Leijona vaanii – Angkor Wat

Saavuttuani Kambodzaan pitkän matkustusrupeaman jälkeen, niin ensimmäisenä aamuna heräsin reissuväsymykseen, voisi myös käyttää sanaa reissukrapulaan.

Kaikki tuntui hankalalta. Kameran ottaminen laukusta, sometus, riisi, paikallisten taksien (=tuktuk) huutelu, aurinkorasvan valuminen ja likaiset hiukset.

Sain kuin sainkin itseni kiertelemään ja en ihan tiedä, mitä mieltä olisin paikasta. Tunnustelen vielä ja palaan asiaan. En halua antaa väärää kuvaa, mihin vaikuttaisi oma väsynyt mielialani.

Kuitenkin toiseen aamuun heräsin jo ponnekkaammin ja reissuväsymys oli selätetty. Jee!

Lähdin oikein päiväretkelle.

Angkor Wat

Lähdin kävellen hostellistani kohti lipunmyyntipistettä. Sinne meni tunti. Lippu maksoi 37 usd. Jotenkin tuntui, onko paikka sen arvoinen.

Päätin jatkaa kävelyä kohti määränpäätä – temppeleitä. Kerta vihdoin oli terve jalka, mikä ei viime vuosina ole ollut itsestäänselvyys. Siinä meni toinen tunti.

Kun vihdoin pääsin Angkor Watiin, niin olin mykistynyt paikasta. En ollut yhtään valmistautunut siihen, että alue oli niin iso ja että temppeleitä olisi niin paljon. Enkä edelleenkään halunnut maksaa taksista. Päätin jatkaa kävelyä. Makasin jo riippumatossakin välillä – tauolla.

Kuitenkin edessäni alkoi avautua näkymät temppeleille. VAU! Tiesin, että nyt muuten oli 37 usd arvoista.

Olin inspiroitunut Koh Mookin saarella tapahtuneesta kohtaamisesta niin paljon, että olin mietiskellyt omaa asennettani soolomatkallani. Tulin siihen tulokseen, että minä voisin valita, vietänkö aikaani yksin vai olisinko mahdollisesti aktiivinen itse ja juttelisin ihmisille.

Päätin olla leijona, joka vaani toista soolomatkailijaa. Seurailin ihmisiä TAAS. Kenellä on napit korvissa? Kuka ei puhu kenellekään? Pian näin ”saaliin” edessäni.

Henna: Hei! Matkustatko yksin?
Soolomatkailija: Joo matkustan.
Henna: Suomalaisittain suoraan aiheeseen. Hei kiva, niin minäkin. Oletko ajatellut hengailla yksin vai haluaisitko hengailla yhdessä?
Soolomatkailija: Olisihan se kiva hengailla yhdessä.

Niin me vietettiin ihan superkiva päivä hengaillen. Toinen soolomatkailija oli valmistautunut paljon paremmin kuin minä. Hänellä oli skootteri. Hän myös saattoi hetkellisesti nauraa minulle. Olinko oikeasti ajatellut kävellä? Kyllä olin.

Päivän pituus 10h. Cokis maistui taivaalliselta hostellilla.

Kotitehtävä. Jututa ihmisiä. 

Päivän kysymys. Teetkö matkoillasi järjestettyjä päiväretkiä? Vai oletko DIY- tyyppi?

Siem Reap 31.3.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Iida In Translation maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 08:22

    Wow, mieletön paikka! 🙂 Tuonne on ehdottomasti joskus päästävä. Voisin todellakin tarttua tuohon tehtävään, nyt yksin kun Tokiossa olen.

    Mäkään en ikinä harrasta järjestettyjä retkiä, kuvittelen niiden olevan kauheaa rahastusta. Ehkä pitäisi päivittää asennetta kuitenkin vähän 🙂 olisi tosi kiva mennä vaikka kokkauskurssille!

    • Reply Henna maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 14:13

      Oli kyllä paikka! Mutta en tosiaan suosittele kulkuneuvoksi omia jalkoja, koska sitä välimatkaa oli temppeleiden välillä.

      Tartu tehtävään. 🙂 Munki päivä temppeleillä muodostui niin kivaksi, kun päätin mennä juttelemaan toiselle soolomatkailijalle.

      Määkään en harrasta, oon aika pitkälle semmoinen DIY-tyyppi. 🙂 Joskus ehkä jonkun päiväretken tehnyt. Kokkauskurssi kuulostais tosi hyvältä. Mee ihmeessä. 🙂

    Leave a Reply