Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mission Bay – Missio päättyi terassille

Meidän tiramisu on parempi.

Lausahdin toisen lusikallisen jälkeen. Silti tiramisu katosi parempiin suihin nopeasti kuten vohvelikin.

Päätimme jakaa jälkkärit. Silloin saa maistaa kaikkea. Mielestäni Aasiasta tulevilla asiakkailla on kiva tapa aina jakaa ruokansa.

Olen vietellyt lomaviikkoja.

Ennen työviikkoni oli lounas ja päivällinen. Eli avasin ja suljin putiikin kuutena päivänä viikossa. Nykyään suljetaan asiakkaiden mukaan. Eli monesti menee sinne klo 23:00 asti. Tauko pari – kolme tuntia keskellä päivää. Karkeasti sanottuna näillä mentiin ensimmäiset neljä kuukautta. Sitten oli se pikkujoulukausikin.

Jossain vaiheessa en ollut tyytyväinen tilanteeseeni.

Halusin samanlaisen työvuorolistan kuin muillakin. Pidemmät työvuorot ja kivoja aamuvapaita. Meillä on kaksi ravintolaa ja tein töitä siinä toisessa, joka on suljettuna osan päivästä. Halusin tehdä töitä molemmissa.

Lokakuussa otin asian puheeksi ensimmäisen kerran – nätisti. Joulukuussa otin uudestaan. Olen suhteellisen kärsivällinen.

Mitään ei tapahtunut.

Mielestäni asiat pitäisi ottaa haltuun ensimmäisestä. En ollenkaan pidä, kun pitää koko ajan olla sanomassa. Minä en valita turhasta.

Loppujen lopuksi piti ottaa oikein asiaksi. Sanoin jos en ole onnellinen, olen vaikea. Haluan samat tunnit, enemmän vapaa-aikaa. Pitempiä työvuoroja. Aamu- tai iltavapaita.

Vihdoin jouluviikolla homma alkoi luistaa haluamallani tavalla. Kaksi aamuvapaata. Viime viikolla kolme. Tällä viikolla vaihdoin työvuoroja työkaverin kanssa ja menetin vapaapäiväni, mutta sain vaihdossa iltavapaan. Lisäksi kolme aamuvapaata.

Jouluviikolla tein 39,5 tuntia. En ole tehnyt koko Aucklandissa oloni aikana alle 40 tuntia viikossa. Tuntui lomalta.

En usko, että tilanne jatkuu samanlaisena helmikuun loppuun asti, joten nyt pitää nauttia.

Työyhteisömme muuttuu koko ajan, koska joku aina lähtee reissaamaan. Sen vuoksi pyyntöjäni ei pystytty toteuttamaan aiemmin, koska aina koulutetaan uusia. Osasin molempien ravintoloiden käytännöt – same same but different. Suurin osa tekee töitä vain toisessa.

Minulla on kolmatta viikkoa unelmatyövuorolistani. Enemmän vapaa-aikaa ja samat tunnit. Tälle viikolle tulossa 44 tuntia.

Kerroin työvuorolistojen tekijälle rakastavani uutta listaani. Joka siis on nyt samanlainen kuin muillakin. Sain kaiken, minkä halusin. Kärsivällisyys palkittiin.

Hän vastasi olen onnellinen, että olet onnellinen.

Huudahdin jo viime viikolla, mitä ihmettä teen kaikella tällä vapaa-ajalla. Ihan mahtavaa! Ehkä voisin tutustua Aucklandiinkin. Koska kerkeän hengailla kotonakin. Koska se on tärkeintä.

Joten iltavapaalla suuntasin työkaverini kanssa Mission Bayhin.

Hei täällähän on ranta! Ensimmäinen kuva, kun bussista nousin.

Mitäs me tehtäisiin? Mennäänkö kävelylle? Mennään vaan. Saan otettua kuvia blogiinkin.

Suunnataan tuonne. Ei tämä paikka kovinkaan iso ole.

Kivoja värikkäitä taloja.

Ravintoloita toisensa perään.

Mikäs tuo ravintola on? Siellä näyttää olevan kiva terassi. Mennäänkö katsomaan? Joo. 🙂

En ole nälkäinen, mutta jälkkärit voisi ottaa ja yhdet. Onpas kiva tämä terassi toteaa kuvassa oleva riemuidiootti. 😀 Ei jaksa lähteä enää kävelylle.

Nappaan vielä yhden kuvan.

Ja näin meidän matka Mission Bayssa jämähti terassille. Sattuuhan sitä. 😀 Osaan jämähtämisen taidon. Ei minun pitänyt jäädä Aucklandinkaan ja täällä sitä ollaan vietetty kohta viisi kuukautta.

Kotitehtävä. Joskus pitää olla kärsivällinen.
Päivän kysymys. Pidätkö tiramisusta?

Auckland 10.1.2020

Henna

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply