Puikko vastaan haarukka paikassa homestay

Tunsin paineet niskassani. Itse kehittelemäni. Yritin ottaa mallia vieressäni olevilta. Keskityin. En halunnut tiputtaa kanaa kaikkien katsoessa. Huomasin, kuinka haarukoita tuotiin lähemmäksi. En varmasti sortuisi ottamaan haarukkaa.En muista monestikaan syöneeni puikoilla Suomessa. Aasiaan saapuessani välttelin tilannetta ansiokkaasti. Kunnes kerran tajusin olevani puikkojen varassa.

Se taisi tapahtua bussimatkan aikana jossain pienessä ravintolassa, kun pysähdyimme syömään. Ei näkynyt haarukoita. Se ruokailu kesti pitkään. Bussi taisi jo töötätä lähdön merkiksi, kun tämä länsimaalainen vielä taiteili puikoilla. En kerjennyt syödä loppuun.

Siitä asti aloin sinnikkäästi syödä puikoilla. En aikonut enää kertaakaan istua nälkäisenä bussissa, koska itse en osannut/jaksanut/viitsinyt käyttää puikkoja. Nykyään olen aika hyvä nuudeleiden kanssa. Riisi meni yllättävän hyvin, kun pysähdyimme matkalla Vietnamin Sapaan. Olin nälkäinen. Suorastaan loistin uuden taitoni kanssa.

Majapaikkoinani on ollut bungaloweita ja hostelleita. En ole kertaakaan ollut hotellissa. Nyt on täysin uusi tuttavuus. Homestay.

Homestay tarkoittaa majoitusta paikallisten kodissa. Olimme toisen reppureissaajan kanssa löytäneet majoituksen Bookingista. Hänellä oli jo aiempaa kokemusta. Minulle kerta oli ensimmäinen.Tuntui, kuin olisi ollut mökillä. Sain kaivaa lisää vaatetta rinkkani uumenista. Onneksi olin ottanut villasukkia – monikossa. Lainasin niitä muillekin reissaajille.Vietimme kolme yötä paikassa.  Illalla pelasimme korttia ja hengailimme. Söimme kotiruokaa. Vinttikin näytti kotoisalta. Rinkat olivat mullin mallin. Päivisten saatoimme pyöriä Cat Catin kylässä, jos innostuimme.

Välillä kärsin rimakauhusta kuten nyt. Kana tipahti. Onneksi oli kulho alla. Minä ja taiwanilainen reppureissaaja olimme osallistuneet perheen illanviettoon, jonne oli kutsuttu ystäviä. Minä olin se sotkeva lapsi, joka ei oikein hallinnut syömistä.

Silti tunsin suomalaisittain hiljaa ylpeyttä itsestäni. Söin puikoilla koko ruokailun. Yksi paikallinen laittoi välillä kulhooni kanaa. Tulkitsin sen aluksi auttamiseksi. Enhän minä nyt apua olisi tarvinnut – en tietenkään.  Myöhemmin taiwanilainen kertoi, että se on tyypillistä Aasiassa. Tällä tavoin huomioidaan toista.

Kotitehtävä. Huomioi toista pienillä teoilla ja eleillä.
Päivän kysymys. Osaatko syödä puikoilla?

Vietnam/Sapa 24.5.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply