Kuukausikatsaus- toinen

Nuokuin bussissa. Raahauduin muiden reppureissaajien kanssa ensimmäiseen näkyvään hostelliin. Matkassa oli mukana myös muut Team yksinmatkailijat. Kello oli kaksi yöllä. Kaaduin sänkyyn. Nukahdin heti. En ollut edes laittanut tuuletinta päälle. Olin paikassa Thakhek.

Saavuimme Thakhekiin, koska aioimme tehdä loopin – kiertoajelun skoottereilla maaseudulla nähtävyyksiin pysähdellen. Luoliin, kauniisiin maisemiin, vesiputouksiin. Kesto olisi neljä päivää.

Siinä, missä ensimmäinen kuukausi oli pitkälle hakemista, kuinka tässä nyt pitäisi olla, kun on yksin matkalla. Päivärepun pakkaus. Junat. Hostellit.

Toinen kuukausi alkoi 5.4. uudella jämähtämisellä saarelle. Koh Rong. Aloitin työt spontaanisti. Kuukauden sana on ehdottomasti sosialisoituminen. Työyhteisö. Team yksinmatkailijat. Uusi asenne.

Toisen kuukauden aikana sisälläni on alkanut virrata reppureissaajan verta. Jostain syvältä sisältäni. Elämä tuntuu juuri tässä hetkessä hyvältä. Kannan rinkassani onnen avaimia mukana.

Koska olen ollut aika takki auki reissussa, niin toisen kuukauden aikana olen havahtunut siihen, että jossain vaiheessa pitäisi avata Momondoa ja etsiä lentoja. Pitäisi tehdä suunnitelma. Muuten makselen maltaita lennoista.

En kuitenkaan haluaisi suunnitella liikaa. Harvoin voi elää näin spontaania elämää. Nyt pitää nauttia – joka hetkestä.

Kuukauden aikana on opittu.

Tarjoilemisen alkeet.
Biljardin alkeet.
Korttipelejä.
Tikanheitto.
Skootterilla ajaminen.

Kuukauden aikana koettu.

Hiekka, joka on tomusokeria.
Vesiputoukset.

Olen sisäistänyt toisen kuukauden aikana tärkeän asian. Tämä on nyt minun elämäni, minun arkeni. Saattaahan se olla aika erilainen kuin yleensä tässä iässä, mutta erilaisuus on rikkaus. Välillä tämä tuntuu unelta. Toisessa hetkessä herään hiessä todellisuuteen, koska unohdan laittaa tuulettimen päälle.

Tiesin sillä samalla sekunnilla, että tiemme eroaisivat. Kuuntelin, kun paikan omistaja kertoi reitistä. Olimme vuokraamassa Team yksinmatkailijoiden kanssa skoottereita. Lause tässä on 60 kilometriä mutkikasta osuutta, jossa ajelee vietnamilaisia rekkoja – rekkaväylä. Asia selvä. Minä en ota osaa tähän.

Niin minä vilkutin skotille ja hollantilaisella, kun he lähtivät ajamaan kohti loopin ensimmäistä pysähdyspaikkaa. Mitäs minä teen?

Paikan omistaja hivuttautui esitteen kanssa luokseni.  Kertoi, että loopin päätepisteeseen pääsisi bussilla. Hmmm… Sain mukaani lapun, johon oli kirjoitettu laon kielellä tiedot. Niin minä lähdin Kongloriin, koska why not.

Saavuttuani Kongloriin, oli jo pimeää. Minulla ei ollut aavistustakaan, minkälaiseen paikkaan tulin. Aamun valjettua ymmärsin olevani pienessä maalaiskylässä. Mikä rauhan tyyssija!

Matkani kolmas kuukausi alkaa huomenna ja minusta tuli jälleen yksinmatkailija kaiken sosialisoitumisen jälkeen. Sekin tuntuu hyvältä.

Kotitehtävä. Älä hukkaa avaimiasi.

Päivän kysymys. Mitä uusia taitoja sinä opit viime kuussa?

Laos/Konglor 5.5.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Anni sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 17:01

    Huh, jo 2kk aikaa hujahtanut! 🙈
    Minä kärsimättömänä ootan vauvan syntymää ja lyllerrän päivät kipeänä pitkin kotia lasten perässä. Mieli on jotenkin tosi levoton ja kireä, saman muistan Eemin odotusajalta.

    Täällä seuraillaan mukana koko ajan, meillä satanut lunta kolmatta päivää…
    Jospa se kesä sieltä tulisi kuitenkin! 😅

    • Reply Henna torstai, toukokuu 9, 2019 at 18:24

      Jotenkin tuntuu, että tämä aika rientää reissun päällä hurjaa vauhtia! 🙂 Olin ihan hämmentynyt, kun oli TAAS kuukausikatsauksen aika. Mulle pitää kertoa, kun vauva syntyy. 🙂 Niin kivaa, että seurailette reissua! 🙂 Sinne suunnalle prinsessa tulikin sulattamaan sydämet <3 ja toivottavasti ne viimeisetkin lumet. Mikä tää takatalvi oikein oli! 😀

    Leave a Reply