Dormielämä – siinä vasta omanlaisensa elämys

Dormi= Iso huone, jossa on kerrossänkyjä. Yhteismajoitus.

Olin jo hetken tuijotellut tähtiä. En taivaan, vaan dormin katon. 

Muistatko lapsena tai nuorena, kun jossain vaiheessa oli trendikästä laittaa tähtitarroja kattoon? Ne loistivat pimeässä. Onko niitä vielä?

Nämä tähdet eivät loistaneet.Olin herännyt varhain ja makoilin vielä kerrossängyssä. Tällä kertaa olin yläpedissä. Tähän asti matkallani olin melkein aina saanut alapedin, paitsi Phnom Penhissä.

Lapsena nukuin kerrossängyssä. Sen jälkeen rippileirilläni. Nyt reppureissullani.Kuulin kilahduksen. Voi ei! Se oli avaimeni.

Olin hiipinyt hiljaa taskulamppuni kanssa sisälle ja kiivennyt yläsänkyyn. Dormi oli pimeänä. Osa sängyistä oli vielä tyhjänä, osassa nukuttiin. Olin ollut ulkona soittamassa puheluita Suomeen.

Kuka tipauttaa tärkeimmän asian lattialle vai menikö edes lattialle? Tiedä vaikka tipahti alasänkyyn. Totta kai tämä mämmikoura!

Pyörin sängyssä ja osoittelin lattialle taskulampullani. En nähnyt avainta.

Pakko oli mennä etsimään. Yritin hiljaa tulla alas sängystäni. Tiedätkö juuri silloin, kun pitäisi tehdä jotain hiljaa, niin eihän siitä mitään tule. Kolautin kyynärpäänikin johonkin. Taisi vesipullokin tipahtaa lattialle.

Konttailin lattialla taskulampun kanssa etsien avainta. Avain oli lokeroon, jonne olin teljennyt kaiken tärkeän kuten passini. Seuraavana päivänä lähtisin kohti Laosin rajaa. Olin Phnom Penhissä.

Lopulta alasängystä kuuluu kuiskaus onko jokin hukassa. Nostan pääni. On. Avain.

Hän nauraa, minä hihitän. Onneksi en ollut herättänyt häntä. Lopulta konttailemme yhdessä lattialla taskulamppuni valossa.

Miten pienen pieni avain olikin jollain konstilla lentänyt syrjäisimpään nurkkaan?Ympärilläni nukkuu ihan tuntemattomia ihmisiä. Muita reppureissaajia. Jotkut ovat yhden yön, toiset kaksi, joku viihtyy viikon. Jaamme matkasuunnitelmia, matkakohteita, suihkun ja vessan.

Tällä kertaa dormi on ihan täynnä. Minun lisäkseni viisi muuta.

Makaan sängylläni ja huikkaan viereiseen sänkyyn. Saanko ottaa kuvan blogiini? Lupa saatu. Huomaa tuuletin!

Miltä tuntuu dormielämä 33-vuotiaana? Voisin vastata tähän yhdellä sanalla. Elämykseltä. Tämä on oma elämysmatkansa unelmamatkan rinnalla.

Kotitehtävä. Tarkista passisi olinpaikka.
Päivän kysymys. Milloin viimeksi olet nukkunut yläsängyssä? Oletko koskaan reissullasi ollut dormissa? Jaa hauskimmat tarinasi kommenttikentässä.

Instagramissani esitellen silloin tällöin dormeja, missä nukun yöni. Onhan tässä viime kuukausien aikana tullut nähtyä kaikenlaista.

Lopetan tähtien tuijottelun ja lähden vihdoin suihkuun ennen kuin tulee jonoa. Tällä kertaa on vain yksi suihku.

Vietnam / Ninh Binh 18.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

12 Comments

  • Reply Magical Maaret tiistai, kesäkuu 18, 2019 at 17:48

    Huh, aika huimaa tuo dormielämä! Oon ollut vain muutaman kerran elämässäni dormissa, ja oon huomannut että ne selkeästi sopii toisille erittäin hyvin, se vapaus ja sosiaalinen ilmapiiri, ja toisille taas ei niinkään. Mutta siinä ainakin tarkkana tyyppinä (siis kuten minä esim) oppii hyvin sen, ettei kaikki ole niin vakavaa 🙂

    Viimeksi nukuin yläsängyssä varmaan Lontoossa, juurikin hostellissa, jossa oli kaksi kolmen kerroksen sänkyä pienessä huoneessa. Minulla oli toisen sängyn ylin peti.

    Matkustelen myös aika paljon, matkakertomuksia löytää täältä https://www.youtube.com/channel/UCHH-l7LPkvqneIXZ5Ev5krQ?sub_confirmation=1 🙂

    • Reply Henna keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 13:23

      Kiitos Magical Maaret kommentistasi! 🙂 Dormielämä on huimaa. Siinä nimenomaan oppii, että kaikki ei aina ole niin vakavaa. Sinäpä sen sanoit. 🙂

      Sen huomaa myös reppureissaajista kenelle dormi sopii. Ite oon aika sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Silti varsinkin näin pitkällä reissulla sitä huomaa kaipaavansa omaa rauhaa. Sitten laitetaan verhot kiinni, jos sattuu niin hyvä tuuri, että sellaiset dormissa on. 😀

      Kiitos linkistä. Pitää käydä katsomassa parit matkakertomukset. 🙂

  • Reply Noora / Seikkailumielellä keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 10:06

    Yksin reissatessa dormit ovat ehdottomasti ykkösvalintani. Yritän valita alasängyn aina kuin mahdollista, koska lakanoiden petaaminen yläsänkyyn on yleensä tuskaa ja turhaudun ravaamiseen ja tavaroiden roudaamiseen yläsängyn ja lattiatason välillä. Aina kun pääsen ylös, muistan unohtaneeni jotain oleellista (puhelimen laturin, korvatulpat, mitä ikinä) ja taas pitää könytä alas. Viime reissulla tarjolla oli melkein joka huoneessa pelkästään yläsänkyjä, joista onnistuin myös tiputtelemaan lattialle milloin mitäkin. Reissun viimeisessä hostellissa pääsin vihdoin alapetiin.

    • Reply Henna keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 13:30

      Kiitos Noora kommentistasi! 🙂 Kuulostaa niin tutulta – ravaaminen ja tavaroiden tiputtelu. Sitä oon tässä nyt tehnyt. AINA jotain unohtuu ja taas könytään alas. 😀 Pätee myös silloin, kun on lähdössä jonnekin ja juuri se oleellinen asia jääkin sinne sänkyyn ja eikun taas menoksi ja ylös.

      Toivon, että seuraavassa paikassa olisin taas alapedissä. Se helpottaa omaa, mutta myös muiden dormissa nukkuvien elämää. 😀

  • Reply Satu keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 12:01

    Ompas ollut jännittävä lukea blogiasi! Oma reissuni alkaa juhannuksen jälkeisellä viikolla, eli ihan pian ja jännitys on käsinkosketeltavissa. Lento Bangkokiin ja siitä suunnaksi etelä-thaimaa ja lopulta Krabi.

    Kiitos ajatuksista ja neuvoista mitä olet jakanut blogiisi, asiat järjestyy kyllä ja busseihin varattu aika kannattaa yleensä tuplata. Kuvittelen myös itse viihtyväni enemmän saarilla kuin kaupungeissa, mutta aika näyttää mikä oikeasti tuntuu hyvälle.

    • Reply Henna keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 13:45

      Ihanaa Satu, että kommentoit. 🙂 Voi, kuinka hyvältä reissusi kuulostaa. Lähdetkö yksin seikkailemaan? Ihan kuulen saarielämän kutsuvan sinua. Varaa aikaa riippumatolle! 🙂 Joskus ne kaupungitkin yllättävät, mutta kuten sanoit. Aika näyttää, mikä tuntuu hyvältä.

      Pieni reissujännitys on vaan hyväksi. 🙂 Muistan, kuinka omaan mahaani sattui ihan tosissaan Arlandassa ennen lentoa Bangkokiin.

      Asiat järjestyy kyllä. 🙂 Vietnam on muuten yllättänyt positiivisesti. Täällä bussit on olleet ihan ajallaan. Oon ihan hämmästynyt. 😀

      • Reply Satu keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 15:23

        Yksin joo, itse ehkä sanoisin enemmänkin itseni kanssa. Yksin on jotenkin surullinen sana.
        Miten uskalsit lähteä noin suunnittelematta? Krabilta minulla on lento Malesiaan ja paluulento joulukuulle takaisin suomeen. Reissua mahtuu väliin siis noin 6kk.
        Eli olen suunnitellut ekan viikon majapaikkani ja ekan kuukauden suunnan. Lopun oletan syntyvän lennossa ja jos oikein ymmärsin tekstiäsi, parhaat kokemukset on ollu suunnittelemattomia.
        Jään ehdottomasti seuraamaan seikkailujasi ja napsautin instagramin seurantaan myös, kiitos että kirjoitat!

        • Reply Henna torstai, kesäkuu 20, 2019 at 15:57

          Kieltämättä sanassa yksin on semmoinen melankolinen suomalainen vivahde. Käytämme kansainvälistä sanaa soolo. 🙂 Ehkä voisin vaihtaa sen yläpalkkiinkin.

          Parhaat kokemukset ovat todellakin olleet suunnittelemattomia ja lennossa syntyneitä ideoita. 🙂 Enkä oikein osaa vastata kysymykseen, miten uskalsin lähteä suunnittelematta.

          Varmaan siksi, kun olin aiemmin ollut Thaimaassa ja jonkun verran muutenkin reissaillut. Tiesin, että majoituksia löytyy. Tulet huomaamaan. Hostelleissa voi buukata seuraavaan paikkaan busseja jne. Viisumiasiat selvitin etukäteen. Se kannattaa tehdä. 🙂

          Napsautin myös Instagramissa pyynnön siihen suuntaan. Saattaahan se olla, että pyöritään jossain vaiheessa samoissa paikoissa. 😀 Olen myös miettinyt Malesiaa seuraavaksi maaksi.

          Hienoa, että lähdet! Kaikki järjestyy aina.Kuudessa kuukaudessa kerkeää pyöriä ja ihmetellä Aasiaa vaikka ja kuinka. 🙂

  • Reply Iida In Translation torstai, kesäkuu 20, 2019 at 07:48

    Dormielämä on muutaman viikon pätkissä kivaa! Mutta olen sen verran introvertti ja kaipaan mm. kotona laulamista, että tuota pidemmissä ajassa alkaisi ärsytyskäyrä nousemaan vähän turhan paljon.

    Itse taas jotenkin aina onnistun saamaan yläpedin – ai että sitä kipuamista ja tavaroiden alas unohtelua 😀 Näin sieluni silmin tuon tilanteen avainten konttailusta yläpedistä käsin, samaistun!

    • Reply Henna torstai, kesäkuu 20, 2019 at 16:09

      Voi ei Iida! Miten voi olla sellainen tuuri, että yläpeti aina napsahtaa kohdalle 😀 En tiiä, miten oma dormielämäni olisi sujunut, jos olisin koko ajan yläpedissä.

      Välillä itsellenikin tulee hetkiä, kun ei vain jaksaisi dormielämää. Silloin kysäsen hintaa omaan huoneeseen ja dormi alkaa yhtäkkiä taas houkuttelemaan. Lohduttavaa tietää, että en ole ainoa, joka välistä konttailee lattialla. 😀

  • Reply Tarja perjantai, kesäkuu 21, 2019 at 07:28

    Juhannusaattoaamun huomenta, Henna! Luin taas putkeen useamman päivityksessä -tunteita ja tunnelmia laidasta laitaan. Hyvin pärjäät! Olisi kyllä äärimmäisen outoa, jos ei olisi ikävä tuttua, turvallista, arkistakin oloa ja perhettä, ystäviä ja vaikkapa naapuria, kun reissaa kaukana. Soolona. Seikkailulla on ainakin nuo kaksi puolta; huikeat kokemukset, jolloin henki salpautuneena ihmettelee, että minä saan tämän kokea. Ja toinen puoli väsyneenä, yksin, ikävissään, irrallisuuden tunteen vetäessä yhä syvemmälle synkkyyteen ja itsesääliin. Niin kauan jaksaa reissata, kun seikkailua janoaa enemmän kuin pelkää noita yksinäisyyden ja irrallisuuden hetkiä. Sinulla on homma hallinnassa ja olet rehellinen itsellesi ja tunnistat ja arvostat tunteitasi.
    Päivän kysymys: Kumpi oli tänään voitolla seikkailunhalu vai haikeus?
    Kotitehtävä: Tee juhannustaika😜
    Pidän peukkuja Sinulle! Terveisiä koko poppoolta!

    • Reply Henna tiistai, kesäkuu 25, 2019 at 17:32

      Vieläkin naureskelen yhteensattumalle, että kotitehtävät olivat ihan samanlaisia. <3 Sen verran yritin taikoa juhannuksena, että kurkkasin vesipulloon, josko sinne olisi piirtyneet tulevan aviomiehen kasvot. Ketään ei näkynyt. 😀

      Kyllä se oli haikeus. Haikea fiilis ja muistelin lapsuuden juhannuksia. Haikeus kauniista Suomen yöttömästä yöstä ja savusaunasta. 🙂 Haikeus ei kuitenkaan muuttunut tällä kertaa ikäväksi.

      Tällä matkalla on ollut tunteiden ja tunnelmien kirjoja. 🙂 Kuvailit juuri hyvin ne kaksi puolta, joiden kanssa reissailen täällä soolona.

      Kiitos Tarja. <3

    Leave a Reply