Lähde kanssani päiväkävelylle

Pistin tassua toisen eteen. Nyt oli aika lopettaa nyhväily. Ei meri mihinkään katoa, vaikka ei päivästä toiseen istukaan kiven päällä.

Kuinka monta päivää meni ulapalle tuijotellessa? Kaksi vai jopa kolme. Balia on nyt pureskeltu aivan tarpeeksi. Ei auttanut. Uudella otteella eteenpäin.

Ehkäpä voisinkin kääntyä tuonne.Onkohan täällä suunnassa mitään?

Jatkoin rivakkaa kävelyäni. Tekipä hyvää. En ollut ruokamyrkytyksen jälkeen juurikaan liikkunut. Siitäkin on nyt toivuttu viikkotolkulla.

Noh toisaalta, jos kustannustehokkaana suomalaisena hoitaa senkin multitalettina. Joka tuutista ja ajan säästämiseksi välillä yhtä aikaa. Kuumeen vaan noustessa. Mitä voi olettaa?Jotain alkaa näkyä. Mielenkiintoista.

Liikenne on hiljentynyt. Candidasassa on myös yllättävän vilkas liikenne, ei kuitenkaan yhtä vilkas kuin Ubudissa. Pakko oli koluta Wikipediaa yhtenä iltana. Ubudissa asuu yli 70 000 asukasta, turisteja käy yli 3 miljoonaa vuodessa. Se selittää paljon.Mitä? Onko siellä joku toinenkin kylä? Minut oli pysäytetty ja jäinkin juttelemaan. Joo 200 metrin päässä.

Saanko ottaa kuvan ja julkaista sen? Oi, kuinka kivaa. Näin puhelimessa Facebookin. He tiesivät, mihin antoivat luvan.

Paluumatkalla jään syömään. Lupaan.Eihän täällä ole ristin sielua. Ei yhtään turistia kävelemässä kaduilla. Mikä tämä paikka on? Candidasassakaan ei juurikaan ole turisteja. Hyppäsin ainoana pois bussista.

Saavuin. Olin 14. nimi vieraskirjassa sille päivälle. Työntekijä oli kysynyt minulta antaessani lahjoitusta. Joogaatko? Meditoitko? Vastasin molempiin kieltävästi.

Tämä oli minun omaa meditaatiotani. Vuorten keskellä hiljaisuudessa. Imin hiljaisuutta itseeni. Muistot tulvivat mieleeni Muang Ngoista.

Tuli ikävä taiwanilaista reissukaveriani. En ollut hänen jälkeensä reissannut kenenkään kanssa. Ihan soolona olin kulkenut Kaakkois-Aasian katuja.Aikani siinä istuttuani, muistin lupaukseni ja lähdin töppöstelemään takaisin.Mieleni alkoi kirkastua kävelyni edetessä. Kun sain ruuan eteeni, niin napsasin kuvan. Kaikkia meitä nauratti. Ruoka oli niin hyvää. Paras ateriani Balilla – kevyesti.

Istuin pidemmän tovin paikallisten kanssa. Kysyin kylän nimeä. Oli myös ihan pakko kysyä, vaikka tiesin jo vastauksen.

Onko täällä hostellia, jossa voisin yöpyä?

Ei ole.

Ja ymmärrän hyvin, miksi ei ole.Kipitän kohti piilopaikkaani. Siellä voisin jatkaa omaa meditaatiotani.

Auringonlaskua seuratessani lupasin itselleni.

Annan Balille uuden mahdollisuuden.

Kotitehtävä. Kokkaile lempiruokaasi.
Päivän kysymys. Joogaatko tai meditoitko?

Candidasa 23.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply