Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mitä touhailen päivät pitkät?

Tiistai 1. lokakuuta

Katson kelloa.

Kello on 7:30. Tunsin, kuinka tämä nainen ei herännyt miss sunshinena.

Yleensä olen hyvä heräämään ja olen heti aamusta hyvällä tuulella. Näin uutena ravintola-alan työntekijänä 7:30 on ihan liian aikaisin ottaen huomioon, että edellisestä vapaapäivästäni on aikaa.

Kuulin, en edes puolella korvalla, vaan koko korvalla saksan kieltä. Kuka ihan oikeasti puhuu perheensä kanssa 7:30 dormissa, kun toiset nukkuvat? Okei, meillä on ovi välissä, mutta se oli raollaan.

Menisi käytävään.

Kuulin ystäväni heräävän alasängyssä. Mahdollinen karhu heräsi sielläkin.

Ei se ovi ihan noin sepposen selällään ollut. 😀

Nainen huitoo kädellään minut pois keittiöstä. Palaan takaisin huoneeseeni – en ollenkaan paremmalla tuulella.

Keittiötä siivotaan. Siivojakaan ei ollut miss sunshine sinä aamuna.

Matkalla huoneeseeni näen revontulet televisiosta. Uutisissa näytettiin Lapin revontulia. Pysähdyn ja hetkellinen koti-ikävä käy kylässä.

Keittiö.

Yhteiset tilat.

Joudun ottamaan juoksuaskelia töihin, koska en päässyt syömään aamupalaani tarpeeksi aikaisin – koska siivous. Ja kenelläkään ei olisi hauskaa, jos lähtisin vielä nälkäisenäkin matkaan.

Matkalla laulan ja tanssahtelen, josko löytäisin jostain parempaa energiaa.

Työmatkaani.

Ohitan mm. yliopiston.

Ihanaa!

Työskentelisin yhden lemppari työkaverini kanssa. Vaihdamme musiikin Celine Dioniin. Työkaverini laulaa mukana – ranskaksi.

Kyllä se niin on, että työ on joskus lääkkeistä parhain. Varsinkin kivassa työporukassa. Ainakin omalla kohdallani.

Mielikin on heti parempi.

Ilmeisesti en ollut näyttänyt kovin huonotuuliselta, koska työkaverini kysyy taas onko jotain kivaa tapahtunut, koska näytät niin onnelliselta.

Tuntuikin turhalta valittaa huonosta aamustani.

Ensimmäinen työvuoro taputeltu – lounas.

Tauolla. Fettucini Carbonara – taas. 😀

Kipitän kohti toista työvuoroani. Lauantaina minulla olisi vapaapäivä ja luvassa olisi kivoja suunnitelmia.

Lähtisin päiväretkelle.

Sky Tower – taustalla. On to do – listalla.

Töissä joudun pikkuisen napit vastakkain kokin kanssa. Ei mitään uutta auringon alla. Muuten ilta soljuu menemään omalla painollaan.

Salaatti kainalossa takaisin hostelliin. Yritän soittaa siskolleni. Ääniviestiä perään palataan asiaan myöhemmin.

Hostellin pihasta lähtee portaat. Enkä ollut hoksannut aiemmin niiden johtavan oikoreittiin.

Kerran summa mutikassa lähdin seuraamaan niitä ja kappas! Mikä tuuri.

Olin niin iloinen, kun olin löytänyt oikoreitin, joka säästää ajallisesti työmatkaani.

Kävelen paljon päivittäin. Tekisi mieli mitata päiväni askeleet sovelluksella. Mutta miksi joka asiaan tarvitaan aina uusi sovellus? Luovunkin koko ajatuksesta.

Laitan ystävälleni viestiä ja kolmannessa lauseessa kerron meneväni nukkumaan.

Hei! Töissä kaikki ok. Menen nukkumaan…

Nukahdin ennen kuin laitoin pään tyynyyn. Ei ole ollut uniongelmia.

Keskiviikko 2. lokakuuta

Tänään heräsin ihan oikeasti miss sunshinena. Enkä tosiaan 7:30, vaan myöhemmin. Keittiökin oli jo siivottu.

 Ja taas mennään samalla aikataululla – päivästä toiseen. Niin se oravanpyörä taas pyörii.

Minä sen mukana.

Kotitehtävä. Muista päivän tärkein ateria –aamupala.
Päivän kysymys. Oletko ilta- vai aamuihminen?

Auckland 2.10.2019

Henna

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply