The Griya 3.8.2014
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eli huomenna olisi sitten tiedossa lento klo 17:40 ensin Singaporeen ja siitä eteenpäin Istanbulin kautta jälleen Suomeen tiistaiksi puolenpäivän aikaan. Mutta matkanhan täytyy loppua joskus, että voisi taas aloittaa uuden suunnittelun…
Paljon on jäänyt kokemuksia ja muistoja taas tältäkin reissulta, eikä visiitti Indonesiaan ja Balille varmastikaan jää viimeiseksi. Pakko myös tässä vaiheessa todeta, ettei ikinä ennen koko perheen reissulla ole päästy näin vähällä ”sairaskertomuksella” kuin tällä kertaa (ja tähän väliin puun koputusta, sillä pari päivää olisi vielä mahdollista kerätä pöpöjä…). Nyt kun olemme kuukauden reissulla pärjänneet yhdellä jo ennen matkaa murtuneella nilkalla, yhdellä korallien aukaisemalla pikkuvarpaalla, yhdellä ylitaittuneella nimettömällä, yhdellä uima-altaan veden juomisesta johtuneella pahoinvoinnilla, venematkan pienellä pahoinvoinnilla ja muutamilla koralli- ja kivinaarmuilla jaloissa. Niin ja tietysti pieniä auringonpolttamia, mutta niitä vaan tulee. Nyt ei siis yhtään korvatulehdusta tai edes ”Bali belly” –vatsatautia… pidän sitä melkoisena ihmeenä, varsinkin kun emme mitenkään erityisesti lutranneet käsidesillä tai muuten ihmetelleet mitään erikoishygieniajuttuja. Eli kaikki meni sen puoleen enemmän kuin hyvin… siis toistaiseksi J
Sirkku tässä… no niin nyt sitten viimeistä iltaa tällä erää täällä upeassa The Griyassa. Tulin vielä nauttimaan iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä tähän isolle yleiselle altaalle. Pojat tilasivat kookospähkinän juodakseen ja minä repäisin ja odottelen Long Island Ice Teetä, niin kaikki tai ei mitään. Ajattelin juuri varata pöydän tästä Griyan ravintolasta, mutta pääkokki ehti ensin. Hän tuli minua vastaan ja kertoi, että oli suunnitellut meidän perheelle ihan speciaalimenuun tälle illalle. emme laittaneet ajatukselle vastaan. Varmasti tulee hyvää, onhan hän nähnyt kolmen viikon aikana mistä me tykätään ja mitä ollaan syöty.
Ruoasta vielä puheen ollen Santai-hotellin CocoNut-ravintolassa ollaan myös syöty tällä matkalla ja muillakin. Santaissa on myös ihan mahtavaa ruokaa1 Salaatit ja varsinkin pihvit… no unohtaa ei sovi jälkkäreitä, jotka on myös niin kauniisti aseteltu. Eilen koko perheen voimin syötiin lähes kilo lihaa pihvien muodossa… joo ja kaikki meni. Päivällä pojat altaassa isojen uimarenkaiden kanssa leikkivät Monster Sirloin Steikkiä. Ja kaikki nää ihanat herkut ja juomat kyllä tuntuu myös tuolla vatsantietämillä, onneksi ei ole tarvinnut laittaa mitään housuja jalkaan, mutta voi, se päivä lähenee. Onhan sitten jotain mitä pitää polttaa pois.. Griyassa on muuten myös täydellinen kuntosali. Olen siellä pyöräillyt, juossut ja vähän nostellut noin joka toinen aamu, kuunnellut omia soittolistojani ja ajatellut lämmöllä kaikkia ihania oppilaitani, joita tulen sitten tanssisalissa liikuttamaan muutaman viikon kuluttua… varokaa vaan, askelkuviot tulevat olemaan mielenkiintoisia.
Kotiin täältä The Griyasta haluaisin ehdottomasti kylpyhuoneiden upeat lavuaarit. Ne ovat kivestä kaiverrettuja. Kivenkovia, mutta kosketuspinnaltaan niin sileitä ja viileitä. Sadevesisuihkua tulen myös kaipaamaan ja sängyn täyteläisiä tyynyjä ja peitteitä. Henkilökunta on myös tullut sopivalla tavalla tutuksi. Ovat niin aidosti ystävällisiä ja kohteliaita, respasta housekeepingiin ja puutarhurista tarjoilijoihin. Spalle kiitoksena pitää vielä mainita, että ne ihanat pinkit varpaankynnet ovat kestäneet täydellisinä koko kolmen viikon Griyassa olon. Täällä Griyssa on kyllä niin kaunista! Kauheinta on, että tähän luksukseen pystyy tottumaan niin nopeasti. näin ollen lupaan, että marraskuussa kotona arjen jauhelihakastikkeen ja poikien treenihikivaatteiden pyykkääjänä muistutan itseäni tästä ihanuudesta, jota olen saanut kokea kokonaisen kuukauden.
Huomenna aamulla matkalaukkujen kanssa Griyan tilavassa autossa parin tunnin matka Seminyakin kuhisevan ostoskadun kautta lentokentälle. Kaikesta lähdön ahdistuksesta huolimatta on mielenkiintoista nähdä, miten lentokentän lähtöpalvelut ovat kehittyneet.
Kääk. Mä päivitän varmaan seuraavan kerran jostain Euroopan puolelta tai sitten kotoa. Nyt meen suihkuun, pakkaan loput tavarat ja valmistaudun illalliseen. Kahden teinaripojan kanssa on ollut ihan haasteellista päivittäin… huomattu ollaan myös, että face, insta ja i-pad ym ovat ihan täälläkin samanlaisille teinareille enemmän kuin arkipäivää. Kiitos kun luitte tähän saakka. Toivottavasti nähdään pian, koska olen nyt ruskettuneempi kuin koskaan….
Selvis muuten tuon edellisen päivityksen kuvien seremonia-aihe, eli hautajaisethan ne sitten olivat.
Hautajaisväkeä Bintsulla tienposkella
Riisipeltoja Bunutanin kylästä sisämaahan ajettaessa
Saman alueen kylän raittia… ei ole kyllä roudan aiheuttamaa kulumista tuo.
Ko. kylän koulunportti
Perheillallisen pöytä ennen illallista
Ja sama toisesta kuvakulmasta
