Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uuden vuoden ensimmäinen päivä

1.1.2018

Kävelen kepeillä ja nappaan ties kuinka monennen kipulääkkeen. Nyt on taas motivaatiota kuntouttaa koipea kuukausi kaupalla.

Tapaturman jälkeen kuntoutuminen ei edistynyt mitenkään. Sanoihan kirurgi leikkauksen jälkeen, että siellä olikin vähän enempi korjattavaa. Ei ihme, että ei ollut kuntoutunut.

Mieltäni piristi edellisen illan voitto Trivial Pursuitissa. Muutenkin odotin tulevaa vuotta innostuneena. Saisin aloittaa töissä uudessa tehtävässä, jalastakin pitäisi tulla hyvä.

Ehkä tämä vuosi 2018 on edeltäjäänsä parempi.

1.1. 2019

Istun edelleen yövaatteissa. Kello näyttää olevan jo yksi. Kuuntelen Ellinooran Aina ku Aira ja Funeral Songia. Uusi vuosi vaihtui.

En jaksanut edes valvoa uuden vuoden yli. Menin nukkumaan 10 minuuttia ennen kuin muu Suomi kippisteli ja toivotteli uusia vuosia. Vuosi 2019 sinua on odotettu.

Vuosi 2018 ei kyllä juurikaan ollut parempi, samaan sarjaan aiempien vuosien kanssa. Sitäkin varjostivat terveysvaivat ja lamaannuttava väsymys.

Miten voinkin aina olla uutena vuotena sairauslomalla? Onneksi jalka ei ollut enää kipeä ja fysioterapeutti opetti kävelemään taas oikein. Tiesitkö, että aivot unohtavat oikean kävelytekniikan, jos kinkkaa toista vuotta?

Siskoni sanoi kaikki laittaa näitä best of nine. Totesin minulla ei koko vuonna ollut edes yhdeksää hyvää päivää. Nauroin päälle. Huumori onneksi on säilynyt. Omalle jutullehan vasta saakin nauraa.

Silti vuonna 2018 tapahtui jotain maagista. Monet menivät naimisiin ja pieniä vauvoja syntyi. Se oli vuosi, joka oli minun ja ystäväni vuosi. <3

Ei ehkä sillä lailla, mitä kumpikaan meistä  ajatteli. Ei ollut raketin lailla pelkkää ilotulitusta. Oli itsetutkiskelua, pohjia, nousemista ja ennen kaikkea vahvistumista ja rohkeutta elää omannäköistä elämää.

Minä kasvoin ihmisenä.

Sain vihdoin kaikki avaimet käteeni ja avasin oven uuteen. Mitään ongelmaa en lakaissut maton alle, mitään en paennut. Otin ystävät ja perheen mukaani uuteen elämänvaiheeseen, loput jätin.

Vuosi 2018 sysäsi minut unelmani tielle. Sen unelman, josta haaveilin jo 17-vuotiaana, ja joka nosti taas päätään 15 vuotta myöhemmin vuonna 2017.

Tiedätkö, koskaan ei ole liian myöhäistä?

1.1.2020

Haltioituneena katson ilotulituksien väriloistoa taivaalla. Ympärilläni on puheensorinaa, vislauksia, onnea, halauksia.

Suurtakin suurempi kiitollisuus valtaa mieleni. Pienen pieni kyynel koristaa silmäkulmaani.  Saako suomalainen olla julkisesti ylpeä itsestään? Koska siinä hetkessä olin todella ylpeä itsestäni.

Olin toisella puolella maailmaa.  Tein sen, mistä aina haaveilin. Irtisanoin elämäni Suomessa ja lähdin. Matkaani on takana kohta 10 kuukautta. Eikä loppua näy.

Nyt on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Uuden vuosikymmenen. Minulla on hyvä kutina tulevasta. Mitä ikinä se tuokaan tullessaan – ala- tai ylämäkiä.

Ei hätää! Minä olen valmis jokaiseen elämän mutkaan.

Pyyhin karkaavan kyyneleen silmäkulmastani ja hymyillen käännyn halaamaan työkavereitani ja toivottamaan hyvää uutta vuotta.

Hyvää uutta vuotta!

Kotitehtävä. Itsestään saa olla ylpeä.
Päivän kysymys. Muistatko missä olit, kun vuosikymmen vaihtui edellisen kerran?

Auckland 1.1.2020

Henna

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Anni keskiviikko, tammikuu 1, 2020 at 10:28

    Hyvää uutta vuotta Henna!

    • Reply Henna / I'm choosing me sunnuntai, tammikuu 5, 2020 at 04:59

      Hyvää uutta vuotta Anni teidänkin poppoolle! 🙂 <3

  • Reply Heini torstai, tammikuu 2, 2020 at 15:06

    Heippa ja hyvää uutta vuotta sinne pallon toiselle puolelle! Löysin sun blogin Rantapallon sivulta ja luin läpi koko vuoden 2019 päivityksesi kahdessa päivässä (jäi vielä muuhunkin aikaa, eli yhdessäkin ois ehtiny!).

    Toivottavasti jaksat pitää blogia vielä, sillä ois kiva lukea nimenomaan päivistäsi siellä ja Australiassa.

    Terveisiä myös Pohjanmaalta! Oli kiva huomata, että ollaan hengenheimolaisia ja itsekin oon asunu pari vuotta ulkomailla. Nyt taas kutkuttais lähteä…

    Terkuin Heini

    • Reply Henna / I'm choosing me sunnuntai, tammikuu 5, 2020 at 05:07

      Kiitos Heini kommentistasi! 🙂 Ja VAU tervetuloa matkalle mukaan. 🙂 Lämmitti kovasti mieltäni, että olet lukenut kaikki postaukset.

      Tarkoituksena on pitää blogia koko matkan ajan – niin tärkeä matkakaveri tästä on tullut. Nyt postaustahti on hidastunut, kun työt ovat vieneet tunteja päivistä ja viikoista. Silti nyt en aio enää samalla lailla unohtaa somea kuin joulukuussa tapahtui pikkujoulukauden aikana.

      Kun tarpeeksi kauan kutkuttaa, niin jossain vaiheessa se lentolippu löytyy taskusta. 🙂

      Terveisiä takaisin ja hyvää uutta vuotta myös sinulle Heini. 🙂

      Toteuta unelmia. <3

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, tammikuu 5, 2020 at 16:46

    Hyvää uutta vuotta sinne maapallon toiselle puolelle!

    • Reply Henna / I'm choosing me perjantai, tammikuu 10, 2020 at 01:45

      Kiitos! 🙂 Hyvää uutta vuotta sinullekin! <3

  • Reply Titta lauantai, tammikuu 11, 2020 at 16:33

    Hyvää uutta vuosikymmentä! Toissavuosikymmenellä tutustuttiin ja edelleen porskutetaan monta vastoinkäymistä, onnistumista ja kokemusta rikkaampina! Ihana postaus, haleja 🙂

    • Reply Henna / I'm choosing me maanantai, maaliskuu 2, 2020 at 09:11

      Edelleen porskutetaan. <3

    Leave a Reply