Istu ja rentoudu

Oli ensimmäinen työpäiväni tarjoilijana. Perehdytys kesti noin 10 minuuttia. Tärkein sääntö. Huolehdi minulle määrätyistä pöydistä. Jos niin sanotulla alueellani ei tapahdu mitään, niin ohjeistus oli sit and relax. Istu ja rentoudu.

Sisäistin työni tarjoilijana yllättävän nopeasti. Tuli siinä jotain mokailtuakin, mutta kuuluu kuvastoon. Ongelmaksi nousi ohjeistus – sit and relax. En kerta kaikkiaan osannut sitä. Se oli täysin mahdotonta.Minulla oli tunne, että minun pitäisi koko ajan tehdä jotain. Pitäisi olla kiire. Tunsin muuten huonoa omatuntoa, vaikka en edes saanut palkkaa. Jossain vaiheessa koko asiasta tuli jo ihan vitsikin työntekijöiden keskuudessa.

Meni yhdeksän työvuoroa. Sitten kerran vaan istuin ja rentouduin – töissä. Tunsin itseni voittajaksi.

 Minä töissä. Istun ja rentoudun. Kuka töissä kenkiä tarvitsee? Tietenkin, kun oli kiire ja asiakkaita, niin juostiin. Sen onneksi osasin.

Se alkaa jo pienenä lapsena paketilla – päiväkoti ja harrastukset. Aina pitää pukea vaatetta niskaan ja mennä autoon istumaan ja odottamaan, kun taas mennään.

Miltä näyttää nykypäivänä koululaisen elämä Suomessa? Koulu, harrastukset. Kuinka montaa kieltä opetellaan, että on hyötyä tulevaisuudessa? Peruskoulun viimeisellä luokalla sitä jo viimeistään pitäisi tietää, mitä haluaa elämältään. Silloin pitää tietää, mistä ammatista jää 50 vuoden päästä eläkkeelle. Pitäisi osata tehdä valinnaiset ja valinnat sen mukaan. Valita oma tiensä. Paineita, kiirettä, hyviä arvosanoja. Pitäisi kehittyä, pitäisi olla parempi.

Lukiolaisten stressistä on alettu puhua. Siinä iässä jo. Pitäisi kirjoittaa vaikka kuinka monta laudaturia, koska Arkadianmäellä päätetään neljän vuoden välein uusia asioita. Nyt on ensikertalaisien kiintiö korkeakouluihin. Mitä jos ensimmäisellä kerralla valitut opinnot eivät olleetkaan se oma juttu?

Sitten äkkiä äkkiä pitäisi tehdä opinnot ja työelämään. Opintojen aikana kannattaa jo suunnitella CV:tä, että varmasti saa työpaikan. Työpaikkakin kannattaa valita tarkoin, jotta CV on mahdollisimman ehjä.

Äkkiä vakituinen työ, perhe, oravanpyörä. Pitäisi olla sellainenkin multitalentti ja jaksaa tehdä monia eri asioita. Kasvattaa kunnon veronmaksajia, reissata, edetä uralla, sijoittaa, harrastaa, rakentaa omakotitalo.

Kiire. Kiire. Äkkiä. Äkkiä.Stressi. Stressi.

Kun harjoittelin työvuoroni aikana vain istumaan ja olemaan, niin mietin itsekseni tätä koko kuviota, jolla Suomen hyvinvointivaltio pyörii. Eikös vasta tullut joku onnellisuusraportti ja sen mukaan ollaan maailman onnellisin maa. Ollaanko me?

Kotitehtävä. Istu ja rentoudu.

Päivän kysymys. Onko kiireen ihannointi mennyt ehkä pikkuisen yli?

Huomenna jätän Koh Rongin taakseni. On aika jatkaa matkaa.

Koh Rong 21.4.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Anni sunnuntai, huhtikuu 21, 2019 at 18:19

    Tosi hyvä kirjotus, samoja asioita tullu itekki pyöriteltyä mielessä. Jotenkin ei tahdo osata vaan olla, aina on tehtävälistoja kirjotettuna ja kaikkea pitäs pitäs ja pitäs. Vaikka tekemällä ne asiat ei kyllä lopu…
    En haluais lapsille sitä kuvaa lapsuudesta, että aina äiti vaan touhus, eikä kerennyt rauhassa leikkimään tai ihmettelemään vaikka pieniä kiviä ulkona.
    Ja voiko ikinä tietää, mitä sitä haluaa isona tehä? Ite en osaa ajatella, että tekisin samaa hommaa eläkkeeseen asti. Kyllähän ihminen muuttuu koko ajan.
    Tsemppiä seuraavaan kohteeseen!

    • Reply Henna tiistai, huhtikuu 23, 2019 at 18:29

      Näitä samoja asioita oon miettinyt niin paljon viime vuosina. Tekemällähän asiat eivät tosiaan lopu..Lista tuntuu loputtoman pitkältä, koska sehän vaan kasvaa. Varsinkin varmasti asioita miettii vielä enemmän kun on lapsia, kun se oma arki on niiden pienten lasten lapsuus. Koska varsinkin ne kaikki pienet kivet ja kävyt on niin ihmeellisiä. 🙂

      No mää en ainakaan voi. 😀 Ja ihminen tosiaankin muuttuu matkan aikana – ajatukset, työt, mielipiteet. Onneksi näin! 🙂

    Leave a Reply