Mission Bay – Missio päättyi terassille

Meidän tiramisu on parempi.

Lausahdin toisen lusikallisen jälkeen. Silti tiramisu katosi parempiin suihin nopeasti kuten vohvelikin.

Päätimme jakaa jälkkärit. Silloin saa maistaa kaikkea. Mielestäni Aasiasta tulevilla asiakkailla on kiva tapa aina jakaa ruokansa.

Olen vietellyt lomaviikkoja.

Ennen työviikkoni oli lounas ja päivällinen. Eli avasin ja suljin putiikin kuutena päivänä viikossa. Nykyään suljetaan asiakkaiden mukaan. Eli monesti menee sinne klo 23:00 asti. Tauko pari – kolme tuntia keskellä päivää. Karkeasti sanottuna näillä mentiin ensimmäiset neljä kuukautta. Sitten oli se pikkujoulukausikin.

Jossain vaiheessa en ollut tyytyväinen tilanteeseeni.

Halusin samanlaisen työvuorolistan kuin muillakin. Pidemmät työvuorot ja kivoja aamuvapaita. Meillä on kaksi ravintolaa ja tein töitä siinä toisessa, joka on suljettuna osan päivästä. Halusin tehdä töitä molemmissa.

Lokakuussa otin asian puheeksi ensimmäisen kerran – nätisti. Joulukuussa otin uudestaan. Olen suhteellisen kärsivällinen.

Mitään ei tapahtunut.

Mielestäni asiat pitäisi ottaa haltuun ensimmäisestä. En ollenkaan pidä, kun pitää koko ajan olla sanomassa. Minä en valita turhasta.

Loppujen lopuksi piti ottaa oikein asiaksi. Sanoin jos en ole onnellinen, olen vaikea. Haluan samat tunnit, enemmän vapaa-aikaa. Pitempiä työvuoroja. Aamu- tai iltavapaita.

Vihdoin jouluviikolla homma alkoi luistaa haluamallani tavalla. Kaksi aamuvapaata. Viime viikolla kolme. Tällä viikolla vaihdoin työvuoroja työkaverin kanssa ja menetin vapaapäiväni, mutta sain vaihdossa iltavapaan. Lisäksi kolme aamuvapaata.

Jouluviikolla tein 39,5 tuntia. En ole tehnyt koko Aucklandissa oloni aikana alle 40 tuntia viikossa. Tuntui lomalta.

En usko, että tilanne jatkuu samanlaisena helmikuun loppuun asti, joten nyt pitää nauttia.

Työyhteisömme muuttuu koko ajan, koska joku aina lähtee reissaamaan. Sen vuoksi pyyntöjäni ei pystytty toteuttamaan aiemmin, koska aina koulutetaan uusia. Osasin molempien ravintoloiden käytännöt – same same but different. Suurin osa tekee töitä vain toisessa.

Minulla on kolmatta viikkoa unelmatyövuorolistani. Enemmän vapaa-aikaa ja samat tunnit. Tälle viikolle tulossa 44 tuntia.

Kerroin työvuorolistojen tekijälle rakastavani uutta listaani. Joka siis on nyt samanlainen kuin muillakin. Sain kaiken, minkä halusin. Kärsivällisyys palkittiin.

Hän vastasi olen onnellinen, että olet onnellinen.

Huudahdin jo viime viikolla, mitä ihmettä teen kaikella tällä vapaa-ajalla. Ihan mahtavaa! Ehkä voisin tutustua Aucklandiinkin. Koska kerkeän hengailla kotonakin. Koska se on tärkeintä.

Joten iltavapaalla suuntasin työkaverini kanssa Mission Bayhin.

Hei täällähän on ranta! Ensimmäinen kuva, kun bussista nousin.

Mitäs me tehtäisiin? Mennäänkö kävelylle? Mennään vaan. Saan otettua kuvia blogiinkin.

Suunnataan tuonne. Ei tämä paikka kovinkaan iso ole.

Kivoja värikkäitä taloja.

Ravintoloita toisensa perään.

Mikäs tuo ravintola on? Siellä näyttää olevan kiva terassi. Mennäänkö katsomaan? Joo. 🙂

En ole nälkäinen, mutta jälkkärit voisi ottaa ja yhdet. Onpas kiva tämä terassi toteaa kuvassa oleva riemuidiootti. 😀 Ei jaksa lähteä enää kävelylle.

Nappaan vielä yhden kuvan.

Ja näin meidän matka Mission Bayssa jämähti terassille. Sattuuhan sitä. 😀 Osaan jämähtämisen taidon. Ei minun pitänyt jäädä Aucklandinkaan ja täällä sitä ollaan vietetty kohta viisi kuukautta.

Kotitehtävä. Joskus pitää olla kärsivällinen.
Päivän kysymys. Pidätkö tiramisusta?

Auckland 10.1.2020

Henna

Uuden vuoden ensimmäinen päivä

1.1.2018

Kävelen kepeillä ja nappaan ties kuinka monennen kipulääkkeen. Nyt on taas motivaatiota kuntouttaa koipea kuukausi kaupalla.

Tapaturman jälkeen kuntoutuminen ei edistynyt mitenkään. Sanoihan kirurgi leikkauksen jälkeen, että siellä olikin vähän enempi korjattavaa. Ei ihme, että ei ollut kuntoutunut.

Mieltäni piristi edellisen illan voitto Trivial Pursuitissa. Muutenkin odotin tulevaa vuotta innostuneena. Saisin aloittaa töissä uudessa tehtävässä, jalastakin pitäisi tulla hyvä.

Ehkä tämä vuosi 2018 on edeltäjäänsä parempi.

1.1. 2019

Istun edelleen yövaatteissa. Kello näyttää olevan jo yksi. Kuuntelen Ellinooran Aina ku Aira ja Funeral Songia. Uusi vuosi vaihtui.

En jaksanut edes valvoa uuden vuoden yli. Menin nukkumaan 10 minuuttia ennen kuin muu Suomi kippisteli ja toivotteli uusia vuosia. Vuosi 2019 sinua on odotettu.

Vuosi 2018 ei kyllä juurikaan ollut parempi, samaan sarjaan aiempien vuosien kanssa. Sitäkin varjostivat terveysvaivat ja lamaannuttava väsymys.

Miten voinkin aina olla uutena vuotena sairauslomalla? Onneksi jalka ei ollut enää kipeä ja fysioterapeutti opetti kävelemään taas oikein. Tiesitkö, että aivot unohtavat oikean kävelytekniikan, jos kinkkaa toista vuotta?

Siskoni sanoi kaikki laittaa näitä best of nine. Totesin minulla ei koko vuonna ollut edes yhdeksää hyvää päivää. Nauroin päälle. Huumori onneksi on säilynyt. Omalle jutullehan vasta saakin nauraa.

Silti vuonna 2018 tapahtui jotain maagista. Monet menivät naimisiin ja pieniä vauvoja syntyi. Se oli vuosi, joka oli minun ja ystäväni vuosi. <3

Ei ehkä sillä lailla, mitä kumpikaan meistä  ajatteli. Ei ollut raketin lailla pelkkää ilotulitusta. Oli itsetutkiskelua, pohjia, nousemista ja ennen kaikkea vahvistumista ja rohkeutta elää omannäköistä elämää.

Minä kasvoin ihmisenä.

Sain vihdoin kaikki avaimet käteeni ja avasin oven uuteen. Mitään ongelmaa en lakaissut maton alle, mitään en paennut. Otin ystävät ja perheen mukaani uuteen elämänvaiheeseen, loput jätin.

Vuosi 2018 sysäsi minut unelmani tielle. Sen unelman, josta haaveilin jo 17-vuotiaana, ja joka nosti taas päätään 15 vuotta myöhemmin vuonna 2017.

Tiedätkö, koskaan ei ole liian myöhäistä?

1.1.2020

Haltioituneena katson ilotulituksien väriloistoa taivaalla. Ympärilläni on puheensorinaa, vislauksia, onnea, halauksia.

Suurtakin suurempi kiitollisuus valtaa mieleni. Pienen pieni kyynel koristaa silmäkulmaani.  Saako suomalainen olla julkisesti ylpeä itsestään? Koska siinä hetkessä olin todella ylpeä itsestäni.

Olin toisella puolella maailmaa.  Tein sen, mistä aina haaveilin. Irtisanoin elämäni Suomessa ja lähdin. Matkaani on takana kohta 10 kuukautta. Eikä loppua näy.

Nyt on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Uuden vuosikymmenen. Minulla on hyvä kutina tulevasta. Mitä ikinä se tuokaan tullessaan – ala- tai ylämäkiä.

Ei hätää! Minä olen valmis jokaiseen elämän mutkaan.

Pyyhin karkaavan kyyneleen silmäkulmastani ja hymyillen käännyn halaamaan työkavereitani ja toivottamaan hyvää uutta vuotta.

Hyvää uutta vuotta!

Kotitehtävä. Itsestään saa olla ylpeä.
Päivän kysymys. Muistatko missä olit, kun vuosikymmen vaihtui edellisen kerran?

Auckland 1.1.2020

Henna

Olinko unohtanut sosiaalisen median?

Kyllä olin.

Olin unohtanut blogin.

Viimeinen sisäänkirjautuminen 7.12.2019. Jouduin jopa kaivelemaan salasanaakin lappusten uumenista.

Olin unohtanut Instagramin.

En edes muista, milloin viimeksi olisi tarina päivittynyt. Ehkä blogin kanssa samoihin aikoihin.

Oli jopa jäänyt vastailematta viesteihin Whatsapissa, Instagramissa ja Messengerissä. Jep, näin on päässyt käymään.

Kamerakin pölyttyy rinkan kanssa nurkassa.

Kerrassaan loistava matkabloggaaja ilmoittautuu ruudun ja maailman täältä puolen. 😀

Kuinka monesti olenkaan tiputtanut? 😀 Pätee myös viinilasiin, jonka tiputat sen särkyessä tuhansiin palasiin. Kokeileppa siinä sitten olla cool, kun koko ravintola kääntyy katsomaan sinua.

Tiedätkö sen kuuluisan pikkujoulukauden, joka Suomessakin on valloillaan ennen joulua. Noh, se oli täälläkin valloillaan. Turistikauden ollessa siinä sivussa parhaimmillaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin sillä toisella puolella – kantamassa kaljaa ja pihvilautasia.

Olihan siinä hommaa. Oli joululounasta ja – päivällistä. Punaisia vaatteita ja valkoisia vaatteita punaisena punaviinistä.

Elämäni on ollut pitkään ravintolan avaamista ja sulkemista – työtunnit paukkuvat. Kerran tuli 16 päivän työputkikin. Vapaa-aikaa oli yöllä, jolloin uni maistui. Uni oli kunnon nuijanukutusta illasta toiseen.

 

Kyllä. Tämä on fiilis, kun selviät kiireestä.

Allekirjoitan. Joskus tarjoilijat ja kokit oikeasti joutuvat isompaankin sanaharkkaan asiakkaiden toiveista. 😀

Ilman suurempaa draamaa selvittiin, vaikkakin kerran jopa minun hermoni petti ja huusin takaisin kokille.

Se ei ole minun chicken parmigiana!

Toisen kokin huitoessa minua pois keittiöstä tiuskaisin älä koskaan kohtele minua kuin roskaa. Taisin nakella niskojani poistuessani keittiöstä.

Työvuoron jälkeen jo nauroimme asialle. Kiristihän siinä kaikkien hermoa hetkisen.

Kun hermoa kiristää.

Olenko Harry Potter, joka taikoo italialaisista pizzoista gluteenittomia? Nope.

Nyt jatkuu vain turistikausi. Pikkujoulut on juhlittu – omatkin.

Joulukin oli.

Vietin sen ensimmäistä kertaa muualla kuin lapsuudenkodissani. Ei huolta, ei ollut liiemmin vapaa-aikaa. Eikä joulufiilistäkään.

Yhtenä aamuna istuin lattialla ja kuuntelin joululauluja villasukat jalassa teetä juoden. Tapaninpäivänäkin tuli 10 tuntia juteltua asiakkaiden kanssa.

Jep minä, kun menin vapaapäivänä töihin.

Joskus nuorena kuvittelin meneväni italialaisen kanssa naimisiin. Niinhän siinä kävi. Menin italialaisen ravintolan kanssa naimisiin. Amen vaan puuttuu.

Siitä puheenollen. Jätin eilen työnantajalle tiedoksi, että kahden kuukauden kuluttua astuu ero voimaan.

Sitten uudet kuviot odottavat. Kuulen jo rinkan kutsun. Taas on aika reissaamisen.

Tiedän nyt jo ikävöiväni paikkaa ja kaikkia ihmisiä, joista on tullut italialainen perheeni. <3

Kuvat lainattu. Jos olet joskus työskennellyt ravintola-alalla, käy tsekkaan tämä sivu.Naurettiin työkavereiden kanssa memeille vedet silmissä. Niin totta.

Kotitehtävä. Eikös joulun jälkeen voi jättää kaikki koti(tehtävät)askareet tekemättä.
Päivän kysymys. Unohdithan sosiaalisen median jouluna?

Auckland 27.12.2019

Henna

Dear Diary – Olenko etuoikeutettu?

Asiakas: Mistä sinun ihana aksenttisi on kotoisin?
Minä: Suomesta. 

Näin meidän kesken. Aksentin ihanuudesta voidaan olla montaa mieltä. 😀 Silti joka kerta samanlaisella ylpeydellä kerron olevani Suomesta.

Suomen Vaasasta.

Etuoikeus= oikeus saada tai tehdä jotain ennen muita, oikeus jollaista ei ole muilla tai kaikilla. Niin se Wikisanakirja vaan oli nopein ja helpoin lähde tähän hetkeen.

Oletko kuullut sanontaa, että olisi lottovoitto syntyä Suomeen? Olen syntynyt Suomessa. Olenko minä saanut seitsemän oikein jo syntyessä tai ainakin sen kuusi oikein?

Ei tätä sanontaa aina ole ollut Suomessa.

Sotiemme veteraanit ovat tänään linnan juhlissa kunniavieraina. Sukupolvet rakensivat Suomea. Kun minä lähdin opiskelemaan, niin samanikäinen nainen lähti lotaksi auttamaan kotimaataan.

Samanikäinen mies lähti rintamalle, jotta minulla olisi mahdollisuus opiskella vuosikymmeniä myöhemmin. Aiempi sukupolvi vaaransi henkensä rintamalla.

Toiset eivät koskaan palanneet.

Viime kesältä. Täällä vietin lapsuuteni.

Tiedätkö, mitä asioita minulla on? Asioita, joita kaikilla ei ole kaikkialla maailmassa.

  • Minulla on mahdollisuus.
  • Minulla on vapaus.
  • Minulla on valinta.

Minulla on mahdollisuus.

Koulutus.

Viimeksi juttelin yhden amerikkalaisen opettajan kanssa asiasta. Italialainen asiakas tiedusteli samaa. Miten teemme sen?

Olen koulutettu.

Tallailin peruskoulun, lukion, korkeakoulun. Olisiko minulla edelleen mahdollisuus kouluttautua? Kyllä olisi. Olenko ollut kympin oppilas? Kaukana siitä.

Suomessa on oppivelvollisuus.

Sen jälkeen voi valita tien joko lukioon, ammattikouluun tai työelämään. Kaikki tiet ovat yhtä oikeita ja hyviä. Kunhan se on oma tiesi.

Kaikkien ei tarvitse käydä korkeakoulua. Ne, jotka sen haluavat käydä, niin niillä on siihen kuitenkin mahdollisuus.

Maailmassa on paljon lapsia, jotka eivät pääse edes aloittamaan koulunkäyntiään. Ei opita lukemaan. On sotia ja pakolaisleirejä.Paljon pahuutta. Lapsiavioliittoja. Osa saa lapsia 12-vuotiaana. Hehän ovat itsekin lapsia. Minä leikin ja olin trullina. Olen syntynyt ennen digiaikaa ja lapsuudessani tein suklaapuuroa vedestä ja mudasta.

Toisella puolella maailmaa lapsi toivoo, että se kuravesi olisi juotavaa.

Minulla on vapaus ja valinta.

Olen matkustanut maailmalla, olen ollut kaksi kertaa vaihdossa. Olenko perijätär? En ole. Tein aina opintojen ohessa töitä ja matkustin niillä rahoilla, koska se oli minun valintani.

Ei minulla ollut autoa tai isoa viimeisen päälle sisustettua yksiötä. Minulla oli opiskelija-asunto ja jalat.

Sama valinta jatkui työelämässä. Olen matkustanut vain aikuisena ja itse tienaamillani rahoilla.

Olen irtisanoutunut töistä. Olen hakenut töitä. Voin olla 34-vuotiaana täysin itsenäinen nainen reppureissussa maailmalla, eikä sitä kukaan kyseenalaista. Koska kenelläkään ei ole edes oikeutta kyseenalaistaa sitä.

Isäni vei minut retkelle ennen kuin lähdin.

Minulle tuli länsimaalainen kriisi. Kun siinä tarpeeksi kauan oli ollut kaikenlaista.

Katsoin elämääni laatikon ulkopuolelta ja totesin, että tämä ei ole sellaista elämää, mitä haluan elää.

Niin minä lähdin.

Lähdin unelmani perään, koska minulla on vapaus, valinta ja mahdollisuus. Jossain vaiheessa se ei olisi välttämättä samalla lailla mahdollista, mutta pienillä muutoksilla silloinkin voi muuttaa elämäänsä. Voi vaikuttaa.

Jos sinä valitat neljättä vuotta esimerkiksi työstäsi. Jatkatko vielä viidennen vuoden? Vai voisitko mahdollisesti miettiä, pitäisikö tälle asialle tehdä jotain. Kokeilla edes hakea muuta.

Koska arvaa mitä.

Sinullakin on vapaus, valinta ja mahdollisuus. Jos jatkat viidennen vuoden, niin se on sitten sinun valintasi. Ihan näin yhtenä esimerkkinä. Esimerkki ei nyt sovi jokaisen suomalaisen tilanteeseen, mutta toivottavasti ymmärrät pointin.

Siskoni kanssa metsässä rämpimässä ennen lähtöäni.

Minä voin käyttää ehkäisyä. Se ei ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys. Näin ollen voin päättää lapsilukuni. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, enkä haluaisi lasta. Minä voin tehdä abortin.

Onko se oikein? Se on moraalinen kysymys, eikä kuulu tähän aiheeseen. Mutta minä voin valita tällaisessa tilanteessa, tulenko äidiksi.

Maailmalla on paljon naisia, jotka eivät pysty tehdä sellaista valintaa. Jopa Irlannissa aborttilaki kaatui vasta ihan vähän aikaa sitten.

Jossain maailman kolkassa nainen raiskataan, ja hän tulee raskaaksi. Se on naisen omaa syytä ja nainen saa rangaistuksen.

Siinä nainen lähtee 5.3.2019.

Kun matkustaa, niin kyllä elämään tulee eri tavalla perspektiiviä.

Näkee Laosin ja Kambodzan maaseudulla sellaista köyhyyttä, joka raastaa sydäntä. Siinä vaiheessa hävettää oma länsimaalainen kriisi. Hävettää katsoa niitä ihmisiä silmiin, jotka hymyilevät sinulle ilman hampaita. Hävettää oma matkakassan suuruus, koska he eivät tule koskaan elämässään näkemään sellaista rahamäärää.

Eikä tämän asian ymmärtäminen vaadi edes matkustamista. Suomalaisella on mahdollista lukea, oppia, janota lisää tietoa.

Palataan äitiyteen. Ei sillä eihän aihe ole itselleni ollenkaan ajankohtainen. Palataan silti. Tiedätkö äitiysloman pituuksista muissa maissa?

Monissa maissa se oma pieni vauva laitetaan hoitoon mahdollisesti jo kolmen kuukauden iässä, koska se on äitiysloman pituus tai toinen vaihtoehto on jäädä kotiäidiksi.

Meillä on mahdollista olla kolme vuotta lapsen kanssa kotona ja edelleen palata töihin. Näin karkeasti sanottuna. Kyllä on erilaisia perheitä ja elämäntilanteita.

Mites ne päivähoidon kustannukset?

Kun matkustaa tai opettelee eri kulttuureja, niin se saattaa herättää sinua näkemään oman elämäsi eri tavalla. Voit nähdä sen oman asunnon tai oman työpaikan täysin toisin.

Eikä omassa elämässä välttämättä tarvitse muuttaa mitään. Voi kokeilla ihan ajattelutavan muutosta. Monesti, kun esimerkiksi sairastuu vakavasti tai kroonisesti tai muuten vaan sairastaa koko ajan, niin elämän prioriteettilista menee uuteen uskoon. Niin meni itsellänikin.

En sano, että Suomessakaan kaikki asiat ovat hyvin tai että kaikilla olisi asiat hyvin tai suomalainen työelämä ei vaatisi kehittämistä tai tasa-arvoa pitäisi parantaa tai hyvävelikerhoista pitäisi päästä eroon.

Aina on parannettavaa jokaisella osa-alueella. Täydellisyys – eihän sellaista ole olemassakaan.

Kuitenkaan suurimman osan meistä ei tarvitse ajatella elämän perusasioita.

Mistä saa puhdasta vettä? Missä vedessä voi peseytyä, koska vesi voi sairastuttaa sinut? Löytyy katto pään päältä, talvella lämpöä, valot pimeydessä, sähköhella, jääkaappi, tiskikone, pyykinpesukone, auto, kauppa, lapsilla ilmaiset koulut, kouluruoka, rokotusohjelma, terveydenhuolto ja sosiaaliturva.

Maailman tunnetuimpia lauseita. I have a dream… Martin Luther Kingilla oli unelma. Sitten ovatkin ne asiat, mitä ihminen tekee toiselle. Syrjintää, kiusaamista, väkivaltaa. Onhan niitä pitkä lista.

Eikö meillä Suomessakin voisi olla unelma?

Unelma siitä, että kohtelisimme toisia kunnioittavasti. Olisimme ystävällisiä. Pyytäisimme anteeksi ja antaisimme anteeksi. Auttaisimme toisiamme.

Kehittäisimme Suomea hyvässä hengessä. Suomea, jossa ihmisellä on maailman parhaat edellytykset onneen.

Mietin vaan, että kyllähän minä olen aika etuoikeutettu synnyttyäni Suomeen. Ainakin se kuusi oikein. Jossain maassa nainen pääsi ensimmäisen kerran auton rattiin. Minulla on äänioikeuskin. En edes aina jaksa käyttää sitä.

Kotitehtävä. Jos luet tämän tekstin älypuhelimestasi, tabletistasi tai tietokoneestasi. Mieti, kuinka etuoikeutettu olet. Sinullahan on joku näistä yllämainituista laitteista. Sinulla saattaa myös olla ne kaikki.

Olet matkalla töistä kotiin, joka on se unelmiesi omakotitalo. Olet kotona lapsesi kanssa. Olet työtön ja olet juuri saanut työttömyyskorvauksen. Olet sairaana kotona ja työnantajasi maksaa palkkaa.

Tiedätkö, kaikkialla ei ole näin. 

Lisäksi. Mieti hetki elämääsi. Älä mieti, mitä sinulla ei ole, vaikka naapurillasi on. Tuo suomalainen kateus.

Mitä sinulla on?

Päivän kysymys. Kuka on linnan kuningatar tänä vuonna?

Minä: Heti perään kerron, että meillä on tänään itsenäisyyspäivä.
Asiakas: Onko? Onnea.

 Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Varsinkin ulkomailla sen muistaa, kuinka ylpeä sitä voikaan suomalaisuudestaan olla.

Auckland 6.12.2019

Henna

Teksti on kirjoitettu 34-vuotiaan naisen näkökulmasta, joka pakkasi rinkkansa ja lähti. Nainen voi lähteä pois Suomesta, mutta suomalaisuus ei naisesta.