Suomen suurin matkablogiyhteisö

Päiväretki – Halong Bay

Vaistomaisesti hymyilen katsellessani sinistä maisemaa, jonka keskeltä kohoaa unenomainen maisema. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Olin edellisenä päivänä kuullut dormissa jonkun pettyneen Halong Bayhin. Oli odottanut enemmän Googlen kuvien perusteella. Hän myös vertasi kokemusta Ha Giangin loopiin. Ei vetänyt vertoja.Kokemukset ovat subjektiivisia – myös matkailussa.

Matkakohteen valintaan, majoitukseen ja ajankohtaan käytetään aikaa. Mietitään. Jokaisella on omia ennakko-odotuksia ja toiveita matkalleen. Sekä kohteelle, nähtävyyksille että ruualle.

Mitä jos ne eivät toteudukaan paikan päällä? Mitä sitten tapahtuu?

Tulee pettymyksiä, vaaditaan rahoja takaisin. Palautetaan ruokaa keittiöön kerta toisensa jälkeen. Mökötetään hotellihuoneessa huonoa säätä. Tuli riideltyä kumppaninkin kanssa pitkästä aikaa. Matkalla saattaa myös sairastua.

Menikö loma ja rahat ihan hukkaan? Välillä minulta ovat reppureissaajat kysyneet, onko joku nähtävyys rahanarvoinen.

En osaa vastata siihen. En minä tiedä, minkälainen matkailija toinen on. Mikä häntä sykähdyttää? Kuinka monta luolaa hän on jo nähnyt? Kannattaako viimeisimmästä maksaa?Kun on pitkällä reppureissulla, niin koko ajan voisi tehdä jotain. On päiväretkiä. Google on täynnä listoja nähtävyyksistä, mitä nyt ainakin täytyy nähdä.

Kuitenkin jos koko ajan vaihtaa kohdetta ja kiertelee nähtävyyksiä aamusta iltaan niin sanotusti juoksee pää kolmantena jalkana– ahmii. Turtuuko sitä?

Voi sanoa nähneensä paljon asioita, mutta kerkesikö istua ja nauttia –  tunteesta ja tunnelmasta. En osaa vastata siihenkään. Ihmiset ovat erilaisia – myös turisteina.

Yksi tapaamani kanadalainen sanoi tekevänsä nyt appetizer/alkuruoka reppureissun. Ensin kiertää nopeasti kaikkia paikkoja ja tekee paljon. Palaa sitten myöhemmin tutkimaan syvällisemmin, kun tietää jo valmiiksi, mistä pitää.

Palaakohan hän? Elämästä kun ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.Sorrun itsekin odotuksiin. Kun saavuin Don Detin saarelle, niin muistan pienen pettymyksen häivähdyksen hiipineen mieleeni. Koh Rongin jälkeen. Pidin itseäni jokseenkin naurettavana. Täällä minä olen unelmamatkallani ja aloitan kitinän.

Loppujen lopuksi päädyin juuri Don Detin saarella miettimään neliapilaa riippumatossa Mekong -joen virratessa vieressäni. Kaikki oli paremmin kuin hyvin, vaikka hiekka ei ollut tomusokeria.Yritän parhaani mukaan vältellä Googlea. Välillä onnistun, välillä en. Tämä siksi, että en haluaisi luoda alitajuntaani liikaa ennakko-odotuksia kuvapalvelulla tai nähtävyyksien arvosteluilla.

Välistähän sosiaalinen media muokkaa kuvia aika ronskillakin kädellä. Ja eikös ne arvostelutkin ole yhden henkilön omia subjektiivisia mielipiteitä ja kokemuksia?

Välillä niitä positiivisia arvosteluita on niin paljon että kohteen tai nähtävyyden pisteet nousevat kohisten. Halong Bayn arvostelu Tripadvisorissa on 4,5/5. Silti joku aina pettyy. Valo tuli vastaan. Pieni luola on takanapäin. Jatkoin melomista. Edessäni avautuu vihreääkin vihreämpi näkymä höystettynä graniitinharmaalla terästä muistuttavalla kivellä. Ne ympäröivät minut. Katselen korkeuksiin. Kuinka pieni ihminen onkaan luonnon edessä?

Kotitehtävä. Uppoudu hyvän kirjan pariin.
Päivän kysymys. Oletko viime aikoina juossut pää kolmantena jalkana? Jos olet, niin kävele välillä.

Vietnam / Hanoi 14.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply unnaleks perjantai, kesäkuu 14, 2019 at 18:00

    Itse jo kovasti odotan vapaapäivää ja mahdollisuutta päästä käymään tuolla! Ennakko-odotuksia ei juuri ole, takki auki mennään. Vietnam on jo monesti osoittanut, ettei kannata luulla mitään kun ei asiasta mitään tiedä. 🙂

    Unna https://www.rantapallo.fi/unnaleks/

    • Reply Henna sunnuntai, kesäkuu 16, 2019 at 04:46

      Kyllä takki auki vaan! Tunnelma oli veneellä tosi kiva ja rauhallinen. Leuto tuuli helpotti ilman kuumuutta. 😀 Luulo ei tosiaan ole tiedon väärti täällä. 😀

      Jään mielenkiinnolla seurailemaan sun blogia! 🙂 Kivaa sunnuntaita sinne!

    Leave a Reply