Arjen luksusta

Eteeni kannettiin toinen pannukakku. Tämä riippuvuus alkoi olla jo ongelma. Kunhan tämä Amedin lomani loppuu, niin lopetan. Olen valehdellut asiasta itselleni jo Laosista asti. 

Ihan kuin olisin DadassaTulikin ikävä paikkaa. Vietin siellä melkein kolme viikkoa – yhdessä resortissa.

En tehnyt mitään muuta kuin makoilin riippumatossa, kuuntelin laineiden liplatusta, kirjoittelin, tanssahtelin rannalla ja uin.

Hymyilin jälleen.

Mieleeni tulvi lämpimiä muistoja. Olin luvannut palata.

Aamupala. Pannukakun keskellä on tummasta riisistä ja sokerista leivottu ”tahna”. Niin hyvää. Aamupala kuului majoitukseen.

Saavuttuani Amediin, olin jonkun aikaa pohtinut jatkosuunnitelmiani. Pitäisikö mennä saarille – Gilit, Lombok tai Nusa Pedina? Mitä tässä nyt seuraavaksi tekisin?

Kysyin aamusta, voinko pidentää oloani. Jatkoin iltapäivällä, voisinko taas pidentää oloani. Jostain syystä ei tuntunut siltä, että pitäisi näkemällä nähdä lisää asioita ja pakata reppua.

Tunsin, kuinka kroppani tarvitsi rauhaa reissaamisesta. Otinkin pienen lepoloman tähän väliin Amedissa. Pidän paikasta.

Miten sinun lomasi on mennyt? Oletko muistanut ladata akkuja? Vai kävikö niin, että pitää mennä töihin levähtämään. Tuli vain mieleeni, kun luin tämän artikkelin Hidasta Elämää -sivulta.

Myös tee kuului majoitukseen.

Saavuttuani Amediin pysähdyin juttelemaan paikallisen kanssa. Hän tarjosi majoitusta.

Matkallani olen oppinut nuuhkimaan nenälläni ilmapiiriä. Pidänkö uudesta paikasta vai en? Pidänkö majoituksesta? Joskus ollaan läpikulkumatkalla. Välillä jämähdetään. Välillä käydään ja käännytään.

Viime aikoina olin alkanut kaivata jotain pysyvää elämääni. Myös ihmisten kanssa. En jaksanut olla enää kovin sosiaalinen muiden reissaajien kanssa. Samoihin kysymyksiin kyllästyy tai ainakin niistä välillä tarvitsee taukoa. Ehkä se on osa tätä suomalaista luonteen laatuakin.

Otinkin pientä arjen luksusta itselleni. Ihan oman huoneen omalla suihkulla. Majapaikkaa pyörittävät naiset ovat ihania.

Olen yrittänyt sanoa, että en tarvitse kukkia sängylleni. Eikä huonettani tarvitse joka päivä siivota. Silti kukaan ei kuuntele minua. 🙂

Kävin toisenkin pannukakun kimppuun. Aina voi hetken jatkaa valehtelua. Koska jos pannukakut ovat isoin ongelmani. Voidaan todeta asioiden olevan hyvin.

Niin ne ovatkin.

Koh Mookilla aloin hymyillä. Täällä jo nauran.

Tiedät lausahduksen elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. No onhan se.

Kotitehtävä. Kuuntele Tapio Rautavaaran Kulkuri ja joutsen.
Päivän kysymys. Milloin viimeksi olet tehnyt pannaria ternimaidosta?

Amed 2.8.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Pak Mega Place torstai, elokuu 22, 2019 at 12:55

    hyvä viesti 🙂

    • Reply Henna / I'm choosing me sunnuntai, elokuu 25, 2019 at 11:53

      Kiitos. 🙂

    Leave a Reply