Suomen suurin matkablogiyhteisö

Koti – happy place

Siivous, tiskaus, kauppa, kävely.

Siinä on hyvin tyypillisen tavallinen vapaapäiväni.

Sitten avaan blogini – oman matkapäiväkirjani.

Koska tänään haluan kertoa sinulle kodistani.Olin vuosia ollut jotenkin hukassa elämäni kanssa. Siinä oli vähän kaikenlaista.

Yritin. Ihan oikeasti yritin muistella, mikä asuntoni olisi tuntunut kodilta. En edes muista. Lapsuudenkotini on aina tuntunut kodilta. Aikuisiällä on ollut vaikea löytää samaa tunnetta.

Yleensä minulla on oma piilopaikkani, missä olen onnellinen tai mihin pakenen maailmaa tai missä rauhoitun. Meren ranta, metsä, joku kivi – missä on hyvä istua.

Eikö sen oman kodin kuuluisi olla ihmisen happy place? Kun viimeisen kerran suljin Suomessa edellisen asuntoni oven. Tunsin huojennusta. Sitä edellinen asuntoni. Sama tunne.

Mistä kaikki alkoi?Olin ihan hiilenä – ihan hiilenä. Paasasin paasaamistani.

Aina aina pitää turvata oma selustansa, miten tässä taas kävi näin.

Ystäväni pidättelee itkua. Olin sen verran hiilenä, että en osannut edes itkeä.

Kävelimme kohti hostellia kirjamellisesti lennettyämme laittomasti pihalle asunnosta, jossa olimme viettäneet alle viikon. Josta olimme toivoneet kotia.

Minun huoneeni muuttopäivänä. Oma sänky. <3 Kuinka monta yötä olen viettänyt kerrossängyssä – hostellissa.

Hostellissa asuimmekin kaksi kuukautta, kunnes yhtenä lauantaina riitti.

  • Riitti joka-aamuinen kärttyily keittiössä.
  • Riitti vessojen jakaminen. Siitä tuli ongelma, kun osa naisista alkoi lukita toisen vessan ovea. Jättäen muille jaettavaksi yhden vessan.
  • Riitti vuotava katto.
  • Riitti viikottain nouseva hostellin hinta. Mistä maksan?

Koska en enää suostunut muuttamaan tuntemattomien ihmisten kanssa asumaan.

Kävelinkin samantien sisään kiinteistövälitykseen ja ilmoitin haluavani vuokrata asunnon minulle ja ystävälleni.

Kämppiksien kanssa asuminen on todella yleistä. Huoneita on vapaana, joihin haetaan uusia asukkaita. Harvemmin vuokraat itse asuntoa, koska joku muu on tehnyt sen puolestasi.

Yleensä vuokraatkin vain huoneen.

Viikko oli kiireinen. Hakkasin töitä yli 50 tuntia, etsin kaiken vapaa-aikani asuntoa. Oli synttärit.

Oma vessa. Ei enää jonoja.

Istuin tuoliin ja katsoin ystävääni sanoen.

Tämä me otetaan.

Tiesin olevani onnellinen tässä asunnossa. Tunsin sen luissani ja ytimissäni, kun astuin sisään.

Ei se kuitenkaan ihan niin yksinkertaista ollut. Asunnoista on kova kilpailu. Piti täyttää hakemus ja hankkia suosittelijoita.

Sitten jännitettiin.Puhelin soi.

Saimme sen.

Aloin kirkua keskellä katua – onnesta.Tässä on minun kotini.

Saimme vielä neuvoteltua lyhyemmän sopimuksen – neljä kuukautta. Yleensä pitää ottaa vähintään puoleksi vuodeksi, jos alkaa vuokrata itse. Vuokratuista huoneista voi lähteä kahden viikon varotusajalla.

Olimme onnekkaita – kerrankin.Rakastan asuntoa – kaikkea siinä. Ei ole tarvinnut karata tuijottelemaan merta. Tunnen sen läsnäolon.

Kotona tarvitsen vain musiikin, kupin teetä ja näkymän. Voisin istua ja tuijotella horisonttiin tuntikausia.

Minulla on onnellinen koti – vihdoinkin.

Kauas sitä pitikin lähteä etsimään.

Minun happy place.

Kotitehtävä. Tunnelmoi kynttilän valossa – teetä ja pipareita.
Päivän kysymys. Onko sinun kotisi sinun happy place?

Auckland 21.11.2019

Henna

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Anni torstai, marraskuu 21, 2019 at 11:55

    Tosi kivan näköinen asunto! Ja onhan tuo näköala melkoinen 😍

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, marraskuu 26, 2019 at 11:08

      Oi Anni tämä asunto on niin ihana. <3 Vihdoinkin on mukava istua lattialla ja juoda kuppi kuumaa. 🙂

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 21, 2019 at 15:59

    Onnea nyt uuteen kotiin sinne maapallon toiselle puolelle! Kiva että mieluinen asunto löytyi viimein.
    Mulle koti on tosi tärkee paikka, sellanen oma rauhan tyyssija, missä haluan että on kauniita esineitä ja hyvä tunnelma. En välitä hirveästi kutsua vieraita kotiini, koska haluan olla täällä omassa rauhassa 😀

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, marraskuu 26, 2019 at 11:11

      Minulla on vähän samanlainen fiilis kodistani. Nykyään en mielelläni kutsu ihmisiä omaan rauhan tyyssijaani. 🙂 Työkaverit kovasti odottavat tupareita. Hyvin kierrellen kaarrellen olen heille vastannut. Eli en mitään konkreettista. 😀

      Nauti kodistasi. 🙂 Vaikka taidat hetken jos toisenkin pyöriä Lapissa. Hauskoja hetkiä 🙂

  • Reply Gary perjantai, marraskuu 22, 2019 at 05:30

    Oon seurannut sun blogia siitä lähtien, kun lähdit.

    Tuo dormissa eläminen tuntemattomien kanssa ei onnistus multa päivääkään. Oot vissiin aika hyvä hermoinen daami?

    Miten ne sun treffit meni? Et oo paljastanut mitään, kämppis?

    Kun vois laittaa tähän kuvia niin vertailtais näköaloja.

    Mukavaa jatkoa Down Under.

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, marraskuu 26, 2019 at 11:17

      Hey Gary. 🙂 Kuinka kiva onkaan kuulla, että olet seuraillut matkaani ja blogiani lähdöstäni asti. Tällä hetkellä postaustahti on pikkuisen hidastunut, koska työt haittaavat elämää. 😀 Mutta, kun jossain vaiheessa taas ollaan tien päällä, niin palataan vanhaan postaustahtiin. Matka nimittäin jatkuu.

      Olen aika hyvä hermoinen kieltämättä, mutta ennen kaikkea olen hyvin sopeutuvainen. En ihan turhasta valita tai hötkyile. Oma on valinta. 🙂 Silti niin ihanaa, kun on oma koti ainakin hetken.

      Kämppis on ihan ystäväni. Voisinkin esitellä hänet blogissani. Olemme puhuneet haastattelusta jo kohta kolme kuukautta. Emme vain ole saaneet aikaiseksi.

      Treffit eivät menneet jatkoon. 😀

      Mukavaa syksyn/kevään jatkoa. 🙂

      Missäs päin majailet? Maailmalla vai Suomessa?

  • Reply Tarja maanantai, marraskuu 25, 2019 at 23:17

    Huh, viimeinkin! On pitänyt niin jännityksellä odottaa sinun kuulumisia… Mikä tyytyväisyys ja onni paistakaan tekstistäsi! Eikä ihme! On ihan eri asia asua kodissa, jossa tuntee kämppiksen, tietää kotiutuessaan kenet siellä kohtaa ja on oma yksityinen alue. Onnea ja nautinnollisia hetkiä kodissa! Kouraisee aika syvältä, kun kysyt kodista. Se on niin arvokas ja rakas paikka. Kaikkine muistoineen. Katsopa tai kuljepa mihin tahansa kotona, se on täynnä muistoja. Ja kuljetpa missä tahansa, kannat mukana muistoja kodista. Ja ihmisistä kotona. Pala kodista voi kulkea mukana kaikkialle. Sitä palaa sinäkin kannat mukanasi, luulen niin. Ja nyt sinä ja palasesi olette asettuneet ja tehneet asunnosta kodin. Hienoa, Henna! Kotoilu on kivaa. Iloitsen onnestasi!

    • Reply Henna / I'm choosing me torstai, joulukuu 5, 2019 at 12:00

      Voi kuinka jännittävää elämää elelenkään täällä kaikkien työtuntien keskellä. 😀 Töissä ja kotona. Välillä pientä happihyppyä sosiaalisen elämän keskellä. 🙂 Kieltämättä elämä on just nyt tosi hyvin. 🙂 Pitää nauttia joka hetkestä. Lähtökohtana tälle asunnolle olikin ehdottomasti, että halusin kodin. En mitään väliaikaista, vaikka väliaikainenhan tämäkin asumus on. Mutta halusin sen tunteen, että nyt olen kotona ja voin maata lattialla ja kirjoittaa tätä viestiä. 🙂

      Koti! <3 Jokaisella ihmisellä pitäisi olla onnellinen koti, missä asustella. Voi kumpa se olisikin niin. Teidän kotiin on aina ollut kiva tulla. Siellä on aina ollut lämmin tunnelma pöydän ääressä. 🙂

      Sitä palaa minäkin kannan mukanani. Otin sen mukaan lapsuudenkodista. Sen juuren ja nyt se on löytänyt hetkellisesti paikkansa ja kasvaa taikinaksi. 🙂 Siitä on hyvä leipoa tulevaisuutta.

      Kotoilu on kivaa. 🙂 Tunnen välillä huonoa matkabloggaajan syndroomaa, kun en lähde kodistani mihinkään kameran kanssa. 😀

    Leave a Reply