Hämmennyksen vallassa Balilla – Ubud

Kuinka kiva olikaan istuskella hostellini terassilla. Kuuntelin musiikkia. Kappaleita, joita kuuntelin Koh Mookin rannalla yksikseni tanssahdellen. Näin pitkälle olin matkallani jo tullut.

Balille.

Jostain syystä siinä istuskellessani eksyin selaamaan Instagramista kuvia Ubudista. En yleensä tee sitä, koska en halua luoda alitajuntaani mielikuvia.

Olen lukemattomia kertoja matkani aikana kuullut, kuinka jokin asia ei näyttänyt samalta kuin Instagramissa tai Googlessa. Eipä tietenkään näyttänyt.

Silti leukani loksahti kohti lattiaa. Ihme, että hampaani eivät tipahtaneet siinä samassa hötäkässä.

Ubudin kuvissa vilahti toistuvasti.

  • Keinuissa istuminen.
  • Riisipellot.
  • Apina istumassa olkapäällä.
  • Ammeessa kukkien keskellä kylpeminen.
  • Kelluvat aamupalat uima-altaassa.

Kuvat olivat henkeäsalpaavan kauniita kirkkaine väreineen. Kauniit ihmiset hymyilivät virheetöntä hymyään.

Silti kuvat hämmensivät minua. Balin kohdalla sosiaalisessa mediassa vilahtelee myös niitä kuuluisia ruokakuvia. Lähdinkin hommaan mukaan.

Otin kuvan elämäni ensimmäisestä smoothiebowlista. Kuinka helppoa olisikaan ollut lätkäistä se someeni ja olla muina naisina. Kuvan kertoessa täällä minä nyt olen Balilla ja syön värikkäitä smoothiebowleja.

En kerta kaikkiaan kehdannut tehdä sitä, koska se on niin kaukana totuudesta.

Olin päivän aikana istunut terassilla kuunnellen musiikkia. Satoi vettä. Ihailin pientä koiranpentua, johon en kuitenkaan koskenut. Käynyt kierroksen kylillä. Ihmetellyt, kuinka vilkkaasti liikennöity Ubud on. Lopuksi palasin juomaan teetä terassille seuraten isoäidin ja lapsenlapsen leikkiä. Kuvat löytyvät Instagramistani.

En voinut julkaista pelkästään kuvaa smoothiebowlista, koska se ei ole minua.

Se en ole minä.

Sitä paitsi koko kulhollinen maksoi melkein 5 euroa, mikä imaisee prosentuaalisesti aivan liikaa päiväbudjetistani. Jääden todennäköisesti myös viimeiseksi kulhoksi.

Yhtenä päivänä lähdin kävelemään. Campuhan Ridge Walk.

Kuinka helppoa somessa onkaan kaunistella tai kiertää totuutta?

Pidetään yllä parisuhdekulissia. Kohta ilmoitetaan erosta. Koti on muotilehtien sivuilta, silti lainanmaksu tökkii. Ihan esimerkkinä. Ymmärrän, että siitä elämän toisesta puolesta ei mielellään kerro. Se on niin henkilökohtainen.

Somen siloteltu pinta voi monelle olla myös suojakuori – pakopaikka totuudesta. Totuudesta, jota ei halua nähdä peilistä.

Ubudissa on iso marketti. Kyljessä paikallinen Alko.

Kassat.

Häthätää piti jo kuvata maksupäätteitäkin. Kuinka monta oli yhdellä kassalla?

Olen tuore kasvo sosiaalisessa mediassa tai sanotaanko tuore kasvo aktiivina. Perustin blogin helmikuun 10. päivä ja päivää aiemmin kirjauduin Instagramiin.

Olin pitkään vastarannan kiiski, enkä lähtenyt koko hommaan mukaan.  Linkedin profiili on edelleen tekemättä.

En pidä siitä, minkälaista mielikuvaa some antaa ihmisen elämästä. Ei tietenkään kaikki tee näin. En halua yleistää.

Kuitenkin monet isot tekijät filttereineen ovat jo niin kaukana siitä niin sanotun tavan ihmisen tavallisesta elämästä, että heikompaa alkaa hirvittää.

Kaupassa on viisi hyllyä suklaata.

Varsinkin blogistani on matkan aikana tullut tärkeä matkakaveri. Olenkin aina välillä miettinyt suhdettani blogiini ja Instagramiin. Mitä haluan jakaa sosiaalisessa mediassa matkastani?

Koska haluaisin, että someni olisi edes jollain tasolla aito, vaikka en koko elämääni haluakaan tuoda suurennuslasin alle.

En halua luoda mielikuvaa ihanaakin ihanammasta soolomatkasta, jossa elämä on vain vaaleanpunaista hattaraa.

On aika eri asia olla kahden viikon lomalla versus menolipulla, jolloin homma saattaa venyä vuosiin. Kukaan ei tiedä, milloin palaan takaisin. En edes minä itse.

Myös rahallisesti on eri asia olla kaksi viikkoa matkalla kuin menolipulla. Ehkä parin viikon lomalla tekee päivästä toiseen päiväretkiä.

Tämä liikenne hämmensi minut todella.

Katukuvassa vilahtelee paljon urheiluvaatteita. Kanske joogajia.

Palasin miettimään kuvia Ubudista.

  • Keinuissa istuminen. Ne eivät ole ilmaisia. Koko homma on business.
  • Riisipellot. Olisin tarvinnut taksin tai päiväretken, että pääsen käymään siellä. Satoi vettä, kuten joka päivä on satanut jossain vaiheessa. Eli en mennyt. Enkä edelleenkään ole sen yhden kerran jälkeen ajanut skootterilla. Viimeksi aamulla kuulin, kuinka joku oli loukannut itsensä.
  • Apina istumassa olkapäällä. Niihin ei saanut koskea. Monkey Forestissa oli kaikkialla kyltit. Jos apina puree sinua, niin siitä käsittääkseni joutuu ensimmäisenä piikitettäväksi – vesikauhu.
  • Ammeessa kukkien keskellä kylpeminen.Tekeekö joku oikeasti niin ihan oikeassa elämässä?
  • Kelluvat aamupalat altaassa. Eikö sen luulisi olevan jo aika haastavaakin syömisen kannalta?

Matkabudjettini ei repeä villaelämään tai jokapäiväisiin päiväreissuihin saatika päivästä toiseen syötäviin smoothiekulhoihin. Joten minun somessani ei sellaista näy ainakaan ilman rehellisyyttä.

Toisten budjetti kestää sen. Ollaan säästetty pitkään, että pääsee viettämään ansaittua lomaa oravanpyörästä. Toisilla pitkänkin matkan budjetti riittää niihin asioihin.

En kuitenkaan koe sen olevan minun tapani matkustaa, niin jätän se suosiolla muille.
Enkä missään nimessä sano, että Ubud ei olisi ihana paikka. Mutta kyllä sosiaalisen median mielikuva todella hämmensi minut?

Jo ensimmäisenä päivänä minulle tultiin ravintolassa kertomaan Ubudista, kuinka upea paikka tämä on. Tämä kyseinen italialainen oli tullut tänne kolmeksi päiväksi ja nyt kuusi kuukautta myöhemmin asuu täällä. Eikä paluulippua kotiin näy.

Tämä onkin yksi niistä paikoista, johon jämähdetään.

Kotitehtävä. Huolehdi hampaistasi.
Päivän kysymys. Minkä suklaalevyn nappaat lähikauppasi hyllystä?

Ubud 19.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

15 Comments

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, heinäkuu 19, 2019 at 19:47

    Tosi hyvä postaus! Mäkin ennemmin seuraan blogeja, mistä huokuu sellanen aitous. En oo kiinnostunu postauksista, missä kaikki on aina yhtä auringonpaistetta ja matkoilla ei koskaan satu mitään ikävää tai ärsyttävää. En seuraa instassa ihmisiä, jotka esittelee pelkkää pintaliitoa tai postaa pelkästään sellasia matkakuvia, missä pääkohteena on oma naama tai oma vartalo eri asennoissa. Mitä se kertoo siitä itse matkakohteesta? Ei yhtään mitään. Toki jokainen joskus postaa jonkun otoksen, missä esiintyy itekin, mutta noin niinkun yleisesti.

    Mä aloitin oman blogin kans vasta tuossa vuodenvaihteessa ja esimerkiks Keski-Amerikan reppureissulla kirjoittelin aika avoimesti kaikesta mitä kohtasin, enkä edes yrittäny antaa mitään kiiltokuvamaista mielikuvaa. Esimerkiks Guatemalan Lake Atitlan on instakuvien perusteella pelkkää laiturilla meditointia, auringonlaskujen ihailua tulivuorten huipulta, markkinoiden väriloistossa pyörimistä, ihanissa lodgeissa makoilua ja kristallin kirkkaassa vedessä uiskentelua. Oikeesti järvi oli monin paikoin niin saastainen ettei siellä huvittanu uida, laiturilla sulle tultiin kauppaamaan heti pilveä, markkinoilla oli paha haju, tulivuorelle ei voinu kiivetä, koska siellä oli ryöstetty turisteja, öisin ei kivassa lodgessa saanu nukuttua kun kulkukoirat räkytti taukoomatta jne.
    Sama oli Belizessä. Kuvissa on turistipuolen valkeita hiekkarantoja, palmun alla kookosvettä siemailevia ruskettuneita matkalaisia ja turkoosissa meressä rauskujen kanssa uivia turisteja. Mutta menepä saaren toiseen päähän, niin siellä rannat on roskien peitossa, ilmassa leijuu pilaantuneen kalan haju ja paikalliset asuu lautahökkeleissä.

    Kirjotin blogia sekä itelleni muistoks että läheisille, että ne voi seurata mun matkaa. Moni oli facebookissa että ”sä oot niin rohkee!” ja ”oot varmaan jossain paratiisissa!” Jos luki niitä mun blogitekstejä, niin niistä selvis kyllä hyvin nopeesti, että joo, olin todellakin elämäni matkalla ja nautin siitä täysillä, mut ei ne kaikki päivät ollu yhtä hurraamista. Välillä meni päiviä, että makasin vaan sängyssä ja katoin jotain sarjaa tai Tubesta videoita enkä jaksanu tehä yhtään mitään. En syöny joka aamu hienossa ravintolassa vaikka joskus kävinkin ulkona, vaan kävin ihan kaupasta ostaa leipää ja jugurttia ja join pikakahvia hostellin keittiössä. Molemmista ateriatyypeistä on kuvia. Jotenkin noiden isojen bloggaajien välittämä tyyli on niin kaukana siitä normaalin ihmisen matkustamisesta, ettei niitä kirjotuksia oo mitään järkee ees lukee.

    Ps. Nauroin ääneen kukkien kanssa kylpemiselle ja kelluvalle aamupalalle 😀 Tekeeköhän ne samat tyypit kotonakin noin. Jossain pienessä Kallion yksiössä salitreenin jälkeen ripottelee ruusun terälehtiä pinttyneeseen ammeeseen, keittiöön tullessa laittaa smootiebowlin kellumaan tiskialtaaseen ja kuvittelee olevansa Balilla..

    – Niin ja kaupasta lähtee tummaa suklaata joko chilillä tai mintulla maustettuna. Myös valkosuklaa menee joskus.

    • Reply Henna lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 18:06

      Nyt olet Cilla Maria asian ytimessä. Sen yhden kuvan takana on yleensä aina se toinenkin tarina. Suosittu Instagram – kohde tai maisema ja sen kääntöpuoli, mistä kukaan ei puhu mitään. Juuri bongasin Rantapallon etusivulta artikkelin, joka sivuaa pikkuisen aihetta.

      https://www.rantapallo.fi/rantalomat/taman-balin-naapurisaarelta-loytyvan-rannan-kaikki-haluavat-nyt-nahda-mutta-todellisuus-on-toinen-kuin-valokuvissa/

      Sita paitsi dormissa minulle kerrottiin, kuinka ne riisipellot ovat oikeasti turistin tallomia, mikä on todella surullista.

      Tulee jopa mieleen Leijonakuninkaasta se kohtaus, kun Mufasa ja Simba istuvat tuijottaen horisonttiin. Isä esittelee pojalleen heidän kuningaskuntaansa. Kaikki, mihin valo koskettaa, on heidän. Mutta mikä on se paikka, joka on varjossa?

      Se ei kestä päivän valoa. Jos nyt näin ajankohtainen esimerkki voidaan muokata tähän tilanteeseen sopivaksi.

      Voisinkin lukaista reissustasi vielä tarkemmin. Itseäni kiinnostavat kovasti maat, missä olet ollut ja kokemuksesi soolomatkailijana siellä. Koska kuten mainitsit, niin ei tässä nyt koko aikaa jaksa juosta pää kolmantena jalkana. 😀

      Matkallakin eletään sitä elämää. Ei kaikki aina ole vaaleanpunaista hattaraa. Eikä se silloin tarkoita, että ei nauttisi matkasta. Minä en vaihtaisi päivääkään pois, vaikka aina ei ole naurattanut. 🙂

      Oikein aloin itse miettiä, mitä suklaata lähtisi kaupan hyllyltä mukaani. Ottaisin varmaan patukoista Pätkiksen ja DaCapon. Lidliin pitäisi mennä ostamaan tummaa suklaata, jossa on karamellia.

      • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, heinäkuu 21, 2019 at 19:43

        Pitääpäs lukea tuo artikkeli.

        Toi on kyllä ärsyttävää, että ajattelemattomat turistit turmelee ympäristöä. Toi oli yks ongelma, mitä käsittelin taannoisessa Matkailun pimeä puoli -postauksessa. Esimerkiks Islannista on tullu instakuvien metsästyskohde sillä hinnalla, että turistit vahingoittaa ympäristöä tiukoista ohjeista huolimatta vain saadakseen täydellisen ig-kuvan. Suututtaa tollanen välinpitämättömyys 🙁

        Jos joskus päädyt Keski-Amerikkaan, niin kysy toki vinkkejä jos tulee tarvis. Ite henkilökohtaisesti rakastan Meksikoa ja Guatemalaan tykästyin myös <3 Aivan ihania maisemia, ihmisiä, ruokaa ja musiikkia! Ja Meksikosta saa myös hyvää suklaata. Guatemalassa kävin kaakaomuseossa ja siellä sai maistella myös erilaisia suklaalaatuja. Tein siitäkin postauksen aiemmin.

        • Reply Henna maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 16:20

          Nimenomaan se välinpitämättömyys minuakin suututtaa. 🙁 Ei yhtään ajatella.

          Pitääpäs tutustua postauksiisi. 🙂 Matkailun pimeä puoli – postauksen luinkin jo. Ja palaan asiaan kyllä, jos sinne asti päädyn. 🙂

  • Reply Reissausta ja ruokaa perjantai, heinäkuu 19, 2019 at 23:38

    Mukava lukea blogitekstiä, jossa ollaan kriittisiä vallalla olevia IG- ja bloggausnormeja kohtaan 🙂 Olen itse koittanut muistaa ettei aina tarvitsisi julkaista niitä onnistuneimpia otoksia vaan niiden sijaan semmoisia kuvia, jotka antaisivat lukijoille mielenkiintoista tietoa. IG:n suhteen olen jo luopunut tästä ajatuksesta, se taitaa olla vain semmoinen fiilistelymedia. Blogeista taas toivon mukaan jatkossa saa tämmöistä sisältöä kuin sinulla on.

    • Reply Henna lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 18:09

      Hei 🙂 Piti ensimmäiseksi kurkata blogiisi ja uppouduinkin lukemaan tekstejäsi.

      Sanoitpa hyvin. Sitä se IG nimenomaan on ja #ubudin jälkeen luovuin minäkin ajatuksesta.

      Kiitos. Ehkäpä meitä vastarannan kiiskejä alkaisi näkyä enemmän somessa. 🙂 Ja ennen kaikkea kiitos kommentistasi!

  • Reply Joku lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 06:48

    Perskuleen osuva kirjoitus!

    Auringonlasku kuvat on niin kuluneita, että kun nähnyt yhden on nähnyt kaikki ja sama toistuu niinkuin se ois se viimeinen. Sitten pitää vielä mainita, että mä harrastan valokuvausta? Et sinä!

    Kiikkukuvat, kuin monta miljoonaa?

    Nyt ykköstrendi: Balilla on aivan ihanaaaa surfataaaa ja kuvia joka kulmasta.

    Täällä Rantapallosss on yx joka ottaa aina kuvan siitä ”kivasta” viinilasista. Joopajoo, piimä on jees ilman kuvaa.

    Kerro meille onko Nazi Goreng kuinka arvokasta, kai 2€ riittää?

    Maksupääte, joka pankilla oma, muuten maksat extraa.

    Suklaa maistuu kaikki paitsi thaimaalainen. Siinä on max 10% ja loput mitä lienee.

    • Reply Henna lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 18:10

      Hei Joku, kiitos kommentistasi! Ja kiitos. ☺

      Enpäs muuten tainnut Thaimaassa syödäkään suklaata. Kuinkas se jäikin välistä? Mutta ilmeisesti en jäänyt mistään paitsi. 😀 Selvitän hinnan. Epäilen kahden euron riittävyyttä. Semmoinen fiilis näin mututuntumalla.

      Ennen Balille tuloa tsekkailin vähän, missä täällä voisi pyöriä. Törmäsin siinä samalla myös Balin trendikkyyteen.

      Joten tulinkin tänään summamutikassa Candidasaan. 😀

      • Reply Henna maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 15:18

        Väärässä olin. Paikalliselta markkinalta sai alle kahden euron.

  • Reply Mari sunnuntai, heinäkuu 21, 2019 at 10:26

    Ihanaa lukea aitoja kokemuksia ja elämää! Jotenkin itseäni ahdistaa se, mitä turismi saa aikaan kaikkialla ja ihmiset vaan hiihtää niiden pakollisten kauniiden kuvien perässä. Monista paikoista julkaistaan pelkkää unelmahattaraa ja joskus voi olla vaikea jo arvioida, haluaako ko. paikkaan edes lähteä, jos turismi alkaa olla siellä esim. luontoa tuhoava ongelma (jota ei tietenkään näe niistä upeista ig-kuvista). Mutta en tässä tuomitse ketään, itsekin tyytyväisenä turistina painan menemään milloin missäkin. 🙂

    Kaupasta lähtisi mukaan punainen Royal, se pieni. Tai Pätkis Crunch.

    • Reply Henna maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 16:13

      Kiva Mari, että kommentoit. Kiitos. 🙂 Itsellänikin on välillä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Olen seurannut sivusta monien reppureissaajien toimintaa ja ihan oikeasti tuntuu, että juostaan vain sen kaunistakin kauniimman maiseman perässä. Etsitään niitä. IG:n tarinoihin syötetään jatkuvasti uutta tavaraa ja feedi paisuu. Kohteista puhutaan kauppatavarana.

      Ja arvioiminen alkaa ollakin vaikeaa. Matkailun ollessa iso bisnes, niin sitä mielikuvaa pidetään yllä. Toisaalta kun isot turistimassat liikkuvat, niin ikävä kyllä niiltä vaurioilta ei voi välttyä. Varsinkin välillä turistien ollessa todella välinpitämättömiä, mistä nousee omat niskakarvani pystyyn. Joskus lehdistä saakin lukea, kuinka valtio itse on puuttunut asiaan. Thaimaassakin käsittääkseni on välillä suljettu rantoja – määräaikaisesti.

      Mutta enpäs tässä itsekään ole ketään tuomitsemaan. Painan tälläkin hetkellä menemään maailmalla. Ja kyllä tässä on omaakin toimintaa tullut kyseenalaistettua ja ajatuksia pyörinyt päässä.

      Google lauloi. Milloin tuollainen Pätkis Crunch on tullut markkinoille? 😀 Melkein pitäisi päästä maistamaan.

      • Reply Mari tiistai, heinäkuu 23, 2019 at 11:57

        Tää Pätkis Crunchy tuli ehkä alkukesästä, täytyy sanoa että on melko hyvä 😀

        Innolla jään odottelemaan sun seuraavia reissupäivityksiä. 🙂 Jotenkin mua naurattaa kaiken surettamisen lisäksi, miten ihmiset unohtaa elää hetkiä ja nauttia oikeista asioista vain siksi, että pitää saada jotain täydellisiä kuvia. Mutta ehkä niillekin voi vanhana nauraa, että tuohonkin viidakkokiikkuun jonotin kolme tuntia, poseeraamisen lomassa en ehtinyt katsoa maisemia ja nyt kun kuvaa zoomaa, ilmekin on huono. 😀

        • Reply Henna perjantai, heinäkuu 26, 2019 at 16:07

          Indeed. 😀 Ilmekin oli huono. 😀

  • Reply J keskiviikko, heinäkuu 24, 2019 at 14:25

    Mä oon lakannut seuraamassa Instassa aika monia, joiden elämä vaikuttaa liian silotellulta ja täydelliseltä. Olin jotenkin järkyttynyt siitä, että Balilla oikeesti järjestetään turisteille sellasia ”kuvauskierroksia”, joihin kuuluu mm. just tuo keinu. Että rivakasti kohteelta toiselle, jonotetaan, otetaan kuva ja poistutaan. Toisaalta nyt rupesin miettimään, silottelenko minäkin elämääni Instagramia varten… En päivittele kovin usein, mutta toki laitan mielelläni kauniita kuvia. Kuvia en juuri jaksa muokata, säädän ehkä valoisuutta. Sellaista ihmistä minusta ei kyllä ikinä saa, että matkustaisin johonkin tai tekisin jotain vain kuvien takia. Ennen Kuuban matkaa luin jonkun blogin kommenteista siitä, miten Kuuba on ”instagramystävällinen” kohde. Onhan se, kun valitsee oikean kuvauskohteen. Kuuba on silti paljon, paljon muutakin. Köyhyyttä, roskia, sortuneita taloja, loppuneita peruselintarvikkeita, ystävällisiä, elämäniloisia ihmisiä, musiikkia…

    Mitä suklaaseen tulee, niin Fazerin keltainen, jossa on kokonaisia pähkinöitä, on yksi suosikeistani. Samoin se, jossa on rusinoita. Pirkan dark mint on myös ihanaa. Suklaa ♥

    • Reply Henna perjantai, heinäkuu 26, 2019 at 16:06

      Kieltämättä olin itsekin järkyttynyt. Suorastaan meni päiviä ihan toipumiseen. 😀 Samalla alkoi sellainenkin ajatus härdelli päässä. Itsekseen kun matkustaa, niin on välistä vähän liikaakin aikaa ajatella. 😀

      Olen yrittänyt innostua Instasta, mutta ei oikein lähde. Ei ainakaan samalla lailla kun blogi. Ehkä oon vaan vanhanaikainen. 🙂 En määkään ole lähtenyt tuohon muokkailuun ollenkaan, en tee sitä edes blogin kuviin. Niillä mennään, mitä on.

      Oon myös törmännyt tuohon termiin ”instagramystävällinen” kohde, kun olen lueskellut Googlea läpi. Hyvin totesitkin, että kohde on paljon muutakin. Vähän hirvittää, mihin kaikkeen ihmiset ovat valmiita Instan vuoksi.

      Pikkuisen rosoisen pitää elämä olla niillä, ketä itsekin seurailen. Elämänmakuista.

      Kauniissa kuvissa ei ole mitään pahaa. Jotkut ovat niin taitavia kuvaamaan, että kivetkin heräävät eloon. 🙂 Hyviä valintoja. Dark Mint. Nam.

    Leave a Reply