Paluu saarelle – Don Det

Terveisiä Laosista!

Heräsin kukonlaulun aikaan keskiviikkona. Pakkasin reppuni ja lähdin kohti pohjoista. Tiedossa olisi bussimatka Stung Trengiin. Minussa virtasi uutta reppureissaajan verta ja olin oikein odottanut pääsyä tien päälle. Tunnit ja maisemat vaan vilisivät ohitseni. Tiesin, että bussimatka olisi pitkä. Enkä ollut väärässä. Meni kymmenen tuntia.

Stung Tregissä yksi yö ja torstaina olisi tiedossa rajanylitys Laosiin.

Bongasin ensimmäisellä paussilla muita länsimaalaisia. Yleensä olen ollut ainoa.  Tutustuin parivaljakkoon – skotti ja hollantilainen. He olivat molemmat matkustaneet yksin, kunnes löysivät toisensa Kampotissa viikkoa aiemmin. Sieltä asti he olivat olleet erottamattomia.

Pääsin niin hyvin juttuun heidän kanssaan, että otimme saman hostellin ja jatkoimme yhdessä matkaa rajalle. Ihanaa! Minun ei tarvinnut ylittää rajaa yksin.

Rajalta jatkoimme vielä samaan paikkaan. Saari Mekong -joessa.Don Det.

En ollut viihtynyt Phnom Penhissä. Liikaa ihmisiä, liikaa autoja, valoja ja ääniä. Rakastin saarielämää. Laos ja 4000 saarta. En ole aivan varma, kuinka paljon uudet matkakaverini viihtyvät saarella vai kaipaavatko he kaupunkien actionia.  Jatkanko matkaani heidän kanssaan vai jääkö kohtaaminen hetkelliseksi – biljardin peluuksi ja hengailuksi? Jää nähtäväksi.

Tätä on yksin matkustaminen parhaimmillaan. Uusia kohtaamisia. Hetkessä elämistä.

Jottei elämäni kuulostaisi liian pumpulilta, niin heräsin aamulla pää märkänä. Laos ei pettänyt Kambodzan jälkeen. Kuumuus paheni. Jopa paikalliset hokevat hot hot. Tunnustan, että kaiholla olen selannut sosiaalista mediaa. Suomen lämmintä kevättä ja alkavaa raikasta kesää.

Silti päivääkään en vaihtaisi pois matkastani.

Kotitehtävä. Vaihda tyynyliina.
Päivän kysymys. Rakastatko lämpöä?

Don Det 26.4. 2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply