Inhoan hiekkaa, mutta rakastan merta

Lähdin reissuun Aasiaan, joka on tunnettu turkoosinsinisestä vedestään ja valkoisesta uskomattoman hienosta hiekastaan. Sinällään tilanne on aika koominen, koska täysin rehellisesti voin sanoa inhoavani hiekkaa.

Sitä on aina kaikkialla. Laukussa, vesipullossa, kengissä, sängyssä, lattialla, sukissa, päänahassa, korvan takana, joskus yskähdyksenki mukana tulee hiekkaa. Ärsyttävintä on, kun se tarttuu aurinkorasvaan ja huulirasvaan. Kun hiekka kuivuu, niin iho tuntuu samalta kuin hiekkapaperi. Suosin pehmeää ihoa.

Onneksi meri kompensoi inhoani hiekkaa kohtaan. Rakastan merta. Voisin tuijotella sitä tuntikausia. Edes ihminen ei, kaikesta yrityksestään huolimatta, voita merta. Välillä luonto muistuttaa ihmistä ihmisen pienuudesta, hyvä niin. Ikävä kyllä ihminen tuhoaa luontoa, minkä kerkeää.

Viime syksynä tapahtui jotain tosi outoa marraskuussa. Ensimmäistä kertaa vuosiin näin Suomen marraskuun majesteettisena. Se luonnon pimeys tuntui luissa ja ytimissä. Kävelin iltaisin meren rannoilla ja metsässä ihaillen sitä mystistä pimeyttä.

Näillä kävelyilläni jäin usein sillalle, jolloin musta tuuli puhalsi mereltä vasten kasvojani. Kerran leikin Kate Winsletia ja Leonardo DiCapriota Titanicista, yksin kylläkin. Tiedät sen kohtauksen, kun he ovat laivan kärjessä ja tulevaisuus on avoin. Tuuli tuivertaa hiuksissa ja uskallat päästää kädet irti, koska luotat elämään.

Entisessä kotikaupungissani tunsin meren läheisyyden koko ajan. Talvella piti pitää piposta kiinni, mielellään käyttää tuplapipoa. Kesällä mereltä tuleva tuuli viilensi. Kerran jos toisenkin itkukurkussa pyöräilin vastatuuleen, kun tuuli vihmoi räntää vaakatasossa sillalla. Niinä hetkinä teki kyllä mieli enemmän vihata kuin rakastaa.

Uin joka päivä meressä ja yritän harjaannuttaa kellumistaitojani. Sen jälkeen levitän lisää aurinkorasvaa, ja hiekka naarmuttaa ihoani. Täällä annoin kuitenkin merelle tämän mahdollisuuden. Ai kävinkö viime kesänä uimassa Suomen vesissä. En todellakaan. En ole koskaan ollut niin lämminverinen, että mielelläni kävisin uimassa luonnonvesissä. Ihmiset sanoivat meriveden olevan lämmintä kuin maito. En uskonut heitä.

Aamupalan jälkeen istun keinuun ja tuijottelen merta. Viihdyn resorttini rannalla. On luksusta, kun saa olla ainoa henkilö rannalla. Saa tanssahdella musiikin tahdissa.

Minun piti tänään lähteä saarelta. Ostin lisäaikaa.

Katso tuota kuvan hiekkaa. Eihän sille voi olla vihainen koko aikaa.

Kuvat ovat paikalliselta rannalta, jonka nimi on Charlie.

Kotitehtävä. Kaiva imuri kaapista, kurakelit alkavat.

Päivän kysymys. Kuulutko team Mereen vai team Järveen?

Koh Mook 16.3.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Anni lauantai, maaliskuu 16, 2019 at 16:55

    Voi mitä kuvia, nyt kyllä tekis mieli teleportata ihtensä sinne!
    Ihan tuntuu auringon lämpö iholla kun haaveilee… 😎

    Kuulostaa siltä, että oot saanu ”latautumisen” hyvää alkuun, nautiskele. Mahtavaa, kun ei oo tarkkoja suunnitelmia tai aikatauluja, niin pystyt jäämään pidemmäksi aikaa samaan paikkaan, jos siltä tuntuu.

    Tykkään sun tyylistä kirjottaa!

    • Reply Henna sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 16:12

      Kiitos Anni! 🙂 Kyllä nautin ja aurinko lämmittää. Voi kunpa voisin täältä lähettää lämpöä sinnekin. Mulla on täällä jo ihan rutiinit. 🙂 Kun on yksin matkalla, niin parasta on se, että suunnitelmaa voi aina muuttaa. Pysy matkassa! 🙂 Katsotaan, mihin tie vie täältä, kun raaskin lähteä jatkamaan matkaa.

  • Reply Linda lauantai, maaliskuu 16, 2019 at 23:17

    Todellakin MERI💙 Ja viime kesänä vesi oli linnunmaitoa, koska mäkin uskalsin uimaan enemmän kuin kerran!😉 JA itseasiassa merivesi oli iltaisin välillä lämpimämpää kuin ilma!!🙊

    • Reply Henna sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 16:08

      Ehkä mun olisi sitten pitänyt uskoa. 😀 Olin ihan varma, että mua vaan huijataan. Mutta tiiän, että sääkään et ihan helposti mee uimaan. Odotetaan seuraavaa vuosituhannen hellekesää, niin sitten määki. 😀 Ihanimpia muistoja ovat myös veneilyt. <3

  • Reply Iida In Translation keskiviikko, maaliskuu 20, 2019 at 11:57

    Ihanan tunnelmallinen postaus! <3 Minäkin rakastan merta, mutta inhoan hiekkaa 😀 Erityisesti sitä, miten se menee kenkien sisään. Ainoa vaihtoehto on todellakin olla avojaloin, eli en itsekään kiirehtisi flip-flop-ostoksille 🙂

    • Reply Henna perjantai, maaliskuu 22, 2019 at 07:44

      Ihana Iida <3 Mua alkaa jännittää sun lähtö! Jään mielenkiinnolla seuraamaan Japanin ihmeellisyyksiä. Oon todennut saman. Ei kenkiä hiekan lähelle. 😀 Ei tässä kiire olekaan. Olen edelleen jämähtäneenä samalla saarella. 😀

  • Reply Marjo perjantai, maaliskuu 22, 2019 at 11:01

    Ihana lukea blogiasi, ja MERI on myös minun suosikki. Uin Suomessakin, vaikka vesi on harvoin niin lämmintä kuin viime kesänä. Thaimaan vesi on kuin lämmitetty kylpyvesi, nauti.

    • Reply Henna lauantai, maaliskuu 23, 2019 at 18:07

      Kiitos Marjo kommentistasi ja kaikesta. 🙂 Toivottavasti kaikki hyvin siellä. <3 Vesi on kyllä täällä kuin lämmitetty maito. Jopa mää pystyn uimaan tuntikausia ja lillumaan vedessä. Vain rohkeat käy myös Suomessa kuten sinä. 🙂

    Leave a Reply