Turisteillen sateenvarjon alla Huessa

Heräsin täydestä unesta. Peittoni oli valahtanut puoliksi kohti lattiaa. Tuuletus on niin kovalla, että tunnen vilunväreiden menevän lävitseni. Nostaessani peittoa, katson ulos ikkunasta. Mikä näky taivaalla onkaan.

Huessa sain itselleni harvinaisen turistipiikin. Aivan innostuin.Vietin kaksi päivää aktiivisesti turisteillen.

Sateenvarjon alla.En koskaan uskonut, että ostan sateenvarjon suojaamaan itseäni auringolta, mutta niin sekin päivä vaan nähtiin.

Viimeisen viikon aikana olen kokenut sellaista kuumuutta, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. En voi edes sanoin kuvailla sitä. Enkä ole ainoa, joka on sitä mieltä. Dormissa emme ole muusta puhuneetkaan kuin säästä.Vietnam on ollut kirjaimellisesti sauna.

Kuinka kauan pystyt istumaan ja hikoilemaan saunassa putkeen? Niin. Tuskin päivästä toiseen saatika viikosta toiseen.Ilmastonmuutos kuumentaa tunteita. En ollenkaan pidä keskustelun syyllistävästä sävystä.

Kenen pitäisi lentää vähemmän? Tai lopettaa kokonaan? Mitenkäs nuo autot? Kenellä on vielä lisäksi lapsia kävelemässä sen oman hiilijalanjäljen perässä? Pitäisikö lopettaa lihansyönti? Mitä sinne ruokapöytään kannattaa edes ostaa? Omakotitalo vai rivari?

En ole kokenut olevani kuluttajana kovinkaan ilmastoa kuormittava. Lennän, mutta en kymmeniä kertoja. Olen tehnyt yhden tai kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa. En omista autoa. Asuin pienessä yksiössä. Kierrätin, kuten taloyhtiö käski.

Suurin syntini lentämisen lisäksi taisi olla välillä ne kuumat pitkät suihkut.En pysty sanomaan, että tietäisin tai olisin tutkinut ilmastonmuutoksen syy-seuraussuhteita sen enempää.

Ymmärrän olevani vain yksi pieni ihminen yli seitsemän miljardin joukossa, eikä minulla ole pääsyä pyöreiden pöytien ääreen, jossa puhutaan sitä painavaa asiaa.

Silti viimeistään viimeisen viikon aikana minulle on herännyt huoli maapallomme tulevaisuudesta. Mitä minä voisin tehdä asian eteen? Haluaisin tehdä edes jotain.Sateenvarjon alla nähtävyyksiä kierrellessäni tulin siihen tulokseen, että ilmastonmuutos on jonkinlainen omantunnon asia. Ei syyttelyn.

Minkälaisen maailman sinä haluat jättää jälkeesi tuleville sukupolville?

Elä sen mukaan.

Koko taivas oli ihan vaaleanpunainen. Keskellä vaaleanpunaista taivasta meni ohut kultainen viiva. Viivan ääriviivat sädehtivät rosoisen keltakultaisia säteitä kohti vaaleanpunaista unelmaa – taivasta.

En ollut koskaan nähnyt niin kaunista auringonnousua. Tuijotin sitä lumoutuneena yläpedistä käsin yöbussin kiitäessä kohti Hueta.

Kotitehtävä. Mittaa hiilijalanjälkesi ja mieti millä konsteilla voisit pienentää sitä.
Päivän kysymys. Missä olet nähnyt kauneimman auringonnousun ja minkälainen se oli? Minkälainen fiilis sinulle tuli siitä?

Kuvat:
Imperial City
Hylätty vesipuisto
Tomb of Tu Duc

Vietnam Hue 23.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Abdullah Koo sunnuntai, kesäkuu 23, 2019 at 23:31

    Vietnam kiinnostaa. Kerta vyöllä, siitäkin tosin aikaa yli 10v.

    • Reply Henna tiistai, kesäkuu 25, 2019 at 17:35

      Kiitos Abdullah Koo kommentistasi! 🙂 Vietnam on kyllä monipuolinen maa – vuoristoineen, kaupunkeineen, rantoineen ja saarineen. Luonto on kaunista. Kaikkea löytyy. Jokaiselle on jotakin 🙂

    Leave a Reply