Sadepäivän hetki kahvilassa

Ikkuna on samean likainen. Keltainen lehti on tarrautunut siihen kynsin ja hampain. Puut huojuvat tuulessa. Ihan kuin syksy olisi saapunut.

Tietokoneeni vieressä on teetä ja vihersmoothie. Villasukat lämmittävät jalkojani. Matkani toinen sadepäivä kastelee asfalttia tehden siihen virtaavia puroja.Aamulla kuuntelin silmät kiinni sängyssäni, kuinka sadepisarat ropisivat vasten peltikattoa. Sateen äänessä on jotain rauhoittavaa.

Vedin lisää peittoa päälleni. Hautauduin sen uumeniin.

Kun vihdoin saavuin aamupalalle, niin käynnissä oli vilkas keskustelu. Kuulin otteita sieltä ja täältä. Keskustelussa vilahtivat sanat sade, ei, hauskaa, suunnitelmat. Jos luulit, että matkustaminen koostuu pelkästään upeista rantapäivistä, ihanista makuelämyksistä, henkeäsalpaavista maisemista, rantabileistä, uusista kokemuksista.

Jos luulit, että matkustaminen on aina hauskaa. Ikävä tuottaa sinulle pettymys.

Sitä se ei aina ole.Välillä matkustaminen kerryttää synkkiä pilviä ympärilleen. Varsinkin terveyden päällä saattaa sataa kaatamalla vettä.

On ruokamyrkytyksiä. Ripulia. Oksentamista. Kuumetta. Ummetusta. Itikat syövät elävältä. Haavat tulehtuvat ja märkivät kuumuudessa. Aurinko polttaa ihon rakkuloille. Huuliherpeskin aktivoituu. Skootterionnettomuuksia. Vielä tätä vakavampaakin voi sattua.

Dormeissa näkee ja kuulee.Reppureissaajien small talk siirtyykin matkasuunnitelmien ja kokemusten jälkeen sujuvasti terveyteen.

Kenellä on ollut mitäkin ongelmaa. Minkälaista oli paikallinen terveydenhuolto. Missä on lähin apteekki. Kuka on konsultoinut kotimaansa lääkäriä. Joskus joku aikaistaa lentoaan ja lähtee kotiin.

Minä olen pysynyt yllättävänkin terveenä. Lääkelaukkuani en ole monesti avannut. Koputan äkkiä puuta.

Kerran olen oksentanut. Kerran kävi ripuli kylässä. Kaikista tukalimmaksi oloni on saanut turvotus ja hikoilu. Jatkuva kuumuus kerrytti kroppani täyteen nestettä.Mitä matkustaminen on? Matkustaminenkin on elämää. Puitteet vaan ovat erilaiset kuin kotona. Ei aina ole hauskaa. Ei pidä ollakaan. Joskus pitää olla tylsää.

Välillä homma puuduttaa ja runtelee. Tulee ikävä rutiineita, joten alkaa kehitellä omia matkarutiineita. Joskus sataa kaatamalla vettä päivästä toiseen – haasteita, ongelmia, matkaväsymystä.

Sitten taas aurinko paistaa.

En tiedä, kuinka kauan olen istunut kahvilassa. Sadepäivä on lumonnut minut täysin. Naapuripöydissä ihmiset ovat vaihtuneet jo monet kerrat. Tätä hetkeä syksyihminen tarvitsi. Vain kynttilät puuttuvat.

Otan sateenvarjoni ja lähden lompsimaan pitkin purojen täyttämiä katuja. Tulee ikävä kumppareitani. Vihdoin nesteetkin liikkuvat.

Kotitehtävä. Pyöräytä smoothie.
Päivän kysymys. Pidätkö sateen äänestä?

Vietnam / Dalat 2.7.2019

 Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply