Löysinkö neliapilan?

Lapsuuden kesät. Vapaus. Samoiltiin metsässä ja juostiin pelloilla. Aamusta iltaan. Leikittiin ja kiipeiltiin puissa. Nurmikko kutitti varpaita. Puhuttiin variksen saappaista. En muista, että minulla olisi niitä ollut, vaikka vietin kaiken aikani avojaloin.

Etsitkö sinä koskaan lapsena neliapilaa? Minä istuin siskoni kanssa usein nurmikolla ja yritimme etsiä sitä. Kun sen vihdoin löysi, niin voi sitä riemun määrää. Neliapila oli harvinainen.

Makaan riippumatossa ja tuijottelen pimeyteen kohti Mekong- jokea. Tähdet tuikkivat ja läpsin hyttysiä jaloistani – hyttysmyrkystä huolimatta. Saarielämä sopi minulle. Aika jännä juttu. Miksi tunnen oloni niin kotoisaksi saarilla? Sitä siinä mietiskelin. Siinä missä isoissa kaupungeissa olen eksyksissä, niin saarielämään sujahdan kuin kala veteen.

Vuokrasimme skotin ja hollantilaisen kanssa pyörät ja ajelimme ympäri saarta. Lämmin tuuli puhaltaa vasten kasvojani ja hymyilin keskellä peltoja. Käymme uimassa Mekong- joessa ja pyöräilimme takaisin bungalowiin. Yksinkertaista elämää. Ihan kuin palaisin lapsuuteni kesiin – avojaloin.

Sadekausi on enemmän kuin tervetullut.

Ovatko lapsuuteni juuret alkaneet nousta pintaan? Olen pienen kaupungin kasvatti. Juureni ovat olleet hukassa koko aikuisikäni. En ole koskaan juurtunut minnekään, vaikka asuin pitkään meren äärellä. Rakastin merta, mutta juureni olivat heikot. Tunsin, että sydämeni oli hukassa. Silti yritin rakentaa elämää itselleni. Jotain puuttui – aito hymy ja onni.

Vielä 33-vuotiaana tunnen levottomuutta. Levoton tyttö. Vaikka inhoan pakkaamista, niin nykyään teen sen mielelläni. Jännitys on sisälläni, kun hyppään bussiin kohti seuraavaa paikkaa. Tiedän, että jossain vaiheessa en jaksa elää tällaista elämää. Nyt se tuntuu ihan omaltani.

Löysinkö neliapilan? Ihan yhtäkkiä viikkojen aikana olen löytänyt. Sen harvinaisen. Sisälläni on syvä onni. Koh Rongilla viimeisiksi sanoikseni kuulin. Tulemme ikävöimään hymyäsi. Annalla oli tapana puhua pääni yläpuolella olevasta aurasta – onnen aurasta.

Ehkä mietit, mitä tämä nainen tekee tulevaisuudessa. No sitä tämä nainen ei tiedä itsekään. Eikä se haittaa. Tässä ja nyt on hyvä.

Ensimmäisen illan ravintola oli täynnä mietelauseita. Tähän silmäni osuivat.

Tänään Team yksinmatkailijat jatkoivat kohti uutta. Tässä vaiheessa tuntui hyvältä jättää saarielämä näin lyhyen pysähdyksen jälkeen. En ollut valmis jättämään tiimiäni. Unelmamatkallani palaan saarille vielä monesti. Tiedän sen.

Kotitehtävä. Ravitse juuriasi.
Päivän kysymys. Muisteletko koskaan kaiholla lapsuuden kesiä?

Don Det 28.4.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply