34 vuotta ja seitsemän päivää

Tuijottelin parvekkeeltani pimenevää iltaa. Jo monena iltana ilotulitukset olivat värjänneet Aucklandin taivasta.

En ollut selvittänyt, minkä vuoksi juuri näinä parina iltana oli ollut ilotulituksia. Joku syy siihen varmasti on ollut.

Mutta mitä viime aikoina onkaan tapahtunut.

Ensinnäkin työnteko lähti ihan käsistä. Tunnit paukkuivat pahasti yli normaalin. En vain koskaan opi.

Lisäksi täytin vuosia.

Ihanaakin ihanampi työkaverini – kakuntekijä.

Ei voi olla totta! Huudahdin. En muista, tuliko jopa spontaanisti kotimaisella suomella vai englanniksi.

Neljä työkaveriani kävelevät minua kohti laulaen – kakku sylissä. Kakussa palaa kynttilöitä. Jostain syystä silmäkulmastani alkoi valua kyynel.

Liikutuksen kyynel.

Tietäisitpä, kuinka monet syntymäpäiväni olen viettänyt sairaana. Ainakin kolme viimeisintä. Viime vuosi oli pahin. Toissa vuosi toiseksi pahin. Kolme vuotta sitten torpedoin jalkani Pariisissa.

Syksyihmisellä on ollut viime vuosina vaikeuksia syksylläkin.

Täällä olen kauniin kevään lapsi.

Kevät saapui elämääni.

Parhaat synttärini vuosiin.

Muutto vol. X

Viimeisin uutinen.

En enää asu hostellissa. Kaiken lisäksi metsästimme tässä viime viikon kiireiden keskellä asuntoa – minulle ja ystävälleni.

Siihen palataan seuraavassa postauksessa.Mittarissa on nyt 34 vuotta ja seitsemän päivää elettyä elämää iloineen, suruineen, hymyineen ja kyyneleineen. Tässä lattialla kirjoitellessani tuntuu, että jonkinlainen rauha on elämässäni.

Elämäni on tällä hetkellä kuin kupliva samppanja.

Vuodet kuin viini.

Paranee vain.

Kotitehtävä. Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. 
Päivän kysymys. Opitko virheistäsi?

Auckland 6.11.2019

Henna

Previous Post

No Comments

Leave a Reply