Kenen tai minkä ääntä kuuntelet?

Kello 06:58.

Muistatko sitä aikaa, kun mietittiin niitä elämän isoja kysymyksiä? Mitä haluaa tehdä isona? Mistä ammatista haaveilee?

Joku halusi olla opettaja, toinen rakasti laulamista, kolmas halusi rakentaa taloja. Minulla ei ollut kysymykseen vastausta. Kadehdin ihmisiä, jotka tiesivät.

Minun haaveeni oli Australia.

Kello 07:45.

Kesät ovat rakkauden aikaa. Mennään naimisiin. Tänä vuonna myös monet pienet ihmeet ovat syntyneet maailmaan ja saaneet nimensä. Mitäs minä olen hommaillut viime kesinä? 

Lapset. Jos joku olisi minulle sanonut, ollessani 23-vuotias, että kymmenen vuotta myöhemmin Henna sinä syöt nuudelia kupista ja elämäsi on rinkassa. En olisi uskonut häntä.

Kuvittelin omistavani omakotitalon, jossa lisäkseni asuu aviomieheni ja kaksi lasta.

Kello 08:45.

Olipas hyvä aamupala. Olen koukussa pannukakkuihin. Monilla reppureissaajilla oli taas niin paljon suunnitelmia, mitä he tekevät tulevaisuudessa.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Siitä kysymyksestä pidetään vähän liikaakin työelämässä. Mielestäni se on ihan älytön kysymys. Minulla ei ainakaan ole mitään hajua.

Eihän kukaan meistä tiedä tulevaisuudesta. Meillä on vain nykyhetki. Menneisyyskin on taputeltu.Kello 09:35.

Yhteiskunnan paineet. Miten asiat kuuluisi tehdä? Siihen muottiin en ainakaan ole näin yli 30-vuotiaana naisena sopinut.

Mitä tapahtuu, jos opiskelut eivät tuntuneetkaan omilta? Jos ei omistakaan asuntoa. Jos haluaakin elää elämänsä yksin ilman perhettä. Jos haluaakin erota. Jos ei ole suunnitelmaa siitä, mitä haluaa tehdä viiden vuoden kuluttua. Jos ei ole joka vuodelle uusia matkahaaveita tai urasuunnitelmia.

Jos haluaakin tehdä asiat aivan toisin – sillä omalla tavalla. Onko silloin epäonnistunut yhteiskunnan tai toisten silmissä. Ei sillä, että välittäisin, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Sinunkaan ei pitäisi.

Voin myös kertoa salaisuuden.

Ei ole epäonnistunut.

Kello 10:15.

Pitäisi alkaa pakata. Check-out on kohta. Mihin paikkaan sitä menisikään odottamaan yöbussia?

Kun lähdin, niin rakas äitini vielä lähtiessäni sanoi kyllä jokainen oman paikkansa löytää. Siihen minäkin uskon.

Toisilla se saattaa vaan viedä pikkuisen kauemmin aikaa. On useampi kokeiltu mutka matkassa. Eri aloja työelämässä. Uusi koulutus. Mutkia on monia erilaisia. Ei voi tietää, mikä on oma suuntansa ellei kokeile. Varsinkin jos kartta on alunperinkin ollut hukassa.

Niin rakas isäni ajoi auton peräkärryn kanssa kerrostalon eteen. Ja taas muutettiin etsimään sitä omaa paikkaa.Kello 10:46.

Reppu valmiina matkaan. Olenko tehnyt asioita sydämellä vai järjellä? Molemmilla. Noh, miten meni noin niin kuin omasta mielestä ne sydämen ja järjen valinnat menneisyydessä?

Mitähän tuohon vastaisi? Koska olen tällä hetkellä säästöilläni reissaava 33-vuotias nainen. Sooloreissaaja. Vaatteetkin ovat risaiset. Kengistä puhumattakaan.

Lyhyesti. Kiitos hyvin.

Elän unelmaani.

Kuvissa Hoi An vanha kaupunki.

Kotitehtävä. Jos olet väärällä tiellä, niin kokeile kääntyä seuraavasta risteyksestä toiseen suuntaan.
Päivän kysymys. Kuunteletko järjen vai sydämen ääntä?

Vietnam / Hoi An 28.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply