Kunnon vapaapäivä – 38 päivää myöhemmin

Pientä hulabaloota ollut ilmassa.

Kerrataanpa.

Elokuun 10 päivä – saavuin maahan ja raahasin rinkkani hostelliin.
Elokuun 16 päivä – aloitin työt.
Elokuun 25 päivä – muutin pois hostellista.
Elokuun 31 päivä– muutin takaisin hostelliin.
Kuten totesin jäin virallisesti asumaan hostelliin.

Työviikkoni ovat olleet siellä 40h korkeammalla puolella. Tuleva matkakassani hymyilee. Harvat vapaapäiväni olen joko muuttanut tai purkanut vaatteitani.

Pankki on tullut tutuksi. Arvaa! Säästötilini korko on 1,75%. Se vasta hymyilyttää ja innostaa säästämään.

Viime viikolla ei edes ollut vapaata.

Koko kuvion päälle sosiaalisen elämän kiemurat. Uuden työn opettelu, uudet työkaverit, uudet tavat. Kielikään ei ole tuttu ja turvallinen suomi.

Siinä on oma hommansa – aina. Varsinkin työhteisön ollessa kansainvälinen – kuumasta kylmään vereen. Hyvin erilaisia persoonia.

Ensimmäinen palkka ja uudet kengät. Reppureissaajan kenkien pitää olla käytännölliset. Ei voi raahata monia mukana.

Kello soi painokkaasti keittiössä.

Kuumaverinen kokki huutaa kiihtyneenä jo ovella osoitellen keittoa  ”Henna tämä kurpitsakeitto on ollut tässä jo puoli tuntia” huitoo käsillään ja silmät leimuaa.  Totuus kolme minuuttia.

Seuraavassa hetkessä sama kokki Beautiful miten päiväsi menee.

Kun ikinä ei voi tietää.

Kerran jo sanoinkin keittiössä tiedättekö kuinka vaikeaa on pitää ainakin neljä miestä hyvällä tuulella. 😀 Asiakkaista puhumattakaan.

Varsinkin kiireisinä aikoina – on sähköä ilmassa. Leijonia ärjyy keittiössä ja asiakkaat saalistavat ruokaansa.

Olihan ne entiset jo puhki kävelty. Silti en raaskinut heittää niitä roskiin. You never know, jos tulee tarvetta.

Eli onhan tässä saanut ajan kulumaan. Pientä arjen ajanhallinnan ongelmaakin on ollut ilmassa. Silti olen rakastanut joka sekuntia.

Katosin sosiaalisesta mediasta.

En uskonut koskaan sanovani tätä, mutta ikävöin blogiani – parasta matkakaveriani. Sosiaalisesta mediasta tuli osa minua.

Joten I am back.

Vanhat balleriinat siivoja vei parempaan talteen Vietnamissa. Oli jo aika päästää ne menemään. Tarvitsin uudet.

Heräsin tänään ja venyttelin pitkän kaavan mukaan.

Vihdoinkin päivä, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Avasin ensitöikseni blogin. Istahdin lattialle ja laitoin musiikkia soimaan.

Nautin mun elämästä, tästä jäätävän lyhyestä.

Haloo Helsinki pauhaa tyhjässä dormissa.

Brasilialainen ystäväni ihmettelee, kuinka en koskaan vaikuta väsyneeltä. Nukun hostellissa kuin tukki. Jostain syystä en ole ollut väsynyt uuden arjen myllerryksessä. Vaihtelu virkistää ja onkin kiva olla terve ja onnellinen arjen keskellä.

Virtaa riittää – vähän liikaakin. Pitäisi taas muistaa ne omat rajat. Onko sinun vaikea muistaa niitä? Minun on.

En edes kehdannut kertoa blogissa, kuinka kauan minulla meni ostaa uudet flip flopit. Ne olivat ostoslistalla jo Suomessa. Vasta Vietnamissa sain aikaiseksi – ainakin neljä kuukautta myöhemmin. 😀

Hauskinta tässä on se, jos joku kysyisi minulta Aucklandista. Mitä kannataisi tehdä? Ainoa vastaukseni olisi. Käy italialaisessa ravintolassa syömässä. 😀

Mitähän sitä tänään keksisin? Ehkä kaivan kameran laukusta ja etsin meren.

Täytyyhän minun oma piilopaikkani löytää.

Paikka, jossa sielu lepää ja rauhoittuu.

Kotitehtävä. Älä ajaudu ajanhallinnan ongelmiin.
Päivän kysymys.  Onko Suomessa jo ruskaa havaittavissa?

 Auckland 17.9.2019

Henna

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply OutiLa tiistai, syyskuu 17, 2019 at 11:40

    Kuulostaa uuvuttavalta ja elämäntäyteiseltä vuoristoradalta. Kuulostaa myös siltä, että piilopaikka kannattaa etsiä ja pian. Sen avulla voi maadoittua näkemään kaikki aistit avoinna, ennen kuin taas mennään.

    Ps. Ruskaa on jo nähtävissä. Ensimmäisten joukossa olevat puut ovat sen jo aloittaneet, tosin vielä pääjoukko tulematta.

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, syyskuu 17, 2019 at 12:27

      Kiitos OutiLa kommentistasi! 🙂 Kun tuli otettua Aasiassa aika pitkään iisisti itsekseen, niin on ollut mukavakin palata pieneen äksöniin – vuoristorataan. 🙂 Pitemmän päälle homma kuitenkin kuluttaa liikaa ja piilopaikka on etsinnässä. Ei tullut löydettyä tänään.

      Olen ihan syksyihminen. Nauti minunkin puolestani syksyn kauniista väreistä, kun luonto koreilee väreillään. 🙂

      Hyvää viikkoa sinulle!

    Leave a Reply