Eloisa Venla Valpuri

Istuin hostellin yhteisissä tiloissa. Kuulin kysymyksen, oletko Suomesta? Vastasin joo olen. Keskustelun aloitus oli hyvin suomalainen. Siitä se ajatus silti lähti liikkeelle. Olisi aika viettää viikonloppua teemalla Suomi.

Vietin ihanan viikonlopun Nong Khiawissa eloisan Venla Valpurin kanssa.

Nimi: Venla Valpuri
Ikä:24 vuotta
Kotoisin Suomen Lahesta.
Opiskellut Ruotsin Luleåssa.
Mahdolliset maisteriopinnot alkavat syksyllä Tukholmassa.

Vanhemmat ovat tottuneet reissaaviin lapsiinsa. Silti he olisivat toivoneet lentolippua Amerikan maalle. Kaikesta huolimatta Venla lähti soolomatkalle Aasiaan.

Kun vanhempien toiveita ei kuunneltu, niin isä otti ohjat omiin käsiinsä ja osti Venlalle rinkan syövereihin palohälyttimen, joka toimi myös murtohälyttimenä. Ilman valelompakkoa ei saanut lähteä minnekään.

Neljän kuukauden reissu. Lentokentän ikkunasta näkyi 10. helmikuuta suomalainen talvimaisema – räntää, loskaa, lunta. Vai mitä ihmettä sieltä taivaalta sataakaan? Venlan ei ollut vaikea jättää näkyä taakseen. Silti hän ei oikein tajunnut lähtevänsä. Venla lentäisi ensin siskonsa luokse Intian Goalle. Sisko toimii siellä joogaopettajana.
Katselin, kuinka Venlan rinkan mukana kulki joogamatto. Uskomatonta pakkaamista. Hän oli ostanut sen 12 eurolla Kambodzasta. Sitä mattoa on monet kerrat heitelty rinkan kanssa matkatavarasäilytystiloihin. Tie on kulkenut Intiasta Thaimaahan, Kambodzaan, Vietnamiin sekä Laosiin.

Kysyin Venlalta, miksi hän lähti yksin reissuun ja mikä on jännittänyt.

Hän oli puhunut reissusta vuosia ystävilleen. Harvalla on kuitenkaan mahdollista lähteä samaan aikaan reissuun. Joten kandin jälkeen tilanne oli nyt tai ei koskaan.

Matkan aikana käytännön asiat ovat jännittäneet, kuten ensimmäinen rajanylitys Thaimaahan. Kuinka kävisi, kun ei ollut lippua pois maasta? Nyökyttelin. Minuakin on jännittänyt. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin. Voin yhtyä siihenkin.

Kannattiko lähteä yksin? Kannatti. Ulos vaan. Yksinäisyyttä ei tarvitse pelätä. Aina tapaa uusia ihmisiä varsinkin hostelleissa. Nyökyttelin. Niin mekin päädyimme Venlan kanssa viettämään viikonloppua.

Parasta.

Ehdottomasti se, että hän on ylittänyt itsensä. Tehnyt asioita, mitä ei ollut ajatellut tekevänsä, kuten syvänveden vapaakiipeily. 

Ei – parasta

Reppureissaajana on vaikea saada omaa rauhaa. Dormit. Yksi ruokamyrkytys on myös koettu.

Tukka hulmuten syksyllä Tukholmassa, mutta minne Venla haluaisi vielä palata.

Vastaus tulee apteekin hyllyltä. Vietnamiin. Hoi an ja Cat ba. Molemmista hänellä on hyviä muistoja. Hoi an on kaunis kaupunki ja ruoka hivelee makunystyröitä. Cat baan kiipeilemään. Lisäksi hän mainitsee vielä Laosin Luan Prabangin. Paljon actionia, jos vain haluaa. Venlalla olikin kaikkia kivoja suunnitelmia vielä kaupunkiin.

Elämän motto.

Ei halua katsoa elämässään taaksepäin ja ajatella, että olisi voinut syödä tuon.

Kuvat ovat Venlan.

Muuten. Matkan jatkuessa Venla tajusi palohälyttimen olevan hyvin herkkä ja epäkäytännöllinen hostelleihin. Silti palohälytin on edelleen rinkassa ja matkaa takaisin Suomeen. Vanhempien ajatus on tärkein.

Kotitehtävä. Tsekkaa palohälyttimen toimivuus.
Päivän kysymys. Milloin viimeksi sitä ylitit itsesi?

Laos/ Muang Ngoi 14.5.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply