Kuukausipäivä – viides

Katsoin kelloa. Olin herännyt itsekseni kukonlaulun aikaan. Samana päivänä tuli kuluneeksi viisi kuukautta lähdöstäni.

Hipsin teekupin kanssa rantaan odottamaan.

Milloin viimeksi olin nähnyt auringonnousun? Matkalla Hueen. Koh Rongilla tuijottelimme australialaisen kanssa hiljaisuuden vallitessa taivaan värejä ennen kuin molemmat lähdimme reppujemme kanssa eteenpäin.

Koh Mookilla kukon avustuksella.

Tuntui hassulta, kuinka kukko on hivuttautunut elämääni näiden kuukausien aikana. Kuinka usein edes näet kukkoa Suomessa?Miltähän tuntuisi, jos paluulennon päivämäärä alkaisi lähestyä? Monilla tapaamillani reppureissaajilla viimeistään tässä vaiheessa alkaa näkyä. Osalla jo aiemmin.

Osalla horisontti on avoin kuten itselläni. Silti viimeisin kuukausi on ollut erilainen aiempiin verrattuna. Olin alkanut kaivata arkea. Reppureissaajan arki iskikin päälle, on tullut oltua enemmän tai vähemmän puolikuntoinen.

Ensin toivuttiin ruokamyrkytyksestä viikkotolkulla, sitten tuli Ubudissa kurkkukipeäksi, yöunetkin katosivat, lopuksi vielä haavakin märki.

Apteekin ovea on nykitty tässä kuussa.Silti kuudennen kuukauden olen aloittanut suorastaan elämäni kunnossa.

Mieli on levollinen. Nauru ja hymy on herkässä. Kävelyllä askel on kevyt. Greyn anatomian tyylinen tanssiminen on tullut kuvioihin – onnesta.

Vaikka horisontissa ei paluulippua kotiin näykään. Niin siellä varmasti häämöttää jotain yhtä kaunista kuin auringonnousu.

Siihen uskon.
Seuraavana päivänä nukuin makeasti auringonnousun ohi, vaikka kukko lauloikin naapurissani.

Kotitehtävä. Etsi yllä olevasta kuvasta kukko ja kana.
Päivän kysymys. Onko naurusi herkässä?

Canggu 6.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply