Suomen suurin matkablogiyhteisö
ranska Yleinen

Taiteilijoiden Ranska + patikointivinkki

maanantai, 5 elokuun, 2019

Olen toivoton postimpressionismin ja -impressionistien rakastaja. Kun lähdimme Ranskaan, mielessäni siinsivät makuelämysten ja Provencen tunnelmallisten pikkukylien ohella van Goghin ja Cézannen kaltaisten upeiden taiteilijoiden elämään ja teoksiin tutustuminen. Louvre on tietysti must kun Pariisista puhutaan, mutta jos olisin joutunut valitsemaan d’Orsayn ja Louvren välillä, ensimmäinen olisi voittanut. Mutta onneksi en joutunut. Vaikka Louvressa Samothraken Nike, Kaanan häät ja tietysti Mona Lisa saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, d’Orsay jätti vieläkin syvemmän jäljen sydämeen. Erityisesti mieleen jäivät Vincent van Goghin Omakuva (1889–1890), The Siesta ja Tähtikirkas yö. Gauguinin teoksista mieleenpainuvin oli Tahitilaisia naisia rannalla, kun taas Monet vei sydämeni kliseisesti Blue Water Lilies -maalauksella. Provencessa ollessamme asuimme Aix-en-Provencessa, joka oli Paul Cézannen asuinpaikka. Hän syntyi siellä, mutta vietti nuoruudessaan jonkin aikaa Pariisissa, ennen kuin palasi takaisin Aixiin. Cézanne saikin lempinimen ”Aixin erakko” syrjäänpäin vetäytyvän luonteensa johdosta.

Yhden päivän vietimme patikoiden Monte Sainte-Victoire -vuorella, jota Cézanne mielellään maalasi. Jos haluat päästä sisälle upeaan impressionistiseen maalaukseen, lähde kävelylle Sainte-Victoirelle – autenttinen tunnelma on taattu. Voin ehdottomasti suositella Sainte-Victoirea matalan kynnyksen retkeilykohteeksi. Maisemat olivat upeat, ja heti parkkipaikalta oli selkeitä opasteita eri reiteille. Meidän loman aikaan myös ranskalaisilla lapsilla oli jonkun sortin syysloma meneillään, joten tällä ilmeisen suositulla alueella oli paljon perheitä retkeilemässä. Matalahkon vuoren rinteillä kasvoi pääasiassa rosmariinia ja timjamia, ja puusto oli hyvin harvaa. Näköalat olivat siis koko matkan upeat. Pidin Sainte-Victoiresta erityisesti siksi, että se oli kokonsa vuoksi todella helposti lähestyttävä. Patikkapolkuja riitti kyllä kilometrikaupalla, eikä turhia riskejä tietenkään kannata ottaa, mutta laskeutuessamme me emme seuranneet mitään tiettyä reittiä, vaan otimme alhaalla siintävän parkkipaikan kiintopisteeksi ja suunnistimme sitä kohti puhtaasti mututuntumalla.

Kävimme myös muutamassa kylässä, joissa erityisesti Vincent van Goghin elämä ja työt olivat selvästi esillä. Teimme pienen road tripin, jonka pääkohteet olivat St. Rémy ja Arles. Kylät olivat hieman erilaisia, mutta yhteistä niissä oli lähes käsin kosketeltava menneiden vuosisatojen tunnelma. St. Rémyn keskusta oli hieman pienempi, ja se oli melko nopeasti kävelty halki. Keskustan ulkopuolelta lähti van Gogh -katu, jonka varrella oli tietoiskuja taiteilijan kuuluisimmista teoksista. Haimme turisti-infosta äänioppaan, jonka sai parilla kolmella eurolla kahdelle. Jos taide kiinnostaa ja olet tuolla päin liikkeellä, kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä mahdollisuus. Vaikka olen lukenut paljon kyseisen taiteilijan elämästä, tämän puolen tunnin kävelyn aikana opin huimasti uusia asioita.

Arles oli kahdesta kaupungista hieman isompi, mutta samalla hiljaisempi. Keskustan upeat vanhat kivitalot värikkäine ikkunaluukkuineen kuitenkin henkivät vanhan ajan tunnelmaa aivan hämmästyttävällä tavalla. Kun katsoo joitakin historiallisia sarjoja, jotka sijoittuvat parin sadan vuoden takaiseen Ranskaan, ja vertaa niitä vaikka tämän päivän Arlesiin, tuntuu että vain ihmisten vaatetus on muuttunut – muuten kylissä on juuri samanlainen hieman unenomainen tunnelma. Syy sille, miksi halusin päästä Arlesiin, on se, että keskustassa on vieläkin pystyssä se kahvila, jonka van Gogh maalasi. Maalauksen Terrasse du café le soir kahvila on vieläkin toiminnassa, ja se on nimetty taiteilijan mukaan. Se ei ollut auki silloin kun me olimme Arlesissa, mutta oli melkein kivempaa istua viereisessä kahvilassa ja päästä ihailemaan koko komeutta vähän kauempaa.

Kokonaisuudessaan matkamme Ranskaan oli sukellus monen uskomattoman taiteilijan sielunmaisemaan, enkä enää ihmettele, miksi niin monet ovat siellä inspiroituneet!

 

P.S. Tämän tekstin on tarkastanut Pilkunviilaamon ihana Saara. Kyseessä ei ole yhteistyöpostaus, vaan voitin tarkistuksen arvonnassa. Olen kuitenkin niin tyytyväinen lopputulokseen, että pakkohan sitä on vähän hehkuttaa! Tarkistetut tekstit tulivat takaisin ennätysnopeasti ja mukana oli korjausten lisäksi myös positiivista palautetta, mikä tuntui erityisen kivalta. Omista teksteistä voi olla yllättävän vaikeaa bongata virheitä, mutta Pilkunviilaamon palveluiden avulla on helppo tuottaa selkeitä ja sujuvia tekstejä. Kiitos Saara!

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply