Sunnuntai – paluu arkeen häämöttää

Klo 15:24 WhatsApp-viesti ystävälleni.

Mää lähen nyt voiteleen mun suolta smoothiella.

Jep. Sellainen viesti. Suoleni oli edelleen suhteellisen riekaleina ruokamyrkytyksen jäljiltä ja huomenna olisi paluu reppureissaajan arkeen. Joten niitä riekaleita koitettiin parsia yhteen terveellisellä ruokavaliolla.Huomenna istahdetaan taas bussiin. Tätä arkeni nykyään on.

Päätä kohde. Varaa bussi. Pakkaa rinkka. Kävele. Etsi hostelli. Etsi tavaroita. Kolua rinkan taskuja. Nostele pakkauspusseja rinkasta. Kaada koko pakkauspussin sisältö lattialle. Tunge tavarat sen jälkeen takaisin pussiin. Pussi kiinni. Toista.

Jutustele reissaajien kanssa. Etsi ravintoloita. Mitäs sitä tekisi tänään? Olisiko turistipäivä?

Tiedätkö termin tavallinen arki? Nimittäin juuri se termi on alkanut tunkeutua ajatuksiini.Elämä, joka koostuu niistä tavallisen arjen rutiineista. Onko se sosiaalisen median aikakaudella täysin aliarvostettua?

Somella on tapana täyttyä niistä elämän kohokohdista talloen sen tavallisen arjen kengällään littanaksi. Elämällä ei kuitenkaan ole tapana olla pelkkää nousukiitoa, joskus lasketaan liukurilla – vauhdilla.

Tulee ikäviä yllätyksiä, onnettomuuksia, terveyshuolia, sairastutaan vakavasti, läheinen menehtyy, ero, rahahuolia, yt-neuvoitteluita.

Elämä yllättää – positiivisesti että sillä toisella tavalla.Kun omaa tavallistakin tavallisempaa arkea runnellaan sillä toisella tavalla, niin herää. Hetkonen. Missäs se minun tavallinen, tylsä arkeni onkaan? Yhtäkkiä sitä alkaa kaivata takaisin. Sitä tylsää lauantai-iltaa kotona television huutaessa taustalla.

Toisaalta, kun arjessa on tarpeeksi kauan ollut ongelmia. Parisuhteessa, töissä, koulussa, terveydessä. Sitä kysyy itseltään. Minkälaista arkea minä haluan elää? Tämä viaton kysymys saattaa aloittaa raastavan muutosprosessin.

Entäs sitten, kun taas kaikkien muuttujien jälkeen elelee sitä tylsää ja tavallista arkea. Eiköhän siihen ala kaivata jotain piristystä. Ehkä joku loma, uusi auto, uusi sisustus, remontti. Enkä nyt sano, että arki ei välillä kaipaisi pientä luksusta. Kyllä sitäkin pitää olla.

Silti tämä koko kuvio on ihan oma oravanpyöränsä.Vauvasta asti elämme rutiinien täyttämää arkea. Ruoka- ja nukkumaanmenoaikoineen. Jatkoa seuraa päiväkodissa ja kouluissa. Siitä taas seuraavaan steppiin uusine rutiineineen. Ja niin edelleen.

Tavallinen arki rutiineineen ei saisi olla aliarvostettua. Koska se tuo turvallisuuden tunnetta ihmisen elämään – vauvasta vaariin. Ilman arkea ja rutiineja ihminen saattaa olla aika tuuliajolla.Olen ollut kahdeksan yötä Dalatissa. Täällä olen Cat Ban lisäksi viettänyt matkani tavallisinta elämää. Kahdeksaan päivään on kuulunut ihan niitä normaaleja asioita.

Nukkumista, syömistä, kävelyjä, pikkusen sairastamista, venyttelyä, pientä lihaskuntoa, hedelmien ostoa, kahvilassa teehetkiä, sarjojen katsomista. Vain työt puuttuvat. Eikä ole tarvinnut itse kokata. Kerran tein vähän jotain erikoisempaa. Kävin Crazy Housessa.

Yksi reissaaja jo totesi minulle. Eikö sinun pitäisi tehdä jotain, että saisit blogiisi kirjoitettavaa?Oletko joskus kuullut jonkun sanovan loman jälkeen?

Ihanaa! Huomenna alkaa arki ja rutiinit.

Eikös ne rutiinit ole loman jälkeen kuin saapuva kevät?

Ikävä on ollut.

Kahvilasta takaisin hostelliin klo 17 aikoihin keksipaketin kanssa. Missä oli terveellisen elämäntavan rutiinit, joilla piti korjata suoli? Hukassa.

Kotitehtävä. Pidä liukuria vielä varastossa.
Päivän kysymys. Millä mielellä uuteen viikkoon?

Vietnam /Dalat 7.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply