Tuiki tavallisen elämän pienet ilot – kuudes

Mikä ilonpäivä!

Ihan lemppari.

Löysin apteekista lempi huulirasvaani. Aasiassa ollessani minulla oli vaikeuksia löytää edes huulirasvaa. Kosteusprosentti oli muutenkin korkea. Sain oikein etsimällä etsiä.

Myönnän, olen addikti.

Kerkesin jo ostaa tuttua Blistexiä. 🙂 Jäi odottamaan muita aikoja.

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että eilen tuli kuluneeksi kuusi kuukautta lähdöstäni – puoli vuotta.

Mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Mitä kaikkea olenkaan kokenut. Minkälaista elämää elänkään nyt. Vanhasta elämästäni lähti vain Henna ja rinkka mukaani maailmalle. Kohti unelmaani.

Joskus huomaan tuijottavani kaukaisuuteen. Havahdun ajatuksistani. Kuinka paljon elämä voikaan muuttua, kun antaa mahdollisuuden. Uskaltaa.

Sapuskaa töistä.

Vietin vapaapäivääni tänään – sitä ainokaista. Kävin kaupungilla. Hoidin taas pankkiasioita. Pesin pyykkiä.

Nautin auringosta. Kastuin sateessa. Sää on ihan mahdoton. Hyppelehdin lätäköiden yli. Muistutin itseäni uusista kengistä. Ne pitää hankkia mahdollisimman nopeasti. Mieluusti veden kestävät.

Hostellin pyykkitupa.

Blogi on mielessäni päivittäin. Silti elämä on tullut tielle. Mutta eikös se ole aika mukavaa? Kun elämä voittaa somen.

Vihdoinkin elän pikkuisen epätavallista tavallisen naisen elämää. On työkaverit ja töiden jälkeen viinit.

Menoa ja meininkiä.

Näillä säillä pakko päästä kuumaan suihkuun.

Muistan, kun astuin Uuden-Seelannin kamaralla. Tuttu tunne valtasi minut. Se oli ollut kauan kadoksissa.

Tiedätkö, ihan kuin olisin tullut kotiin.

Kotitehtävä. Anna elämän tulla tielle.
Päivän kysymys. Oletko riippuvainen huulirasvasta?

Auckland 6.9.2019

Henna

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Tarja sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 11:40

    Ihana kuulla, että olet löytänyt palasen unelmaasi ja koet tulleesi ”kotiin”. Puoli vuotta on kulunut. Ei oikein uskoisi, vaikka olet varmaan elänyt siinä puolessa vuodessa enemmän kuin moni muu kymmenessä vuodessa -tai koko elämässään. Mitenkään väheksymättä kenenkään unelmia ja elämäntyyliä. Kukin meistä määrittää unelmansa ja onnensa eri tavoin ja pyrkii siihen omalla tavallaan. Pääasia, että jokaisella olisi edes joskus tunne unelmansa saavuttamisesta , tai edes sen ”hipaisusta”. Toivon, että matkasi antaa sinulle paljon noita tunteita ja välillä jopa lepoa siinä tunteessa! Olet unelmasi ansainnut! Ja sitä jahdatessasi, et ole yksin. Ajatuksin kanssasi.

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, syyskuu 17, 2019 at 02:59

      Kiitos Tarja kommentistasi! Ne ovat aina niin ajatuksella kirjoitettuja. <3 Välillä kaikki tuntuu niin epätodelliselta sitten rankkasade kastelee vaatteet ja tietää, että kyllä tämä kaikki on totta. Välillä ajatukset ovat niin kiinni tässä hetkessä, sitten taas harhailee. Kuitenkin joka sekuntia olen rakastanut. Niitäkin kun kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. 😀 Koska elämäähän tämä on.

      Samaa toivon, että jokainen saisi tuntea sen tunteen tai edes hipaisun. <3

      Välillä olen tarvinnut lepoa. Kuitenkin olen elossa enemmän kuin koskaan.

      <3 Henna

  • Reply Anni torstai, syyskuu 12, 2019 at 14:21

    Mitäs oot tykännyt olla töissä ihan eri alalla kuin ennen? 🙂

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, syyskuu 17, 2019 at 03:00

      Olen tykännyt, mutta kyllähän ravintola-ala on ihan oma maailmansa. Eikä todellakaan helppoa. Mutta sanotaanko näin, että vaihtelu virkistää. Tämä kokemus on tosi hyvä, koska tällä alalla on aina hommaa maasta riippumatta. 🙂

    Leave a Reply