Valo voittaa pimeyden – Tham Nam Non

Astuin kohti varjoja taskulamppuni kanssa. Tuijottelin seinämiä ja katsoin ylös. Kylmä ilma virtasi lävitseni. Vesipisaroiden tipahtelu kaikui pimeydessä. Kaiku tavoitti minut. Oli ihan autiota. Jatkoin kävelyä pimeyteen. Välillä katsoin taakseni, että näin valon. En halunnut kadottaa valoa.

Suomen marraskuu on pimeä. Viime vuonna ihastelin sitä majesteettista pimeyttä, joka tuntui luissa ja ytimissä. Kirjoitin tämän tekstin terassilla – ilman valoja. Oli pimeää. Kuulin vain tropiikin äänet ja läppärin valo kajasti kasvoihini. Pimeä pelottaa ihmisiä.

Jatkoin kävelyäni. En ollut yksin. Olin toisen soolomatkailijan kanssa. Olimme ainoat. Oli ikimuistoista nähdä vielä jotain niin koskematonta. Jotain, mihin ihmisen pitkä käsi ei ollut yltänyt.

Olin ensimmäistä kertaa luolassa. Isossa luolassa. Mietin thaimaalaisia nuoria, jotka viettivät viikkoja luolassa ennen kuin heidät pelastettiin. Yksi sukeltaja menetti henkensä. Tämä ei ollut sellainen luola, ei ollut sokkeloita. Vain suoraa. Luolassa ei ollut vettä. Kävelin pyöreiden kivien päällä. Varoin joka askeleella.

Photo by yassinmotion (Instagram)

Tiedätkö, kuinka pimeää on pimeä?  Se on niin pimeää, että et näe toisen ääriviivoja, vaikka hän seisoisi ihan vieressäsi. Laitat silmäsi kiinni ja sitten taas avaat ne. Et tiedä, ovatko silmäsi kiinni vai auki. En ollut koskaan kokenut sellaista pimeyttä. Kylmää ja kolkkoa pimeyttä.

Käännyimme takaisin. Sisälläni on hetkellinen pelko luolan suuruudesta. Haluan takaisin valoon. Valon määrä lisääntyy askel askeleella. Tunnet ihollasi valon lisääntyvän. Aivan kuten Suomessa keväällä.

Useissa paikoissa valuu vanana vettä suoraan luolan ”katosta”. Keskellä karun kaunista luolaa otan suihkun. Olinhan valmistautunut uimaan. Vesi on niin kylmää. Mietin, voisiko vettä juoda kuten Lapin purojen vettä. En uskalla kokeilla.

Konglorissa on toinenkin luola. Ilmeisesti aika kuuluisa. Se on suunniteltu turisteille. En ollut ollenkaan kiinnostunut käymään siellä, vaikka se on ihan majapaikkani vieressä.

Voisiko olla, että tämä luola jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi, missä käyn. Kokemukseni oli niin mieleenpainuva, että en halua rikkoa sitä. Haluan säilyttää kokemukseni samanlaisena kuin luola – romanttisen koskemattomana.

Kotitehtävä. Kuuntele kappale Päivänsäteestä ja menninkäisestä.

Päivän kysymys. Oletko kaivanut pimennysverhot kaapista?

Nyt ollaan jo Luan Prabangissa. Kevyt vuorokausi reissaamista takana.

Laos/Luang Prabang 7.5.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply