Balin Canggu – viimeistä vietiin Aasiassa

Mitä miten?

Istuin taksissa belgialaisen kanssa. Saavuttuani Amedista Kutalle, huutelin jo bussissa kustannusten jakajia. Onneksi yksi löytyi.

Jos jokin asia alkaa kiinnostaa minua. Silloin minusta ei kovin helposti pääse eroon. On lisäkysymyksiä ja lisää kysymyksiä.

Joten, kun tajusin belgialaisen olevan yli 30 –vuotias ja menossa töihin Australiaan. Niin kiinnostukseni kiihtyi nollasta sataan.

Hän oli jättänyt kaikki tavaransa ystävänsä varastoon ja lähtenyt.

 Mielenkiintoista.
Vietin kolme yötä Canggussa. Viimeisiä vietiin Aasiassa.

Siitä tulikin mieleeni, että Canggu ei juurikaan tuntunut enää Aasialta. Ainakaan keskustan alue. Enkä oikeastaan muualla pyörinytkään.

Mahdollisuuksia ostosreissuun. Trendikkäitä ravintoloita. Helppoa olla turistina.Jos vielä hetki puhutaan liikenteestä. Lensin Balille Vietnamin kahdeksan miljoonan asukkaan Ho Chi Minhin kaupungista. Olin muutenkin reissannut jo neljä kuukautta Aasiassa. Eli tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin auton tai sata skootteria.

Silti, missään muualla liikenne ei ollut saanut oloani niin epämukavaksi kuin Balilla. Oikeasti jouduin ihan miettimään, mistä se johtuu.

Keksin syyn.

Vain Balilla liikenne on näin lähellä – ruuhkainen sellainen. Kävelykatu on kovin kapea, välillä sitä ei Canggussa ollut ollenkaan. Sama Ubudissa.

Vielä turistien kävellessä vastaan, niin suomalaisella Euroopan omistajalla ei ole tilaa. Ainakin se metri pitää olla.

Muualla ruuhkainen liikenne on muistaakseni pysytellyt pikkuisen kauempana.

Kun liikenne tulee näin lähelle, niin ei ole kovin viihtyisä olo.

Tässä leveämpi kävelykatu, välillähän ei ollut ollenkaan tilaa kävellä. Mieti! Kun turisteja tulee yleensä koko ajan vastaan. Tässä olen aamusta liikkellä, niin mahtui.

Olihan sitä käytävä katselemassa surffareitakin. Alue muistutti mielestäni Suomen laskettelukeskuksia – ilman lunta. On vuokraamoita ja niitä after surf – mahdollisuuksia.

Meressä näkyy pieniä pisteitä – surffareita.

Vuokraamo.

Parkkialue.

Minun oli tarkoitus kiertää vielä maa jos toinenkin Aasiassa. Hoi Anin kaupungissa neljännen kuvan maisemaa katsellessani arki kylvi siemenensä minuun. Dalatissa tilanne päätyi lentolippuihin.

Mutta hei! Aina voi palata takaisin seikkailemaan Aasiaan.

Enkä voisi olla onnellisempi, että olen täällä.

Vihdoinkin.

Kotitehtävä. Jos jokin asia on epäselvä. Älä epäröi kysyä lisäkysymyksiä.
Päivän kysymys. Tarvitseeko suomalainen aina metrin tilaa ympärilleen?

Auckland 11.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Anni maanantai, elokuu 12, 2019 at 00:34

    Tämä suomalainen ainakin tarvitsee tilaa ympärilleen, mieluummin vaikka kilometrin 😂 varsinkin nykyään tuntuu väenpaljous tai hälinä väsyttävältä ja jopa ahdistavalta. Varmasti vaikuttaa paljon se, mihin kukakin on tottunut, mutta minä ainakin kaipaan tilaa ympärilleni. Sekä fyysistä että henkistä!

    Oon jo ihan koukussa tähän blogiin, tästä saa niin paljon ajattelemisen aihetta. Et kirjota vaan perus matkakertomusta, vaan käsittelet niin paljon muutakin ja nostat esiin hyviä kysymyksiä. Tsemppiä seuraavaan kohteeseen!

    • Reply Henna / I'm choosing me tiistai, elokuu 13, 2019 at 13:49

      Ihan samasta puusta ollaan veistetty. 😀 Parhaimmillani olen, kun on tilaa ympärillä – juurikin sitä henkistä ja fyysistä. Tai ainakin silloin tällöin tarvitsen itsekseni oloa. Ymmärtänyt tämän vasta iän mukana ja varsinkin matkallani.

      Vaikka Auckland on iso kaupunki, niin silti täällä pystyy hengittämään ja jopa kävelemään ilman tönimistä. Aasiassa tilanne oli monesti aivan toinen.

      Kiitos Anni! <3 Minäkin olen jo ihan koukussa tähän kirjoittamiseen. 😀

    Leave a Reply