Turisteillen sateenvarjon alla Huessa

Heräsin täydestä unesta. Peittoni oli valahtanut puoliksi kohti lattiaa. Tuuletus on niin kovalla, että tunnen vilunväreiden menevän lävitseni. Nostaessani peittoa, katson ulos ikkunasta. Mikä näky taivaalla onkaan.

Huessa sain itselleni harvinaisen turistipiikin. Aivan innostuin.Vietin kaksi päivää aktiivisesti turisteillen.

Sateenvarjon alla.En koskaan uskonut, että ostan sateenvarjon suojaamaan itseäni auringolta, mutta niin sekin päivä vaan nähtiin.

Viimeisen viikon aikana olen kokenut sellaista kuumuutta, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. En voi edes sanoin kuvailla sitä. Enkä ole ainoa, joka on sitä mieltä. Dormissa emme ole muusta puhuneetkaan kuin säästä.Vietnam on ollut kirjaimellisesti sauna.

Kuinka kauan pystyt istumaan ja hikoilemaan saunassa putkeen? Niin. Tuskin päivästä toiseen saatika viikosta toiseen.Ilmastonmuutos kuumentaa tunteita. En ollenkaan pidä keskustelun syyllistävästä sävystä.

Kenen pitäisi lentää vähemmän? Tai lopettaa kokonaan? Mitenkäs nuo autot? Kenellä on vielä lisäksi lapsia kävelemässä sen oman hiilijalanjäljen perässä? Pitäisikö lopettaa lihansyönti? Mitä sinne ruokapöytään kannattaa edes ostaa? Omakotitalo vai rivari?

En ole kokenut olevani kuluttajana kovinkaan ilmastoa kuormittava. Lennän, mutta en kymmeniä kertoja. Olen tehnyt yhden tai kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa. En omista autoa. Asuin pienessä yksiössä. Kierrätin, kuten taloyhtiö käski.

Suurin syntini lentämisen lisäksi taisi olla välillä ne kuumat pitkät suihkut.En pysty sanomaan, että tietäisin tai olisin tutkinut ilmastonmuutoksen syy-seuraussuhteita sen enempää.

Ymmärrän olevani vain yksi pieni ihminen yli seitsemän miljardin joukossa, eikä minulla ole pääsyä pyöreiden pöytien ääreen, jossa puhutaan sitä painavaa asiaa.

Silti viimeistään viimeisen viikon aikana minulle on herännyt huoli maapallomme tulevaisuudesta. Mitä minä voisin tehdä asian eteen? Haluaisin tehdä edes jotain.Sateenvarjon alla nähtävyyksiä kierrellessäni tulin siihen tulokseen, että ilmastonmuutos on jonkinlainen omantunnon asia. Ei syyttelyn.

Minkälaisen maailman sinä haluat jättää jälkeesi tuleville sukupolville?

Elä sen mukaan.

Koko taivas oli ihan vaaleanpunainen. Keskellä vaaleanpunaista taivasta meni ohut kultainen viiva. Viivan ääriviivat sädehtivät rosoisen keltakultaisia säteitä kohti vaaleanpunaista unelmaa – taivasta.

En ollut koskaan nähnyt niin kaunista auringonnousua. Tuijotin sitä lumoutuneena yläpedistä käsin yöbussin kiitäessä kohti Hueta.

Kotitehtävä. Mittaa hiilijalanjälkesi ja mieti millä konsteilla voisit pienentää sitä.
Päivän kysymys. Missä olet nähnyt kauneimman auringonnousun ja minkälainen se oli? Minkälainen fiilis sinulle tuli siitä?

Kuvat:
Imperial City
Hylätty vesipuisto
Tomb of Tu Duc

Vietnam Hue 23.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Ninh Binh – kahdet kasvot

Olimme lähteneet pyöräilemään vuorille. Taivas on melkein pilvetön.

Vielä viimeiset portaat kipuamista. Aurinkorasvan ja hien sekoitus valuu kaikkialla. Kyllä vihdoin huipulla.

Tuuli. Varjo. Hiljaisuus. Sitten musiikki – lempikappaleita. Hetkestä nauttimista. Mainitsinko jo varjon? Aurinkorasva kuivuu ihooni.

Toisella puolella vuoret jatkuivat silmien kantamattomiin. Äiti Luonto näyttää henkeäsalpaavan puolensa. Toisella puolella on ihminen – kaupunki.

Tässä ovat Ninh Binhin kahdet kasvot.Siemailimme vettä. Musiikki pauhasi ja vettä kannettiin nenämme eteen enemmän kuin kerkesimme juoda. Ympärillämme pyöri työntekijöitä.

Olimme paikallisessa Gigantissa. Myyjien hymyt olivat yhtä vaarallisia kuin Suomessa.

Miten toiset ihmiset ovatkin niin innoissaan elektroniikasta? Muiden reppureissaajien silmät loistivat – minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Pidin paikan ilmastoinnista ja vedestä. Voin tunnustaa, että välttelin ulkona olevaa kuumuutta.

Tässä kuvassa näkyy paikallinen Gigantti.

Olimme lähteneet dormista porukalla puhelimen ostoon. Yhden dormilaisen puhelin oltiin varastettu edellisenä päivänä todella rumasti onnettomuuden yhteydessä. Aloin olla huolissani. Kello oli jo kahdeksan illalla, eikä yhtä dormilaista näkynyt. Ulkona oli pimeää. Hän oli ollut  koko päivän poissa – ajelemassa skootterilla vuorilla. Puhuin huolestani toiselle puolelle sänkyä. Mitä jos jotain on tapahtunut?

Kello 22 ovi avautuu ja hän tulee dormiin. Hänellä on sidoksia jaloissa, käsissä. Verta. Onnettomuus. Onneksi hän selvisi tilanteesta säikähdyksellä ja pintanaarmuilla. Pyöräilimme takaisin kaupunkiin. Taivas on edelleen melkein pilvetön. En tiedä, kuinka monta litraa olen juonut vettä. Näin ensimmäistä kertaa vuoret sinistä taivasta vasten. Mykistävän kaunista.

Silti toivon, että pilvet tulevat takaisin.Jatkan tänään matkaani kohti etelää. En tule hetkeen näkemään vuoria. Silti tiedän, että aikani Pohjois-Vietnamissa vuorien ympäröimänä ei jää viimeiseksi. En ehkä näe seuraavan kerran vuoria Aasiassa, mutta jossain.

Maailma on avoin.

Kotitehtävä. Tee juhannustaikoja.
Päivän kysymys. Käytätkö sanaa vihta vai vasta?

Hyvää ja rauhallista juhannusta! <3 Nauti Suomen kauneudesta yöttömänä yönä sekä läheistesi seurasta.

Vietnam / Ninh Binh 21.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Dormielämä – siinä vasta omanlaisensa elämys

Dormi= Iso huone, jossa on kerrossänkyjä. Yhteismajoitus.

Olin jo hetken tuijotellut tähtiä. En taivaan, vaan dormin katon. 

Muistatko lapsena tai nuorena, kun jossain vaiheessa oli trendikästä laittaa tähtitarroja kattoon? Ne loistivat pimeässä. Onko niitä vielä?

Nämä tähdet eivät loistaneet.Olin herännyt varhain ja makoilin vielä kerrossängyssä. Tällä kertaa olin yläpedissä. Tähän asti matkallani olin melkein aina saanut alapedin, paitsi Phnom Penhissä.

Lapsena nukuin kerrossängyssä. Sen jälkeen rippileirilläni. Nyt reppureissullani.Kuulin kilahduksen. Voi ei! Se oli avaimeni.

Olin hiipinyt hiljaa taskulamppuni kanssa sisälle ja kiivennyt yläsänkyyn. Dormi oli pimeänä. Osa sängyistä oli vielä tyhjänä, osassa nukuttiin. Olin ollut ulkona soittamassa puheluita Suomeen.

Kuka tipauttaa tärkeimmän asian lattialle vai menikö edes lattialle? Tiedä vaikka tipahti alasänkyyn. Totta kai tämä mämmikoura!

Pyörin sängyssä ja osoittelin lattialle taskulampullani. En nähnyt avainta.

Pakko oli mennä etsimään. Yritin hiljaa tulla alas sängystäni. Tiedätkö juuri silloin, kun pitäisi tehdä jotain hiljaa, niin eihän siitä mitään tule. Kolautin kyynärpäänikin johonkin. Taisi vesipullokin tipahtaa lattialle.

Konttailin lattialla taskulampun kanssa etsien avainta. Avain oli lokeroon, jonne olin teljennyt kaiken tärkeän kuten passini. Seuraavana päivänä lähtisin kohti Laosin rajaa. Olin Phnom Penhissä.

Lopulta alasängystä kuuluu kuiskaus onko jokin hukassa. Nostan pääni. On. Avain.

Hän nauraa, minä hihitän. Onneksi en ollut herättänyt häntä. Lopulta konttailemme yhdessä lattialla taskulamppuni valossa.

Miten pienen pieni avain olikin jollain konstilla lentänyt syrjäisimpään nurkkaan?Ympärilläni nukkuu ihan tuntemattomia ihmisiä. Muita reppureissaajia. Jotkut ovat yhden yön, toiset kaksi, joku viihtyy viikon. Jaamme matkasuunnitelmia, matkakohteita, suihkun ja vessan.

Tällä kertaa dormi on ihan täynnä. Minun lisäkseni viisi muuta.

Makaan sängylläni ja huikkaan viereiseen sänkyyn. Saanko ottaa kuvan blogiini? Lupa saatu. Huomaa tuuletin!

Miltä tuntuu dormielämä 33-vuotiaana? Voisin vastata tähän yhdellä sanalla. Elämykseltä. Tämä on oma elämysmatkansa unelmamatkan rinnalla.

Kotitehtävä. Tarkista passisi olinpaikka.
Päivän kysymys. Milloin viimeksi olet nukkunut yläsängyssä? Oletko koskaan reissullasi ollut dormissa? Jaa hauskimmat tarinasi kommenttikentässä.

Instagramissani esitellen silloin tällöin dormeja, missä nukun yöni. Onhan tässä viime kuukausien aikana tullut nähtyä kaikenlaista.

Lopetan tähtien tuijottelun ja lähden vihdoin suihkuun ennen kuin tulee jonoa. Tällä kertaa on vain yksi suihku.

Vietnam / Ninh Binh 18.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin

Hanoi – uusien mahdollisuuksien kaupunki

Auringonlasku kultaa järven pintaa. Mikähän siinä on, että auringonlasku saa ihmisen pysähtymään ja tuijottamaan lumoutuneena. Ainakin minut. Ei ole väliä, missäpäin maailmaa on. Auringonlasku kaikessa kauneudessaan mykistää.

Tiesitkö, että keskellä Hanoita on näin iso järvi?

En ollut ihan varma, mihin olin ryhtynyt, kun ilmoittauduin pyöräilemään järven ympäri hostellini reissaajien ja työntekijöiden kanssa. Kun pääsimme pois autoja ja skoottereita viliseviltä kaduilta, niin epävarmuus vaihtui riemuksi. Oli ihanaa pyöräillä.

Miten minulla olikin ollut taas näin hyvä tuuri hostellin kanssa? Pari päivää aiemmin olin ollut kävelemässä heidän kanssaan ympäri Hanoita.Olin hyvin hämmentynyt. Kuuntelin, kuinka vieressäni oleva reppureissaaja antoi karua arviota ruoasta. Ei ollut miellyttänyt. Olimme viettämässä päivää Halong Baylla.

Jatkamme jutustelua. He paljastuivat ranskalaisiksi reppureissaajiksi. Se selittääkin kaiken. Tiedät ranskalaisen keittiön. Yksi maailman parhaita, ehkä jopa paras.

Joten kävimme hauskan ja nauruntäyteisen keskustelun ruuasta. Sain heiltä suosituksia Hanoihin. Kuinka syö ranskalainen reppureissaaja? Pitihän sitä käydä ottamassa selvää.Hyvin.

Palasin ainakin kaksi kertaa syömään yhteen heidän suosittelemaansa paikkaan. Ikävä kyllä annoksesta ei ole kuvaa, koska se katosi niin nopeasti parempiin suihin.

Olin muistanut heidän ohjeistuksensa mukaisesti sekoittaa annoksen nuudelit, salaatin ja lihan keskenään pohjalla olevan liemen kanssa. Sitten piti odottaa kaksi pitkää minuuttia ennen syömistä. Nam.

Katuruoka muutenkin Hanoissa. Yhdellä sanalla. Uskomatonta.Aurinko vaihtui kuuksi. Kuun kirkkaus on koko ajan edessäni näyttämässä valoa, kun pyöräilen.

Ohitamme isoja nurmikkoalueita. Vietnamin itsenäisyyden muistomerkkejä. Muistomerkkejä kaatuneille. Vietnamissakaan ei ole aina ollut rauha. Lopulta saavumme autoja ja skoottereita viliseville teille.

Ääniä, tööttäyksiä, valoja. En ole viihtynyt isoissa kaupungeissa matkallani. Joskus on kuitenkin hyvä antaa toinen tässä tapauksessa ehkä jopa neljäs mahdollisuus. Eikö vain?

Tunnelmallinen pyöräily auringonlaskussa. Pyöräily kuun mollottaessa taivaalla.Vauhdin huumaa. Lämmin tuuli hiveli ihoani. Pakko oli hymyillä onnesta. Sisimpääni valuu lämmin tunne.

Yhtäkkiä tiedän pitäväni Hanoista.
Yllätyin itsekin.

Kotitehtävä. Käyppä pyöräilemässä.
Päivän kysymys. Huomasitko, että eilen oli melkein täysikuu? Valvottaako se sinua?

Vietnam / Hanoi 16.6.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi & Bloglovin