Hanoi – uusien mahdollisuuksien kaupunki

Auringonlasku kultaa järven pintaa. Mikähän siinä on, että auringonlasku saa ihmisen pysähtymään ja tuijottamaan lumoutuneena. Ainakin minut. Ei ole väliä, missäpäin maailmaa on. Auringonlasku kaikessa kauneudessaan mykistää.

Tiesitkö, että keskellä Hanoita on näin iso järvi?

En ollut ihan varma, mihin olin ryhtynyt, kun ilmoittauduin pyöräilemään järven ympäri hostellini reissaajien ja työntekijöiden kanssa. Kun pääsimme pois autoja ja skoottereita viliseviltä kaduilta, niin epävarmuus vaihtui riemuksi. Oli ihanaa pyöräillä.

Miten minulla olikin ollut taas näin hyvä tuuri hostellin kanssa? Pari päivää aiemmin olin ollut kävelemässä heidän kanssaan ympäri Hanoita.Olin hyvin hämmentynyt. Kuuntelin, kuinka vieressäni oleva reppureissaaja antoi karua arviota ruoasta. Ei ollut miellyttänyt. Olimme viettämässä päivää Halong Baylla.

Jatkamme jutustelua. He paljastuivat ranskalaisiksi reppureissaajiksi. Se selittääkin kaiken. Tiedät ranskalaisen keittiön. Yksi maailman parhaita, ehkä jopa paras.

Joten kävimme hauskan ja nauruntäyteisen keskustelun ruuasta. Sain heiltä suosituksia Hanoihin. Kuinka syö ranskalainen reppureissaaja? Pitihän sitä käydä ottamassa selvää.Hyvin.

Palasin ainakin kaksi kertaa syömään yhteen heidän suosittelemaansa paikkaan. Ikävä kyllä annoksesta ei ole kuvaa, koska se katosi niin nopeasti parempiin suihin.

Olin muistanut heidän ohjeistuksensa mukaisesti sekoittaa annoksen nuudelit, salaatin ja lihan keskenään pohjalla olevan liemen kanssa. Sitten piti odottaa kaksi pitkää minuuttia ennen syömistä. Nam.

Katuruoka muutenkin Hanoissa. Yhdellä sanalla. Uskomatonta.Aurinko vaihtui kuuksi. Kuun kirkkaus on koko ajan edessäni näyttämässä valoa, kun pyöräilen.

Ohitamme isoja nurmikkoalueita. Vietnamin itsenäisyyden muistomerkkejä. Muistomerkkejä kaatuneille. Vietnamissakaan ei ole aina ollut rauha. Lopulta saavumme autoja ja skoottereita viliseville teille.

Ääniä, tööttäyksiä, valoja. En ole viihtynyt isoissa kaupungeissa matkallani. Joskus on kuitenkin hyvä antaa toinen tässä tapauksessa ehkä jopa neljäs mahdollisuus. Eikö vain?

Tunnelmallinen pyöräily auringonlaskussa. Pyöräily kuun mollottaessa taivaalla.Vauhdin huumaa. Lämmin tuuli hiveli ihoani. Pakko oli hymyillä onnesta. Sisimpääni valuu lämmin tunne.

Yhtäkkiä tiedän pitäväni Hanoista.
Yllätyin itsekin.

Kotitehtävä. Käyppä pyöräilemässä.
Päivän kysymys. Huomasitko, että eilen oli melkein täysikuu? Valvottaako se sinua?

Vietnam / Hanoi 16.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply