Ota minut töihin

Ryntäsin innoissani dormiin. Pysähdyin saman tien. Paikallinen nainen itki sydäntä särkevästi huoneessa. Menin ihan hämilleni.

Istahdin lattialle ja kysyin. Mikä hätänä, voinko auttaa? Hän sai juuri ja juuri nikoteltua, että on sairaana. Silti hänellä olisi vielä päivän toinen työvuoro tekemättä. Tarjosin nenäliinaa ja yritin selvittää tilannetta.

Ehkä jäädä sairauslomalle. En kehdannut siinä tilanteessa kysyä, onko Uudessa-Seelannissa palkallinen sairausloma.

Minua kiinnostaa, miten asiat muualla toimivat. Koska kaikkialla maailmassa ei ole tätä suomalaisen työntekijän etuoikeutta.

Naisen työpaikalla oltiin tietoisia, että hän oli huonossa kunnossa. Silti työvuoro odotti.

Vietnamissa paikalliset avasivat ovensa – työkseen. Homestay.

Milloin viimeksi olet hakenut töitä? Minulla on kerjennyt vierähtää tovi.

Kun saavuin lauantaina Uuteen-Seelantiin, niin ilman viiletessä suomalainen tehokkuus alkoi puskea läpi. Luulin, että olin päässyt kyseisestä piirteestä eroon. Mitä vielä? Pahentunut vaan.

Ote WhatsApp – keskustelusta.

Ystävä: Ilman viilentyessä palaa tutut piirteet esiin.
Henna: Se johtui siitä tuulitakista. Hyvin nopeasti palasikin.

Lentokentällä sain kaivaa tuulitakin repusta.

Riemullani ei ollut rajoja.

Laitoinkin hihat heilumaan. Pankkiasiat alulle, paikallinen puhelinliittymä, CV päivitettynä, neuvoja kysytty työnhakuun.

Olin selkeästi saanut tarpeekseni laakereillani makaamisesta. Oli aika tarttua härkää sarvista.

Työnhaun mutkat Ha Giang – loopilla Vietnamissa.

Rupesin nopeasti törmäämään samaan ilmiöön kuin Suomessa.

Rekisteröidy työnhaun sivustolle.
Tee profiili, joka on monisivuinen ja jossa kysytään samat asiat kuin CV:ssä.
Muokkaa CV.
Tee avoin hakemus.
Kerro lisäksi parilla sanalla itsestäsi.

Ehkä ne jyvät eroavat akanoista jo tässä vaiheessa. Kuka jaksaa niin pitkälle, että lähettää oikeasti hakemuksen? Joka tapauksessa hermoa raastavaa.

Sen jälkeen alkaa se odottaminen. Mistä kuuluu?

Ole aktiivinen ja soita perään. En tiedä, onko täällä kuinka monta haastattelukierrosta. Kuinka monet psykologiset testit tehdään, kun mietitään soveltuuko työntekijä työhön.

Helpottaisiko se Linkedin profiili? Pääseekö silloin ohituskaistalla prosessin ohi.

Työstähän tämä työnhakeminen käy. Olen sen jo tässä ihan kahden päivän aikana huomannut.

Tankkauspiste Canggussa. Virtaako sinun suonissasi bensaa kesäloman jälkeen?

Päätin jo ihan alkuun olla nirsoilematta työn suhteen. Koska en ole sitä aiemminkaan tehnyt. Miksi nyt alkaisin?

Jokainen työpaikka opettaa jotain taitoja tulevaisuuteen – ei ole tittelisidonnaista. Hyvässä ja välillä pahassakin.

Canggun toisenlainen tankkauspiste. Iltojen pimetessä, kaivatko vitamiinit kaapistasi.

Kävelin naisen kanssa kohti hänen työpaikkaansa. Kyyneleet olivat kuivuneet ja selkä suoristunut.

Matkalla mietin, että voisihan tämän työnhaun hoitaa vanhanaikaisestikin. Olla aktiivinen ja mennä ihan vaan kysymään, onko töitä.

Joten lenkkarit jalkaan. CV:t tulostukseen ja ovelta ovelle kyselemään. Tulee siinä samalla tehtyä perinteinen päiväkävelynikin.

Huulipuna check. Totta kai. Kai olet kuullut että sodassa, rakkaudessa sekä työnhaussa kaikki on sallittua. Vai onko kuitenkaan?

Kotitehtävä. Ole aktiivinen. Kukaan ei hae kotoa.
Päivän kysymys. Anna Puulla on säännöt rakkaudelle. Onko sinulla?

Ja ai joo, jos jollain sattuisi olemaan kontakteja Uudessa-Seelannissa, niin niitä otetaan ilolla vastaan.

Olen valmis muuttamaan työn perässä.  🙂

Auckland 13.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply