Jäikö nauruni Laosiin?

Nostan rinkan selkääni. Vaistomaisesti ojennan käteni kohti klipsua, jolla viimeistelisin rinkan selkääni tukevasti. Käteni ei löydä sitä. Ei ensimmäisellä eikä toisella kerralla. Otan rinkan pois selästäni ja tarkistan. Ei löydy.

Toinen reppureissaaja ojentaa minulle rinkan palaseni. Se oli löytynyt bussin lattialta. Rikkihän se oli. Ei naurattanut.
Katsoin, kuinka pariskunta nosti rinkkansa pois bussista. He jäivät Laosiin. En voinut edelleenkään uskoa, että he eivät päässeet rajan yli. He olivat matkalla Vietnamin Hanoihin, koska heidän lentonsa kotiin olisi viiden päivän kuluttua. Heitä ei naurattanut. Meitä muitakaan ei naurattanut.

He olivat kolme viikkoa aiemmin lentäneet kotimaastaan lomalle Aasiaan tarkoituksena tehdä pieni reppureissu. Lento oli Vietnamiin. Siellä he olivat viettäneet joitain tunteja kentällä jatkaen matkaa heti toiseen maahan.

Tällä pysähdyksellään he olivat käyttäneet 15 päivän viisumivapaan oleskelunsa, vaikka eivät sen pidempään oleskelleetkaan maassa. Leima oli leimattu. Jotta he saivat taas oikeuden tulla maahan viisumivapaasti, vaatisi se kuukauden oleskelun jossain toisessa maassa. Se ei toteutunut heidän matkallaan. Näin minä ymmärsin heidän tilanteensa.

Kun ylittää bussilla rajaa Vietnamiin, niin viisumia ei voi ostaa rajalta kuten Kambodzhan tai Laosin viisumin. Minä ostin omani Laosin Luan Prabangista – Vietnamin konsulaatista. Sinne heidätkin ohjattiin ostamaan viisumia. Matka rajalta Luan Prabangiin kestää.

Tarina ei kerro, mitä loppujen lopuksi pariskunnalle kävi. Tulivatko he takaisin Vietnamiin lennollensa? Aikataulu olisi kieltämättä tiukka. Ostivatko uuden lennon? Mitä tekivät?Heräsin siihen, kuinka kuulin Sapa Sapa Sapa. Olimme Sapassa. Siitä ei voinut mitenkään erehtyä. Katsoin kelloa. Se oli kaksi yöllä. Ei tämän näin pitänyt mennä. Katson toista reppureissaajaa. Meille oli sanottu, että bussi saapuisi viideltä aamulla Sapaan.

Kerta se on ensimmäinenkin, kun Aasiassa bussi on kolme tuntia ajoissa. Nyt täytyisi vielä etsiä majoitus. Nostin rinkan selkääni ja muistin hyvin selvästi sen olevan rikki.

Yöbussin tarkoituksena on säästää rahaa, koska ei tarvitsisi ostaa majoitusta. Kaksi nuutunutta reppureissaajaa käveli päät painuksissa kohti hostellia. Ei taaskaan naurattanut.Silmäni ovat kirkastuneet. Ilma ei. Sää hivelee ihoani – rapiat 20.

Vietnam ja Henna. Meille tulee varmasti kivaa. Viisumiasiat lähtivät vähän käsistä. Passissani on kolmen kuukauden viisumi.

Lisäksi kerron sinulle iloisen uutisen. Rinkkaa voi edelleen kantaa. Tilanteen mittasuhteet ovat pienentyneet.

Onneksi nauruni ei jäänyt Laosiin. Sain kuin sainkin sen seurakseni Vietnamiin.

Kotitehtävä. Naura.
Päivän kysymys. Onko se 20+ kuitenkin paras lämpötila suomalaiselle?

Olen löytänyt Sapan läheisyydestä kylän, jossa majapaikkani sijaitsee – Cat Cat.

Vietnam/ Sapa 21.5.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply