin hammasharjaa mukanani hampaiden pesun jälkeen. Olinhan Aasiassa kanniskellut sitä jo tovin aina mukanani.

Taas oltiin samassa tilanteessa.

Vihdoin pääsen harjaamaan hampaani. Peilistä katsoo kalpea suomalainen, mutta jotain pientä virnettä on silmäkulmassa jälleen.

Ehkä tämä tästä taas. 😀

Kotitehtävä. Älä herätä nukkuvaa karhua.
Päivän kysymys. Milloin olet hoidattanut hampaasi?

Auckland 4.3.2020

Henna

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Heini torstai, 5 maaliskuun, 2020 at 06:31

    Voi apua, tunnistan kyllä juurikin tuon jurnuttamisen sekä mukavuuksiin tottumisen! Se voi pahimmassa tapauksessa olla todella lamaannuttavaa, joten ihan oikeaan aikaan jatkoit reissuilua 😅 tsemppiä sinne ja kohti uusia seikkailuja!

    • Reply Henna / I'm choosing me sunnuntai, 8 maaliskuun, 2020 at 02:01

      Puhut niin asiaa. 😀 Kun tottuu liian hyvälle, niin on vaikea luopua siitä. Jos en olisi nyt lähtenyt, niin tuskin olisin lähtenyt ollenkaan. Onneksi lähdin. Pikkuisen vaikea alku oli, mutta nyt hostellielämä tuntuu taas ihan oklta. Kävin eilen ostamassa omat ruuatkin. On aika alkaa kokata. Ei ole Aasian hintoja täällä saati kokkeja, jotka taikovat ruokia minulle. 😀

      Kiitos tsempeistä! 🙂

    Vastaa käyttäjälle Henna / I'm choosing me Cancel Reply