Suomen suurin matkablogiyhteisö

Olinko unohtanut sosiaalisen median?

Kyllä olin.

Olin unohtanut blogin.

Viimeinen sisäänkirjautuminen 7.12.2019. Jouduin jopa kaivelemaan salasanaakin lappusten uumenista.

Olin unohtanut Instagramin.

En edes muista, milloin viimeksi olisi tarina päivittynyt. Ehkä blogin kanssa samoihin aikoihin.

Oli jopa jäänyt vastailematta viesteihin Whatsapissa, Instagramissa ja Messengerissä. Jep, näin on päässyt käymään.

Kamerakin pölyttyy rinkan kanssa nurkassa.

Kerrassaan loistava matkabloggaaja ilmoittautuu ruudun ja maailman täältä puolen. 😀

Kuinka monesti olenkaan tiputtanut? 😀 Pätee myös viinilasiin, jonka tiputat sen särkyessä tuhansiin palasiin. Kokeileppa siinä sitten olla cool, kun koko ravintola kääntyy katsomaan sinua.

Tiedätkö sen kuuluisan pikkujoulukauden, joka Suomessakin on valloillaan ennen joulua. Noh, se oli täälläkin valloillaan. Turistikauden ollessa siinä sivussa parhaimmillaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin sillä toisella puolella – kantamassa kaljaa ja pihvilautasia.

Olihan siinä hommaa. Oli joululounasta ja – päivällistä. Punaisia vaatteita ja valkoisia vaatteita punaisena punaviinistä.

Elämäni on ollut pitkään ravintolan avaamista ja sulkemista – työtunnit paukkuvat. Kerran tuli 16 päivän työputkikin. Vapaa-aikaa oli yöllä, jolloin uni maistui. Uni oli kunnon nuijanukutusta illasta toiseen.

 

Kyllä. Tämä on fiilis, kun selviät kiireestä.

Allekirjoitan. Joskus tarjoilijat ja kokit oikeasti joutuvat isompaankin sanaharkkaan asiakkaiden toiveista. 😀

Ilman suurempaa draamaa selvittiin, vaikkakin kerran jopa minun hermoni petti ja huusin takaisin kokille.

Se ei ole minun chicken parmigiana!

Toisen kokin huitoessa minua pois keittiöstä tiuskaisin älä koskaan kohtele minua kuin roskaa. Taisin nakella niskojani poistuessani keittiöstä.

Työvuoron jälkeen jo nauroimme asialle. Kiristihän siinä kaikkien hermoa hetkisen.

Kun hermoa kiristää.

Olenko Harry Potter, joka taikoo italialaisista pizzoista gluteenittomia? Nope.

Nyt jatkuu vain turistikausi. Pikkujoulut on juhlittu – omatkin.

Joulukin oli.

Vietin sen ensimmäistä kertaa muualla kuin lapsuudenkodissani. Ei huolta, ei ollut liiemmin vapaa-aikaa. Eikä joulufiilistäkään.

Yhtenä aamuna istuin lattialla ja kuuntelin joululauluja villasukat jalassa teetä juoden. Tapaninpäivänäkin tuli 10 tuntia juteltua asiakkaiden kanssa.

Jep minä, kun menin vapaapäivänä töihin.

Joskus nuorena kuvittelin meneväni italialaisen kanssa naimisiin. Niinhän siinä kävi. Menin italialaisen ravintolan kanssa naimisiin. Amen vaan puuttuu.

Siitä puheenollen. Jätin eilen työnantajalle tiedoksi, että kahden kuukauden kuluttua astuu ero voimaan.

Sitten uudet kuviot odottavat. Kuulen jo rinkan kutsun. Taas on aika reissaamisen.

Tiedän nyt jo ikävöiväni paikkaa ja kaikkia ihmisiä, joista on tullut italialainen perheeni. <3

Kuvat lainattu. Jos olet joskus työskennellyt ravintola-alalla, käy tsekkaan tämä sivu.Naurettiin työkavereiden kanssa memeille vedet silmissä. Niin totta.

Kotitehtävä. Eikös joulun jälkeen voi jättää kaikki koti(tehtävät)askareet tekemättä.
Päivän kysymys. Unohdithan sosiaalisen median jouluna?

Auckland 27.12.2019

Henna

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply