Kerro kerro kuvastin, missä on kaikkein kauneinta

Pyyhin kolmatta tai jopa neljättä kertaa hikeä hameeseeni – tosi naisellista. Olisiko kannattanut laittaa urheiluvaatteet? Pohkeeni huutavat ja hetken epäilen polven kestävyyttä. Pakko siihen on alkaa luottaa. Levähdän kiven päällä ja juon vettä. Katson tulevaa kipuamista. Sanomattakin on selvää, että en ihan ollut valmistautunut tähän.

Näin kyltin 200 metriä jäljellä. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka kauan olin kavunnut kohti näköalapaikkaa. Puuskutin ja kiiruhdin kohti auringonlaskua.

Istuin ja tuijotin maisemaa. Usvaisia vuoren huippuja. Aurinko oli jo laskenut. Kuulen sydämeni hakkaavan. Silti sydämen sykkeen läpi kuulen päivän hauskimman vitsin. Katsoin sveitsiläistä. Voi kunpa hän tietäisi, missä jamassa terveyteni on ollut polven lisäksi. Ai niin! Vitsi oli, haluaisinko nähdä auringonlaskun kamerasta? Naurua päälle.

Matka ylös kesti 75 minuuttia.

Koh Rongilla kuulin monesti kysymyksen mitä minä siellä tein, kun kerroin olleeni Koh Kongin kaupungissa. Sehän on ihan kauhea paikka. Minulle se oli paikka, jossa ei ollut karttoja turisteille. Oli paikallisten omaa elämää. Sitä aitoa elämää.

Mitä matkustaminen oikeastaan on? Onko se kokemusten ja kauneuden jahtaamista? Uusien kulttuurien opettelua. Yhteistä aikaa perheen kanssa. Rentoutumista. Aurinkoa. Rusketusta. Itsensä etsimistä. Mitä?

Toiset rakastavat matkustamista yli kaiken. Toiset eivät matkusta. Osa matkustaa joskus. Toinen lähtee aurinkoon, toinen Lappiin, kolmas mökille. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. On olemassa vain erilaisia tapoja. Aivan kuin on olemassa erilaisia ihmisiä.

Luan Prabangissa teimme hostellissa tapaamieni yksinmatkailijoiden kanssa päiväretken Kuang Sin vesiputouksille.

Se on uskomattoman kaunis. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Silti vaalin sydämessäni ensimmäisen vesiputouksen tunnetta. Tarunomaista elämän jatkuvaa virtaa. En halua rikkoa kokemusta luolasta – romanttisen alkukantaisesta luolasta.

Matkustaminen ei ole vain sitä kaunistakin kauniimpaa maisemaa tai uutta kokemusta edellisten kokemuksien perään. Se on myös sitä kaikkea, mitä näen bussin ikkunasta, mitä näen kaduilla. Kolikon toinen puoli. Köyhyys saa sydämeni itkemään verta. Se toinen puoli saa minut tuntemaan häpeää omia ongelmiani kohtaan. Niitä länsimaalaisia ongelmia kohtaan.

Kaiken sen kauneuden keskellä on myös paljon roskia, saasteita. Muovijätettä, joka ajautuu lasku- ja nousuveden mukana rantaan. Ihmisen pitkä käsi.

Mietin matkaani. Jahtaanko kokemuksia tai kauneutta? Mitä ihmettä aion tehdä matkallani, jos haluan kokea asian kerran, koska en halua särkeä tunnetta? Toiset reppureissaajat käyvät loopin aikana neljässä luolassa. Minä en suostunut menemään enää toiseen.

Tulin vesiputouksen äärellä seuraavaan lopputulemaan. Minä näen, koen ja elän – erilaista arkeani. En Suomessakaan janoa päivästä toiseen jotain uutta. Miksi tekisin sitä täällä? Matkallani en halua vältellä sitä kolikon toista puoltakaan. Se opettaa paljon. Pistää miettimään.

Olinko pettynyt, kun en nähnyt kaunista auringonlaskua? En ollenkaan. Aurinko laskee joka ilta. Riemuitsin koko illan siitä, että pystyin siihen kipuamiseen.

Kotitehtävä. Älä keräämällä kerää länsimaalaisia ongelmia elämääsi.
Päivän kysymys. Jahtaatko jatkuvasti uusia kokemuksia?

Laos/Nong Khiaw 12.5.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply senni sunnuntai, toukokuu 12, 2019 at 18:54

    Vitsit näitä sun kirjoituksia on kiva lukea! Semmosia tunnelmallisia ja aitoja ja ihania nuo kotitehtävät & kysymykset lopussa. Nauti! 🙂

    • Reply Henna tiistai, toukokuu 14, 2019 at 09:23

      Kiitos Senni! Ihanaa, että kommentoit. 🙂 Saan aina inspiraatiota kommenteista. Tietää, että joku lukee kotitehtäviä ja päivän kysymyksiä. 🙂 Kivoja päiviä! Ja toivottavasti pysyt reissussa mukana. 🙂

    Leave a Reply