Vietnam – onko se rakkautta?

Ylitin rajan 19. toukokuuta. Siitä on melkein kaksi kuukautta. Aika on lentänyt.

Matkan varrella olin kuullut monien reppureissaajien kehuvan Vietnamin maasta taivaisiin. Minulle sanottiin tulet rakastamaan Vietnamia. Ylistyssanoille ei meinannut tulla loppua.

Kuka halusi palavasti takaisin muuttaen suunnitelmiaan. Toinen jämähti opettamaan englantia. Joku ei koskaan päässyt reissaamaan muualle koko Vietnamista.

Näiden viikkojen aikana Vietnam on yllättänytihastuttanut, saanut sulamaan, sairastuttanut. Tunteiden kirjoa on ollut laidasta laitaan. Onnesta koti-ikävään. On hymyilty sekä vakavoiduttu. Kyyneliltä on vältytty.

Ho Chi Minh. Olen ollut täällä melkein viikon. Minulla on lempikahvila, josta haen aamupalani. Päivän jäätelö. Lähikauppa.

Elämä sujahtaa äkkiä uomiinsa, kun on pitempään yhdessä paikassa. Nappailin kuvia matkani varrelta, kun kävin markkinoilla.

Levähtämässä markkinoiden jälkeen. Siellä ne markkinat ovatkin.

Näetkö ajajan vihreän kypärän? Se on taksi. Skootteritaksi.

Jos reppureissaajille pidettäisiin kehityskeskusteluja, niin voisin kehaista itseäni, koska olen selkeästi kehittynyt kuukausien aikana.

Osasin ylittää tien muuallakin kuin kävelykadulla.

Se tuntui ihan mahdottomalta Bangkokissa. Nyt Ho Chi Minh Cityssä neljä kuukautta myöhemmin homma onnistui ilman paikallisten apua.

Kaupungit ovat samankokoiset miljoonine asukkaineen. Taivaita kohti kohoavat pilvenpiirtäjät. Ostoskeskuksia. Liikenne on kaoottinen.

Kävelykatua.

Silti jotain oli tapahtunut, koska puikkelehdin kuin vanha tekijä autojen ja skoottereiden seassa. En nyt tietenkään siellä pahimmassa ruuhkassa.

Perjantai- illan huumaa Landmark 81.

Vietin eilen viimeistä iltaa Vietnamissa. Taivas salamoi. Välillä ollen ihan valkoinen. Tunnelmallista. Mieli oli haikea, mutta innostuksesta odottava. Uudet jutut odottavat jo nurkan takana.

Kävikö ennustus toteen? Rakastuinko Vietnamiin? Ehkä jotain orastavaa on ilmassa.

Mutta se, mikä on varmaa.

Täällä rakastuin vuoriin.

Kotitehtävä. Pysäytä aika edes hetkeksi, vaikka aamukahvin äärellä.
Päivän kysymys. Oletko ollut Vietnamissa?

Vietnam / Ho Chi Minh 14.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply J maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 07:36

    Vietnam on vielä kokematta! Moni on sanonut mulle, ettei Aasiaan kannata matkustaa jos ei omista ajokorttia, tai ainakaan matkasta ei saa juuri mitään irti ilman sitä. Toki mulle Balillakin hoettiin, että ei haittaa vaikkei ajokorttia olekaan, tai en ole ikinä ajanut skootteria. He kyllä opettavat. En uskaltanut kuitenkaan, nössö kun olen 😀 Varmaan Balistakin olisi saanut enemmän irti skootterin selässä, Lombokista nyt puhumattakaan.

    • Reply Henna maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 13:30

      Hei J! 🙂 Olipas mukavaa, että palasit linjoille. 🙂

      Mulla on ajokortti, mutta oon vain kerran Laosissa istunut skootterin rattiin. Täällä toinen nössö ilmoittautuu. 😀 Oon nähnyt liian monta reppureissaajaa, jotka ovat loukanneet itsensä skootterilla ajaessaan, että päätin jättää homman siihen yhteen kertaan. Varmasti se on niin, että skootterilla matkasta ja paikoista saisi niin sanotusti paljon enemmän irti.

      Mutta en silti sanoisi, että Aasiaan ei kannattaisi matkustaa. Totta kai kannattaa! 🙂 Täällä on monet muutkin päättäneet olla ajamatta ja silti näkee paljon. Itse monesti vuokraan pyörän tai ihan vain talsin tuntitolkulla. 🙂 Taksilla liikkumisenkin saa sovitettua budjettiin.

      Oon nyt Balilla ja ensimmäisenä taas kävin keskustelun siitä, kuinka en aja. 😀

    Leave a Reply