Taskut tyhjät huolista / Ellinoora, Ei hävittävää

Tapahtui kerran resortissani.

Olin ostamassa vettä.

Yhtäkkiä joku alkaa puhua minulle. Hän paljastui hollantilaiseksi, joka tuli vuosittain viettämään lomaansa saarelle.

Hollantilainen: Olet ilmeisesti yksin matkalla? Olen nähnyt sinun chillailevan täällä.
Henna: Joo lähdin ihan yksin.
Hollantilainen: Sinua on ollut kiva seurata. Hymysi on joka päivä leveämpi ja tanssahtelit aamulla aamupalalla.
Henna: Suomalainen hetki. Hämmentynyt. Lisäksi täysin sanaton.
(By the way. En kauhean usein jää sanattomaksi. En muista edellistä kertaa.)
Hollantilainen: Ei sinun tarvitse kertoa minulle tarinaasi.
Henna: Edelleenkään ei oikein osaa sanoa mitään. Tekee suomalaiset ja vaihtaa pokkana aihetta.
Jatkoin sanomalla. Rakastan tätä paikkaa. Tuntuu, että aika pysähtyy.
Hollantilainen: Tiedän juuri, mitä tarkoitat. Siksi minäkin tulen tänne joka vuosi.

Sen jälkeen mietittiin, mihin menisin seuraavaksi. Hän ehdotti Malesiaa. Voisin olla siellä ja sitten uudestaan leima passiin ja kohti Pohjois-Thaimaata.

Olin pitkään hämilläni koko tilanteesta.

Kohtaamispaikka.

Pakko myöntää, että olen itse ihan samanlainen. Seurailen ihmisiä. Kulttuuriset erot ovat kuitenkin tiukassa. Minä en mene kertomaan sitä niille ihmisille.

Menin yksi syksy ystäväni luokse junalla Keski-Suomeen ja matkalla katselin ihmisiä. Mietin paljon, ovatko he onnellisia. Silloin oli marraskuu. Ei näkynyt hymyjä.

Jotain ihmeellistä oli tapahtunut tällä saarella.

Oliko se Dadan ansiota? Keinun. Meren. Riippumaton. Saaren. Jonkun muun.

Joku taika sai minut taas hymyilemään aidosti.

Tänään, 17 päivää myöhemmin, jatketaan matkaa. Voisi myös sanoa, että palataan lähtöpisteeseen.
Yöjuna Bangkokiin. Malesia hylättiin tässä vaiheessa.

Kotitehtävä. Hymyile aitoa hymyä. Jos sitä ei löydy. Etsi se.

Päivän kysymys. Missä sinun aikasi pysähtyy?

Koh Mook 26.3.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Anni tiistai, maaliskuu 26, 2019 at 08:29

    Tulin tästä niin hyvälle tuulelle, etten osaa edes kommentoida muuta kuin…

    😊😎👌🏻

    Ja matka jatkuu!

    • Reply Henna perjantai, maaliskuu 29, 2019 at 15:58

      Matka jatkui. 🙂 Oli kyllä erikoinen kohtaaminen, juteltiin myöhemminkin monet kerrat. Sinäkin loistat. <3

  • Reply Tarja keskiviikko, maaliskuu 27, 2019 at 17:53

    Hyvä, Henna! Pelkäsin jo, että juurrut… Minun aikani pysähtyy savusaunassa. Yksin. Ilman muita ääniä, vain kiukaan sihinä. Tai vieraassa kaupungissa, jossa kukaan ei tunne. Käveleskellen outona päämäärättömästi. Keep on going! Fiiliksen mukaan! Elämyksiä!

    • Reply Henna perjantai, maaliskuu 29, 2019 at 16:00

      Savusauna. <3 siinä on kyllä ehdottomasti toinen paikka, missä kaikki vaan pysähtyy. Totta! vieras kaupunki on myös yksi. Sitä en itse ollut hoksannutkaan, vaikka on tullut kierreltyä monet vieraat kaupungit. Oli aika vaikea lähteä, mutta loppujen lopuksi oli jo aika. 🙂

    Leave a Reply