Yöjuna Bangkokista Trangiin

En voinut uskoa, että olin jo unohtanut kellon. Särki koko ”mananan” metsästyksen. Toinen päivä reissussa ja nyt on jo kiire. Kävelin pikakävelyä juna-asemaa kohti. Kelloa ei saa unohtaa kaikissa tilanteissa.

Päivä sai erikoisen käänteen aamupalalla, kun tutustuin saksalaiseen ja lähdettiin spontaanisti Chinatowniin, jonne ei koskaan päästy. Yhtäkkiä istuimme veneen kyydissä ja olimme jokiajelulla. Tämän siitä saa, kun yrittää yhdistää sekä saksalaisen että suomalaisen täsmällisyyden. Kiireen.

Hain nopeasti take away -ruokaa ja istuin rinkkani kanssa junaan. Väärälle paikalle totta kai. Kun minut hätyytettiin pois, niin vihdoin löysin oman paikkani. Näin alkoi matkani kohti Trangia.

Edessäni istui thaimaalainen vanhempi nainen. Katsoimme ensimmäiset kolme tuntia ulos ikkunasta. Sitten tuli pimeä. Ohi kiitivät maalaismaisemat ja aurinko laski. Ne ensimmäiset tunnit tuntuivat epätodellisilta.

En voinut edelleenkään uskoa, että olin täällä.

Junan vaunu oli ihan täynnä. Minä olin ainoa länsimaalainen. Kaikki olivat ystävällisiä ja hymyilivät. Junassa oli ihan samanlaista kuin Suomenkin junissa. Takanani istui lapsiperhe. Edessäni nuorisojoukko. Sitten minä ja thaimaalainen nainen.

Muistatko, kuinka kerroin lentokoneen tuuletuksista. Ne eivät ole mitään verrattuna tämän junan tuuletuksiin. Ikkunat olivat sepposen selällään koko yön. Yöllä ei ole niin lämmin ja junan kiitäessä eteenpäin ikkunoista tuuleekin ihan kivasti.

Laitoin päälleni fleecepeiton. Onneksi otin mukaan. Loppujen lopuksi kaivoin pyyhkeenkin fleecepeiton päälle. Nukahdin jossain vaiheessa.

Kello 2 alkaa tapahtua. Olimme pysähtyneet asemalle ja ainakin viisi myyjää huutavat isoon ääneen thaiksi ja myyvät ruokaa. Koko vaunu herää siihen. Mukaan lukien ne lapset, joiden oli muutenkin vaikea alkaa nukkua. Ostin riisiä.

Kun sekamelska ruuasta oli ohi, niin kaikki alkoivat taas nukkua. Käänsin kylkeä ja huomasin tuijottavani kania. Siis lemmikkikania. Se lymyili penkin alla ja lähti hyppimään. Niin lähti muuten kaikki thaimaalaisetkin. Joku matkustajista oli tuonut kanin pahvilaatikossa junaan ja se oli karannut. Tämän episodin jälkeen kaikki taas rauhoittuivat nukkumaan.

Seuraavan kerran heräsin siihen, kun kaikki muut matkustajat työntävät päänsä ulos ikkunasta. Mietin itsekseni, että kaikki me ihmiset ollaan yhtä uteliaita riippumatta kansalaisuudesta. Jotain oli selkeästi tapahtunut. Minulle ei ollut tilaa ikkunoiden luona, niin ruokia myyvä nainen kertoi, että vuohi on jäänyt junan alle juuri ennen Trangin asemaa.

Näin minun 15 tunnin junamatkani Thaimaan kolmannessa luokassa piteni. Mutta ei se haitannut. Olin päättänyt jo Suomesta lähtiessäni, että minulla ei ole kiire mihinkään. Paitsi jos aikataulu pettää ja pitää kiirehtiä junaan.

Tämän kokemuksen jälkeen aion jatkossakin matkustaa junalla.
Kaikki meni hyvin.

Ainostaan sille pitkälle mekolle tulee ensi kerralla käyttöä.
Hikinen aurinkorasvattu iho ei ollut parhaimmillaan likaista nahkapenkkiä vasten.

Loppujen lopuksi pääsin kohteeseen hiukan ränsistyneenä.

Koh Mook.
Täällä ainakin seuraava viikko ”mananan” metsästyksessä.

Kotitehtävä. Pue oikein. Lämpimän kanssa aina pärjää.

Päivän kysymys. Mikä on pisin junamatkasi?

Koh Mook 9.3.2019

Henna

Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Iida In Translation tiistai, maaliskuu 12, 2019 at 13:25

    Olipa aivan ihana tunnelmapala thaimaalaisesta junasta! <3 Melkein tunsin tropiikin öisen tuulen ihollani.

    Omat pisimmät junamatkani ovat ihan vain Suomesta, 0lisi ihanaa junamatkustaa enemmän maailmallakin. 🙂 Juna on ehdottomasti suosikkitapani liikkua paikasta toiseen.

    • Reply Henna keskiviikko, maaliskuu 13, 2019 at 15:12

      Kohta on mahdollista Japanin rautateillä! 😀 Junassa oli kyllä tunnelmaa.Meinasin kirjoittaa myös samasta asiasta, kuinka tuuli tuiversi hiuksissa. Siltä tuntuu vapaus. 🙂 Juna on myös minun suosikkitapani liikkua pisteiden A ja B välillä ja tarkoituksena on mahdollisimman paljon junailla Aasiassa. Sunki reissu alkaa lähestyä!!!!

  • Reply Titta lauantai, maaliskuu 16, 2019 at 21:06

    Fleecepeitto pelasti <3

    • Reply Henna sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 16:17

      Kyllä. <3 Onneksi oli mukana. En ikinä lähde ilman sitä mihinkään. En ilmeisesti edes tropiikkiin. 😀

    Leave a Reply