Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

ranska Yleinen

Taiteilijoiden Ranska + patikointivinkki

maanantai, 5 elokuun, 2019

Olen toivoton postimpressionismin ja -impressionistien rakastaja. Kun lähdimme Ranskaan, mielessäni siinsivät makuelämysten ja Provencen tunnelmallisten pikkukylien ohella van Goghin ja Cézannen kaltaisten upeiden taiteilijoiden elämään ja teoksiin tutustuminen. Louvre on tietysti must kun Pariisista puhutaan, mutta jos olisin joutunut valitsemaan d’Orsayn ja Louvren välillä, ensimmäinen olisi voittanut. Mutta onneksi en joutunut. Vaikka Louvressa Samothraken Nike, Kaanan häät ja tietysti Mona Lisa saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, d’Orsay jätti vieläkin syvemmän jäljen sydämeen. Erityisesti mieleen jäivät Vincent van Goghin Omakuva (1889–1890), The Siesta ja Tähtikirkas yö. Gauguinin teoksista mieleenpainuvin oli Tahitilaisia naisia rannalla, kun taas Monet vei sydämeni kliseisesti Blue Water Lilies -maalauksella. Provencessa ollessamme asuimme Aix-en-Provencessa, joka oli Paul Cézannen asuinpaikka. Hän syntyi siellä, mutta vietti nuoruudessaan jonkin aikaa Pariisissa, ennen kuin palasi takaisin Aixiin. Cézanne saikin lempinimen ”Aixin erakko” syrjäänpäin vetäytyvän luonteensa johdosta.

Yhden päivän vietimme patikoiden Monte Sainte-Victoire -vuorella, jota Cézanne mielellään maalasi. Jos haluat päästä sisälle upeaan impressionistiseen maalaukseen, lähde kävelylle Sainte-Victoirelle – autenttinen tunnelma on taattu. Voin ehdottomasti suositella Sainte-Victoirea matalan kynnyksen retkeilykohteeksi. Maisemat olivat upeat, ja heti parkkipaikalta oli selkeitä opasteita eri reiteille. Meidän loman aikaan myös ranskalaisilla lapsilla oli jonkun sortin syysloma meneillään, joten tällä ilmeisen suositulla alueella oli paljon perheitä retkeilemässä. Matalahkon vuoren rinteillä kasvoi pääasiassa rosmariinia ja timjamia, ja puusto oli hyvin harvaa. Näköalat olivat siis koko matkan upeat. Pidin Sainte-Victoiresta erityisesti siksi, että se oli kokonsa vuoksi todella helposti lähestyttävä. Patikkapolkuja riitti kyllä kilometrikaupalla, eikä turhia riskejä tietenkään kannata ottaa, mutta laskeutuessamme me emme seuranneet mitään tiettyä reittiä, vaan otimme alhaalla siintävän parkkipaikan kiintopisteeksi ja suunnistimme sitä kohti puhtaasti mututuntumalla.

Kävimme myös muutamassa kylässä, joissa erityisesti Vincent van Goghin elämä ja työt olivat selvästi esillä. Teimme pienen road tripin, jonka pääkohteet olivat St. Rémy ja Arles. Kylät olivat hieman erilaisia, mutta yhteistä niissä oli lähes käsin kosketeltava menneiden vuosisatojen tunnelma. St. Rémyn keskusta oli hieman pienempi, ja se oli melko nopeasti kävelty halki. Keskustan ulkopuolelta lähti van Gogh -katu, jonka varrella oli tietoiskuja taiteilijan kuuluisimmista teoksista. Haimme turisti-infosta äänioppaan, jonka sai parilla kolmella eurolla kahdelle. Jos taide kiinnostaa ja olet tuolla päin liikkeellä, kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä mahdollisuus. Vaikka olen lukenut paljon kyseisen taiteilijan elämästä, tämän puolen tunnin kävelyn aikana opin huimasti uusia asioita.

Arles oli kahdesta kaupungista hieman isompi, mutta samalla hiljaisempi. Keskustan upeat vanhat kivitalot värikkäine ikkunaluukkuineen kuitenkin henkivät vanhan ajan tunnelmaa aivan hämmästyttävällä tavalla. Kun katsoo joitakin historiallisia sarjoja, jotka sijoittuvat parin sadan vuoden takaiseen Ranskaan, ja vertaa niitä vaikka tämän päivän Arlesiin, tuntuu että vain ihmisten vaatetus on muuttunut – muuten kylissä on juuri samanlainen hieman unenomainen tunnelma. Syy sille, miksi halusin päästä Arlesiin, on se, että keskustassa on vieläkin pystyssä se kahvila, jonka van Gogh maalasi. Maalauksen Terrasse du café le soir kahvila on vieläkin toiminnassa, ja se on nimetty taiteilijan mukaan. Se ei ollut auki silloin kun me olimme Arlesissa, mutta oli melkein kivempaa istua viereisessä kahvilassa ja päästä ihailemaan koko komeutta vähän kauempaa.

Kokonaisuudessaan matkamme Ranskaan oli sukellus monen uskomattoman taiteilijan sielunmaisemaan, enkä enää ihmettele, miksi niin monet ovat siellä inspiroituneet!

 

P.S. Tämän tekstin on tarkastanut Pilkunviilaamon ihana Saara. Kyseessä ei ole yhteistyöpostaus, vaan voitin tarkistuksen arvonnassa. Olen kuitenkin niin tyytyväinen lopputulokseen, että pakkohan sitä on vähän hehkuttaa! Tarkistetut tekstit tulivat takaisin ennätysnopeasti ja mukana oli korjausten lisäksi myös positiivista palautetta, mikä tuntui erityisen kivalta. Omista teksteistä voi olla yllättävän vaikeaa bongata virheitä, mutta Pilkunviilaamon palveluiden avulla on helppo tuottaa selkeitä ja sujuvia tekstejä. Kiitos Saara!

 

 

Yleinen

Autolla halki Provencen: Château d’Estoublon

maanantai, 7 tammikuun, 2019

Provence on kaikessa monipuolisuudessaan aivan uskomattoman upea matkakohde. Majesteettiset vuoret, loputtomat viiniviljelmät, ajan patinoimat kirkot ja luostarit, uneliaat pikkukylät sekä tietysti turkoosina välkehtivä Välimeri tekevät Etelä-Ranskasta varman valinnan vaativammallekin matkailijalle.

Auto oli ehdottomasti kätevin menopeli meidän neljän hengen seurueelle. Meille sopi hyvin se, että kaikkea ei tarvinnut suunnitella etukäteen, vaan pystyimme menemään ihan fiiliksen mukaan. Tuli myös edullisemmaksi vuokrata auto muutamaksi päiväksi kuin ostaa bussilippuja kaikkialle.

Majoituimme Aix-en-Provencessa, joka oli loistava kiintopiste. Aixista oli suhteellisen lyhyt matka niin Välimerelle kuin Provencen pikkukyliin.

Aix-en-Provence

Ehdimme matkan aikana ajella niin moottoriteillä kuin pienemmillä maanteillä. Itse valitsen mielummin aina jälkimmäisen maisemien ja mielenkiintoisten kohteiden takia. Moottoritiet olivat toisaalta hyvässä kunnossa, ja niillä matka taittui nopeasti.

Yleensä meillä oli tarkka päämäärä, mihin ajoimme; halusimme mm. käydä Välimeren rannalla Calanques’ja ihailemassa ja tallustella erinäisten post-impressionistien jalanjäljissä sisämaan pikkukylissä. Pidimme aikataulun kuitenkin tarpeeksi löyhänä, jotta meille jäi aikaa spontaaneille koukkauksille. Yksi mieleenpainuvimmista esimerkeistä oli Châteu d’Estoublon. Olimme aamupäivällä Saint-Remy-de-Provencessa ja bongasin sieltä turisti-infosta kyseisen viinitilan esitteen. Se sijaitsi juuri sopivasti reittimme varrella, joten päätimme pysähtyä siellä. Mitkään sanat eivät ehkä riitä kuvailemaan paikan tunnelmaa! Kyseessä on todellinen luksustila.

Päätien varressa alkoi jo näkyä viinitarhoja ja oliivilehtoja silmänkantamattomiin. Kun käännyimme d’Estoubloniin vievälle tielle, kaikki haukkoivat henkeään. Tietä reunustivat ensin sypressit, ja sitten valtavat viiniviljelmät. Tämä oli juuri sellainan viinitila, millaiseksi olin ne sieluni silmin kuvitellut!

Tien päässä oli avoinna oleva rautaportti, josta ajoimme sisään. Portin sisäpuolella tie jatkui, mutta nyt sen ympärillä oli metsäisempää. Tien päässä kohosi itse Château d’Estoublon, upea 1700-luvulta oleva kivirakennus. Jätimme auton parkkiin ja nousimme kiviportaat ylös kauniille pihalle, jota ympäröivät kivirakennukset olivat lähes kokonaan muratin peitossa. Astuimme sisään viini- ja herkkuputiikkiin. Châteu d’Estoublon tuottaa sekä viinejä, että oliiviöljyä. Oliiviöljyt olivat kauniissa hajuvesipulloja muistuttavissa pulloissa. Puodin toinen osa oli pyhitetty herkuille, jotka nostattivat veden kielelle. Oli erilaisia tahnoja, kastikkeita, säilykkeitä, pastoja, keksejä, karamellejä ja vesiä. Meidän mukaamme tarttui oliivitahna manteleilla, tryffelin makuisia perunalastuja sekä pullo punaista.

Viini- ja oliiviviljelmiä pääsi kiertämään omatoimisesti kävellen. Pihassa oli selvät opasteet, ja polun kiertäminen olisi vienyt niiden mukaan noin puoli tuntia. Emme kuitenkaan lähteneet kiertämään koko polkua, vaan jäimme hetkeksi nautiskelemaan alun maisemista, ennen kuin oli aika jatkaa matkaa.

Château d’Estoublonissa on myös bistro, joka oli valitettavasti kiinni meidän ollessa huudeilla. Koko paikan voi myös vuokrata ja se onkin astetta luksumpi valinta esimerkiksi häiden järjestämiseen.

Kokonaisuudessaan paikka oli jokaista yksityiskohtaa myöten huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Pihan istutukset olivat kauniit ja vanhat kivirakennukset olivat majesteettiset. Pidin myös siitä, että koko paikka puotia myöten oli niin monipuolinen. Viiniharrastajat tietysti nauttivat upeasta viinivalikoimasta, mutta kuten todettu, maisteltavaa ja katseltavaa riitti ihan kaikille.

 

MISSÄ?

Route de Maussane – 13990 Fontvieille – France (tien varressa kylttejä)

MITEN PÄÄSTÄ?

Autolla

  • Arlesista 14,5 km (n. 30 min)
  • Aix-enProvencesta 73 km (n. 1h)
  • Marseillesta 92 km (n. 1h 30min)

MILLOIN?

Auki joka päivä klo 10-13 ja 14-18 (nämä talvella 2018-2019, tarkista erikseen juhlapyhien aikaan sekä kesällä)

 

Yleinen

Budjettimatkailijan vinkit Pariisiin

maanantai, 19 marraskuun, 2018

Pariisi on vienyt monen matkaajan sydämen ja hilannut itsensä turistien ykköskohteeksi. Pariisin kokoisessa kaupungissa nälän kurniessa voi olla helppoa seurata muita turisteja ja mennä ensimmäiseen silmiin osuvaan kahvilaan tai ravintolaan ja joutua maksamaan itsensä kipeäksi jopa keskinkertaisesta appeesta. Myös yöpyminen saattaa lohkaista ihan turhan ison siivun matkabudjetista. Tässä postauksessa ajattelin antaa muutaman vinkin ruokailuun ja yöpymiseen liittyen, jotka huomasin käytännöllisiksi.

 

 

Syö lounaasi leipomossa. Tai ei sitä varsinaisesti leipomossa sisällä ole pakko syödä, mutta jos lounaaksi riittää täyttävä patonki tai quiche, lounasaikaan kannattaa tähyillä lähintä boulangerieta. Leipomoista saattaa saada lounaspatongin tai -piirakan 3-5 eurolla. Joissain leipomoissa on ulkona muutamia tuoleja ja pöytiä, mutta yhtä hyvin voit napata eväät mukaan ja suunnata puistonpenkille tai vaikka Seinen penkereelle nautiskelemaan lounaasta.

 

 

Nauti fiineistä ravintoloista lounasaikaan. Monissa gourmet-ravintoloissa on lounasaikaan valmiiksi suunniteltu menu, joka on selvästi illallista edullisempi. Jos siis haluat nauttia jostain Pariisin hienoista ravintoloista, mutta niiden hinnat hirvittävät, kannattaa harkita lounasmenuta.

Tsekkaa fiksattu menu. Tämä pätee niin illalliseen kuin lounaaseenkin. Suurimmassa osassa ravintoloita on menu du jour, päivän menu, johon saattaa kuulua esim. alkuruoka ja pääruoka tai pääruoka ja jälkiruoka sopuhintaan.

 

 

Etniset keittiöt. Pariisi ei ole pelkkää sipulikeittoa ja cordonbleuta. Kaupungissa kukoistavat myös erilaiset etniset ravintolat, joita löytyy varmasti jokaista sorttia ja jokaiselle kukkarolle sopivia. Esim. Maraisin falafel-paikat ovat todella suosittuja – ja edullisia. Monet niistä ovat pikaruokapaikoiksi hyvin tasokkaita.

Yövy hieman keskustan ulkopuolella. Tämä sama periaate pätee itse asiassa myös syömiseen. Itse tykästyin 15. arrondissementtiin, koska siellä näki palasen sitä Pariisia, joka ei ole turistien ruttuun tallaama. Tämä näkyy myös asuntojen hinnoissa. Eikä se haitannut, että kävelymatkaa meidän asunnolta Louvreen kertyi n. 40 min ja Eiffelin-tornille n. 25 min, koska matkan varrella oli ihana nautiskella kauniista arkkitehtuurista, pikkuputiikeista ja rauhallisista kaduista. Ja kun askel alkoi painaa liiaksi, metrolla oli helppo päästä mihin vaan.

 

 

Suosi huoneistoja hotellien sijaan. Myös tämä kohta liittyy sekä yöpymiseen että syömiseen. Ensinnäkin jos olet isommalla porukalla liikkeellä, huoneisto tulee lähes aina halvemmaksi. Toiseksi kun pystyt kokkaamaan osan aterioista itse, säästät pitkän pennin ruokakuluissa. Tässä on kyse myös tunnelmasta: huoneistot ovat nimittäin monesti kodikkaampia kuin hotellit.

 

 

Mitä tästä listasta jäi uupumaan? Olisi kiinnostava kuulla teidän vinkkejä budjettimatkailuun – oli se sitten Pariisissa tai muualla maailmassa.

kotimaa Yleinen

Kotimaan matkailua: Päijät-Hämeen jalokivi

maanantai, 13 elokuun, 2018

Päijät-Hämeessä, tarkemmin sanottuna Hollolassa, sijaitsee pieni turkoosin jalokiven tavoin välkehtivä lähdeallas: Kiikunlähde. Olin jo pidemmän aikaa halunnut käydä sitä ihailemassa, ja perjantaina päätimmekin aika spontaanisti hypätä autoon ja hurauttaa sinne.

Kiikunlähteen sanotaan olevan Suomen suurin lähdeallas. Se pulppua vettä vuoden ympäri, eikä koskaan jäädy. Vesi oli hohtavan turkoosia, ja se kimalteli kauniisti ilta-auringossa. Vaikka lammen syvyys on kolme-neljä metriä, sitä on vaikea hahmottaa veden kirkkauden takia. Pohjassa olevat puunrungot kun näkyvät niin selvästi, että niiden luulee olevan ihan pinnassa! Tunnelma oli lähteellä tarunhohtoinen. Ympärillä oli perisuomalainen havumetsä, ja kun sen keskeltä yhtäkkiä avautui kuin toisesta maailmasta oleva kirkas, turkoosina välkehtivä lampi, oli pakko hieraista silmiään.

 

Kiikunlähde oli pitkään hyvin pienen piirin tiedossa oleva paikka, eikä sitä oikein mainostettu missään. Järven tarina -luontodokumentti lisäsi paikan tunnettuutta, ja meidänkin kanssa samaan aikaan lähteellä oli kävijöitä ihan ruuhkaksi asti.  Rannat ovat kuluneet suuristä kävijämääristä joten ihan rantaviivan tuntumaan ei enää ole pääsyä. Vierailijoille on rakennettu puinen tasanne, miltä voi ihailla turkoosia lampea. Ympärillä asuvat ihmiset ottavat juomavetensä lähteestä, joten siinä ei siksi saa uida. Muutenkin on hyvä muistaa kunnioittaa heidän yksityisyyttään.

Kiikunlähteelle on selkeät opasteet. Parkkipaikalta on enää lyhyt kävelymatka, jonka taittaa alle viidessä minuutissa. Jos liikutte Hollolassa päin, kannattaa edottomasti poiketa katsomassa tätä harvinaisuutta!