Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sweet Potato -määrittelemätöntä aitoutta

Kävelin portaita ylös ja alas. Missä se dormi oikein on? Nauroin ja pudistelin päätäni.

Kun ilmestyin spontaanisti majapaikkaani, niin olin ihan kuusella/kuutamolla/pihalla. Tähän johtaneet syyt olivat loop ja yöbussi.

Vielä kerran ylös. Käännyn vasemmalle. Kulman takana naiset pesevät pyykkejä. Nehän olivat minun pyykkejäni. Yleensä majapaikoilla on pyykinpesupalvelu, jossa reppureissaajat voivat pesettää pyykkinsä. Sitä nimittäin tulee.

He alkoivat heti ojentaa vaatteita minulle. Ei, he luulivat, että tulin hakemaan pyykkejäni. Yritin hymyillä ja viittoilla käsilläni, että se ei ole tarkoitukseni. Olin sopinut saavani pyykkini takaisin vasta seuraavana päivänä.

Onneksi perheen sukulaispoika tuli vastaan. Hän osasi englantia. Selitin, että minulla ei ole kiire saada pyykkejäni. En ole täällä sen takia. Olen siksi, että en löydä dormiani. Nauran. Poikakin nauraa. Nauramme yhdessä.

Välillä tulee vastaan majoituksia, joissa on kiva viettää aikaa. Ottaa ihan rauhassa. Dadassa olisin voinut viettää kuukauden jos toisenkin –  rannalla tanssahdellen. Sapassa mökkeilin.

Nyt sellainen sattui kohdalleni. Sweet Potato.Sweet Potatolla ei ole omaa rantaa, eikä täällä ole mökkitunnelmaa. Silti täällä on jotain taikaa. Onnellisen oloinen ja hymyilevä perhe pyörittää paikkaa. Lapsia, sukulaisia, vapaaehtoisia. Jotain määrittelemättömän aitoa.

Päivittäin dormini muut reissaajat lähtevät päiväretkilleen. Kun menen aamupalalle unenpöppörössä, niin heillä on jo päiväreput selässään. Kun he saapuvat takaisin, niin minä olen jo nukkumassa.

Aamupalalla istun nurkassa juoden teetä. Nautin hitaista aamuista. Kirjoittelen sängyssäni verhojen takana. Tuijottelen taivasta. Venyttelen. Musiikki. Ehkä päiväunet.

Kävely keskustaan.Ohitan uimarannan.Markkinoilla ruokailu.Sitten jälkkäriä. Mango, luumuja ja pari vohveliakin tarttui vahingossa matkaan. Tähän paikkaan palaan joka päivä istuskelemaan ja miettimään elämää. Sinne niitä hotelleja nousee.Aikaisin nukkumaan.

Perheen sukulaispoika johdatti minut dormiini. Kappas. Olin seilannut edestakaisin vääriä portaita. Perheen äiti huikkaa minulle. Olinko kerjennyt jo eksyä? Nauramme. Saattoihan siinä niin käydä.

Tuntui hyvältä palata rauhaan ja yksinkertaiseen elämään. Tuli selkeästi tarpeeseen.

Minun pitäisi lähteä huomenna. Arvaa, lähdenkö.

Kotitehtävä. Muista käyttää aurinkorasvaa. Huhujen mukaan kelit ovat kohdillaan Suomessa.

Päivän kysymys. Miten olisi lettu- tai vohvelikestit viikonloppuna? Ehkä kermavaahtoa ja hilloa. Pari mansikkaa. 

Cat Ba 7.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram:imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Anni perjantai, kesäkuu 7, 2019 at 13:00

    Täällä Suomessa tosiaankin tarkenee, ei ole herkkua tämän ison mahan kanssa 😅 päätti tämä meidän kolmas lapsi hurauttaa yli lasketun ajan, pisin raskaus minulla! Kai vauva oottelee viileämpiä kelejä, että saa äiti ensin vähän hikoilla…

    Viime yönä istuin keskellä yötä yöpaitasillani terassilla viilentymässä, harkitsin jo uintireissua järvelle. Aurinko jo nousi, ei enää pimeä ehdi tullakaan täällä. On noissa valoisissa kesäöissä jotain ihmeellistä, vaikka unirytmin ne aina sekoittaakin totaalisesti.

    Varmasti tekee hyvää välillä sinunkin taas pysähtyä huilaamaan ja nauttimaan pysähtyneestä tunnelmasta!

    • Reply Henna lauantai, kesäkuu 8, 2019 at 09:31

      Ai tällä kolmannella ei ole kiire minnekään. 😀 Selkeästi odottelee viileämpiä kelejä. Eihän nyt suomalainen tämmöisillä helteillä liiku mihinkään. 😀

      Täällä tulee pimeä klo 19 aikoihin illalla. Jotenkin herännyt se pienen pienen kaipuu valoisia kesäöitä kohtaan. Ne ovat ihmeellisiä. Sen aina vaan kerkeää unohtamaan Suomessa. Eli vauva tietää jo hyvän päällekin. 😀 Kukas sitä nyt nukkumaan, kun on aina valoista. Kunhan muistaa nukkua sitten, kun tulee niillä viileämmillä keleillä maailmaan.

      On tehnyt hyvää olla, öllöttää ja huilia pitkien matkustusrupeamien jälkeen. 🙂

      Jäänpä siis odottelemaan vauvauutisia! <3

      • Reply Anni sunnuntai, kesäkuu 9, 2019 at 16:19

        Eilen hän päätti sitten ukkospäivän kunniaksi tulla rytinällä maailmaan, meidän iso pieni poika ❤️ Koko sakilla kaikki hyvin!

        • Reply Henna sunnuntai, kesäkuu 9, 2019 at 18:02

          Onnea! <3 Ja ihana kuulla, että koko sakki voi hyvin. <3 Teidän iso pieni poika päättikin tulla mahtipontisesti salamoiden iskiessä maailmaan. 🙂 Siinä on asennetta.

  • Reply Iida In Translation sunnuntai, kesäkuu 9, 2019 at 15:58

    Ihanaa lukea tuosta reissurauhastasi tien päällä! Superherttaisen kuuloinen perhemajoitus sulla siellä <3 Mäkin haaveilen vielä joskus tekeväni tuollaisen pidemmän monen kuukauden irtioton, blogisi on hyvää inspiraatiota sitä varten 🙂

    • Reply Henna sunnuntai, kesäkuu 9, 2019 at 18:14

      Suosittelen lämpimästi reppureissua. 🙂 Tässä on oma viehätyksensä. Ja pakko myöntää, että on kyllä mahtavaa, kun on aikaa ja saa ottaa rauhassa. En mitenkään pysyisi joidenkin aktiivisten reppureissaajien vauhdissa. He vaihtavat uskomattoman nopeasti maata ja lentävät ja ovat maksimissaan kolme päivää paikassa ja kiertävät aamusta iltaan ja ja. Tuli ihan hiki kirjoittaessa. 😀

      Voithan vaikka lähteä Japanista pienelle reissulle. Lähetät tavarasi Suomeen ja kierrät parissa maassa ennen Suomeen paluuta. Jos se on vain mahdollista. Täältä tulee vinkki vitoset. 🙂 Enkä ole unohtanut postausta Kambodzan soolomatkailusta. Kerään tässä vain dataa ja kerralla rysäytän koko postauksen.

      On aivan ihana majoitus. <3 Tykkään.

      Kivaa alkavaa viikkoa Japaniin! 🙂 Miten on? Syödäänkö parit pannukakut? 😀

    Leave a Reply